Tämän piti olla...

... postaus uusista, halvoista ja ihanan pirteän värisistä kesäkengistä jotka onnistuin nappaamaan.

Niin, piti olla.

Sen sijaan tästä tuli postaus siitä, miten Nelly.comilla homma kusee. Siitä, miten jollakulla voi oikeasti olla pokkaa lähettää jonkun toisen käyttämät kengät uudelle asiakkaalle, kengät joissa edes alennushinta ei korvaa sitä että niistä löytyy mustia tahroja ja jälkiä epäonnistuneista yrityksistä pyyhkiä niitä pois. Siitä, miten kenkien koko ei todellakaan vastaa ilmoitettua numeroa kun on taas vähän tehty kiinassa pientä mitoitusta. Siitä, miten paljon voi ihmistä vituttaa kun ne ihanat, suloiset kengät joutuu käärimään takaisin pakettiin, kirjoittamaan syykoodin palautelappuun, teippaamaan muovit kiinni paluumatkaa varten.

Se on jännä, miten paljon odotuksia ja toiveita sitä voikaan lastata yksiin jalkineisiin. Odotin kenkiä lähes lapsenomaisella innolla, niistä piti tulla kesävakkarini niin pitkäksi aikaa kun ne vain käyttöä kestäisivät, ja sittenkin vielä vähän. Pohdin jo asujen yhdistelemistä.

Kesän sijaan paketista paljastui kourallinen kylmää lunta naamalle ja kyyneliä, matka postin paketinjättöpisteelle ja hatara vannominen siitä ettei koskaan kannattaisi suhtautua innostuneesti mihinkään.

Ink your owl

Tässä se nyt sitten on, ensimmäinen tatuointini. Se löytyy oikeasta lavasta ja on sellainen melko kookas, parisenkymmentä senttiä korkea ja kymmenisen leveä. Tatuoija Leena Lumilampi onnistui loihtimaan ideani pohjalta aivan ihanan, värikkään ja sarjakuvamaisen tyypin istuskelemaan selkääni. Tämän kaveriksi olisi joskus tulevaisuudessa tarkoitus jatkaa jotain kuvastoa, varmaan selkäfilettä myötäillen alaspäin ja värikästä tottakai.

Muitakin tatuointi-ideoita on hiljalleen muhimassa, ne left-right -rannetatskat houkuttelevat edelleen (ja eilen kyllä tuli taas todettua että olisihan ne kyllä tarpeenkin :D ) ja lisäksi pohdin mustaharmaata art nouveau -henkistä pläjäystä olkavarteen johon tulisi kalloja (pää-sellaisia, tai miksei myöskin kukkasia) ja kauniita naisia. Sain myös vihdoin viimein töitä, joten säästöprojekti mustetta varten voi taas jatkua!

Lopuksi vielä muistutus siitä, että Sugarpillin nettikaupassa on puljun synttäreiden kunniaksi -20% vielä tämän päivän. Tämä ei ole maksettu mainos, halusin vain pistää omalta osaltani hyvän kiertoon sillä olen vilpittömästi sitä mieltä että Sugarpilliltä saa kaikki ne räikeät luomivärit mitä gootti tulee elämässään ikinä tarvitsemaan.

Suloinen blogilöydös.

Suoritin tänään täysin sattumanvaraisen törmäyksen blogiin nimeltä My Owl Barn. Pöllöladon sivuilta löytyy koruvalmistajia, koristeluvinkkejä, ideoita, kaikkea hassua pöllövinkkelistä katsottuna, ja välillä vähän muutakin siinä sivussa.

Suosittelen kaikkia pöllöjä ja pöllönmielisiä lennähtämään tuonne. :)

Ps: Opin tuolta äsken, että yllä näkyvä teksti gwdihw tarkoittaa pöllöä walesiksi. Jännää.

Ten feet tall

Seuraavaksi luvassa hienoja irtojalkoja. Tai on niissä jaloissa kiinnikin ehkä jotain, nimittäin kenkähankintoja. Katu-uskottava goottikenkävalikoimani on sanalla sanoen surkea, tai siis ennen näitä hankintoja käytännössä olematon sillä tuning-electrat hajosivat lopullisesti ja pistin Demonian plattarit myyntiin kun ei niitä tullut kamalasti käytettyä ja oli niissä varsikin liian lyhyt meikäläisen supermallipitkille rotukipittimille.

Nyt saa piirtää rastin seinään. Minä, vannoutunut palkkikorkojen vihaaja, ostin Demonian Tormentit. Haaveilen myös Campbellin Jeffreystä, mutta siihen on ehkä vähän matkaa vielä... :D Näissäkin oli sellaiset säärisuojalärpättimet, mutta saksin ne pois. Yli jääneitä remeleitä ajattelin kiinnitellä tuohon nilkan ympärille, tai sitten en kun en oikein osaa päättää ovatko kengät järkevämmän näköiset yhdellä vai kahdella soljella. Kengät löytyivät kohtuuhintaan huutonetistä, vähän toinen korko on alkanut löystyä mutta varmaan näillä vielä kävelee, tai siis kävelee sitten kun maassa ei ole tuota valkoista asiaa.

Toiset kengät ovat melkein myös seinäänpiirtelyn arvoiset, sillä vaikka New Rockin Neptunoissa on hassut jouset, niin pohjan malli ei ole ikinä ollut mielestäni niitä hienoimpia.Näitä ei kuitenkaan voinut jättää kauppaan, kun hinta oli superalhainen, sillä hinnalla saisi ehkä huutonetistä jotkut linttaan kävellyt vielä-öh-ehkä-ihan-hyvät nyyrikit joissa on vikalistalla vain 25 kohtaa (ps: jos joku otti tuon suorana piruiluna huutonetin nyyrikkien hintapolitiikkaa kohtaan, niin kyllä, se oli juuri sitä). Nämä ovat kuitenkin ihan uudet, hyvässä ja pahassa eli tarvitsevat vähän notkistelua ennen kuin pääsevät aktiivikäyttöön.

Viimeinen esine ei ole kenkä, vaikka sen kantajan äo onkin ehkä samalla tasolla. :P Ostin KiinaTrikoosta elämäni ensimmäisen myllynkiven eli tuollaisen tuubihuivin. En ole pahemmin lämmennyt tuubihuivitrendille, enkä kyllä ristikuviollekaan. Ristillä on yhteiskunnassamme vieläkin varsin vahva symbolinen merkitys ja jos ei usko ristillä riippuneen kaverin jumalallisiin voimiin niin turha ristien kanniskelu on mielestäni vähän hassua. Kaikesta huolimatta tämä oli kuitenkin vain jotenkin hieno, ehkä siksi että hopeanvärinen kiiltävä painatus on kiva asia mustalla pohjalla ja tietenkin tosi rok. Ja ainahan voi kovasti väittää että ne ristit on niinku väärinpäin, silloin on varmasti tosi khuul. On on. Usko pois.

Lopuksi vielä ihanasti webbifiltterillä retrottu kuva, koska ihana webbifilttereillä retroilu on qma sana jokablogissa ja silloin olet saletisti ihq. Toisin sanoen siis, näin lopuksi on pakko tuoda julki hienoinen ärsytykseni siihen, että niin monessa blogissa on aivan pakko pistää hipsteriksi ja tehdä jokaisesta postauksen kuvasta sinisävyinen/rusehtava/punertava. Retron ryöstöviljely on tehnyt sinänsä ihan hauskasta ilmiöstä lähinnä rasittavan, liika on liikaa ja se on liikaa.Onneksi tätä ei tapahdu (ainakaan häiritsevän usein) niissä blogeissa joita seuraan vakituisesti, kiitos siitä. :)

Kymmenen erikoisjännää

Olen bongannut blogistaniasta tällaisen haasteentapaisen, jossa etsitään Just Little Things -blogista kymmenen eniten sykähdyttävää ruutua. Ruutuja on tällä hetkellä lähes kuusisataa, joten valinnanvaraa ja täten myös karsittavaa löytyy sillä joukossa on kaikenlaisia hassuja elämän yksityiskohtia jotka todellakin saavat hyvälle mielelle. Ekstraboonuksena pistin myös kommentit jokaiselle boksille. :) Kanssabloggaajat, tehkää ihmeessä tekin tämä sillä näitä on hauska lukea.

Sanaleikittely ja munansaannokset, nasevat kommentit yllättävissä tilanteissa ja hienosti mätsäävät sanayhdistelmät. Kukapa ei sellaisista pitäisi.

Ehkä parempaa kuin keksit sitten valmiina... Joskus pitäisi tehdä annos sellaisenaan syötävää keksitaikinaa, ihan vain koska keksitaikina on hyvää. Ilman leivinjauhetta, se on kitkerää.

Ehkä ainoa hyvä asia, mitä kelloleikki-idiotismilla saavutetaan. Kerran vuodessa saa nukkua tunnin enemmän, luksus.

Kivoja värejä ja kauniita maisemia. :) Ehkä kliseistä, mutta silti parasta.

Käsi sydämelle: kelle tulee muka parempi mieli pieruverkkareissa röhnöttämisestä kuin kunnollisesta laittautumisesta ja siitä tiedosta että näyttää sen jälkeen samperin hyvältä? Niin, sitä minäkin... :P

Keikat ovat useimmiten mahtavaa ajanvietettä jo sinällään, mutta sitten kun SE BIISI soitetaan... ah.

Ehdotonta parhautta aina, etenkin festareilla ja muissa yleisötapahtumissa. Plussaominaisuutena se, kun löytää jostain nurkantakaa tai megajonoja kauempaa sellaisen vessan, jota muut eivät ole huomanneet.

Lisää kivoja värejä, höystettynä aina yhtä mukavalla pimeydellä. :)Kaupungit ovat parhaimmillaan öisin, sillä silloin kaikki kamalat nykyarkkitehtuurin laatikkotötteröt häivyttyvät ja kauniit valaistukset saavat vallan.

Välillä voisin katsoa elokuvan sijaan pelkkiä making-offeja ja pieleenmenneitä, ja mielestäni tällaisia ominaisuuksia pitäisi lisäillä dvd:ille huomattavasti enemmän. 

Oh, b*tch, bleach.

Tai toisin sanottuna päivän tukka. Punaoranssi on saatu päätymään varsin hyvin tuonne viemärin puolelle, vähän tämä on vielä oranssi ja keltainen joten nyt täytyisi lähteä sinisillä ja violeteilla taittelemaan väriä kylmempään päin. Visusti vaalealla linjalla siis jatketaan, ja olen jo ristinyt blondivärin henkisten ominaisuuksieni hiustenväriksi. :D Seuraksi vaalealle pehkolle on suunnitteilla ehkä jotain violettia asiaa ja tietenkin hervottomat tuksupidennykset. No ei tuksupidennyksiä, mutta jatkot kuitenkin.

Mitäs muuta... No, pakkaset jatkuvat edelleen, joten rahisevan kuivaa ihoa, korpuksi rohtuvia huulia ja aivastuttavan ihanaa staattista sähkö riittää. Laskin juuri, että olen talven aikana kuluttanut jo kolme kropparasvapurkkia, neljäs on menossa ja viidennen ostin juuri. Mistä puheenollen...

Suklaa-addiktit, pysykää poissa The Body Shopista, sillä tulette vain ostaneeksi ihanan suklaakastikkeen tuoksuista kosmetiikkaa. Shoppasin mukaan Chocomania-sarjan vartalovoin, ja tästäkin vähän epäilen että jo tuoksu sisältää kaloreita koska mikään näin herkullisen hajuinen ei vain yksinkertaisesti voi olla lihottamatta. Right? Onneksi ja epäonneksi Chocomania taitaa olla vain joku kausijuttu.

Lopuksi vielä hieman pientä rähinää, nyt kun upottiin kosmetiikan suohon. Iltalehti julkaisi nettisivujensa kauneusosiossa artikkelin kosmetiikkamainosten turhista lupauksista, ja kyseinen hengentuote aiheutti allekirjoittaneessa pientä ärsytystä. Onhan toki tietenkin hyvä, että puusilmäisimpiä kerskakuluttajia muistetaan valistaa aika ajoin siitä että kosmetiikan mainostus sisältää paljon puppua. Artikkelin kelpoisuutta vähentää silmissäni kuitenkin kummasti se, että asiantuntijaksi on valittu joku toinen puusilmä. Nostankin artikkelista nyt kaksi asiaa, joiden kanssa en ole samaa mieltä:

"Ei mineraaliöljyjä
- Samaa sarjaa kuin silikonit ja parabeenit. Väitteet huokosten tukkeutumisesta tai muusta ovat huuhaata, öljythän ovat vain osa tuotetta. Esimerkiksi lääketeollisuus on näistä täysin riippuvainen, eikä niitä taatusti saisi käyttää, elleivät ne olisi puhtaita ja allergiaystävällisiä."

Joo tuota... Mitenkäs sitten ne kosmetiikankäyttäjät, jotka ovat ihan omakätisesti havainneet, että mineraaliöljyt todellakin tukkivat heidän ihoaan ja aiheuttavat näppyjä jotka kuitenkin "maagisesti" poistuvat kun mineraaliöljyllisten tuotteiden käyttö lopetetaan? Ällerkiäliiton aasiantuntija leimaa siis näiden ihmisten henkilökohtaiset kokemukset huuhaaksi. Varmasti tosi kiva. Siksi toisekseen, suhtautuisin vähän varauksella siihen, että kosmetiikkateollisuushan tottakai käyttää vain turvallisia ainesosia. Niin varmaan, kyse on kuitenkin bisneksestä ja isoi$ta rahoi$ta.

"Ei silikonia
- Tämä on erään ajan muoti-ilmaus, samoin kuin nykyinen parabeenittomuus. 80-luvulla kiersi urbaanilegenda, jonka mukaan silikonia sisältävät sampoot irrottivat hiukset päästä. Se oli liioittelua. Sitä paitsi lähes kaikki nykyiset silikonit ovat vesiliukoisia toisin kuin silloin. Teollisuussilikonit ovat sitten eri asia."

Ällerkiäliiton aasiantuntijan kannattaisi päivittää mielipiteensä pois 1900-luvulta. Silikoneja ei vältellä jonkin perättömän 80-luvun huhun takia, vaan siksi että niillä on ihan oikeasti ei-toivottuja vaikutuksia. Ei ole liioittelua, että loppujen lopuksi en saa silikonishampoilla enää hiuksistani puhtaita vaan ne jäävät lähmäisiksi, eikä legendaa ole myöskään se, että silarit vievät tuotteessa tilaa oikeasti vaikuttavilta aineilta. Silikonit ovat ennen kaikkea bisnesmiehen ihannevastaus nykyajan kaikki-mulle-nyt -asenteella varustetuille kuluttajille, eivät varmasti tule kalliiksi ja niillä saa silkoisen hollywoodsileää pintaa niin lärviin, tukkaan kuin hanuriinkin ihan käden käänteessä. Lähes kaikki silikonit eivät nykyisinkään ole vesiliukoisia, etenkään niin kauan kuin ikisuosikki dimethicone jatkaa voittokulkuaan niin monissa tuotteissa kalliista halpoihin saakka, joten melkoisen hakoteillä tuossa jutussa kyllä ollaan tämän asian suhteen.

Tulee toki muistaa, että iltapäivälehtien jutut ovat aina iltapäivälehtien juttuja, mutta aika paljon saisi kyllä sanomisia vääntää jos asiantuntija ei oikeasti olisikaan sanonut että esimerkiksi silikonien karttelu on liioittelua. Kaiken kaikkiaan artikkelista jäi kyllä ihan samanlainen shaibanmaku suuhun kuin kosmetiikkamainonnastakin. :D Ihan hyvää tietoa siitä kuitenkin sai myös, uusi suosikkini on "in vitro" eli tuote on testattu koeputkessa. Kuulostaa Tosi Vakuuttavasti Tieteelliseltä, lopputulos on kuitenkin

Tässä kaikki tältä erää, TNGT siirtyy nyt pulkkamäkeen!

Joku sattumanvarainen inspiraatiopostaus

Jälleen oikean asian puutteessa... ;) Inspiroivia asioita tästä hetkestä. Syvällistä. :P

Hiukset. Valkoiset, violetit, miksei myös valko-violetit tai pinkki/magentavioletit. TNGT-hq:ssa on käynnissä suuri värinpoistotaistelu, jossa useat keinot ovat sallittuja ja täten myös koetettuja. Tällä hetkellä mennään marilynvaaleilla juurilla ja iloisen oransseilla pituuksilla. Saas nähdä mihin tässä vielä päädytään. ;)

Rannetatuoinnit. Netti on pullollaan kuvia, joissa ranteisiin on nakutettu mustetta. Paikka on sinänsä varsin kaunis, ja olen jotenkin lämmennyt koukeroisille tekstitatuoinninpätkille jos niissä on hyvä idea, mutta asiassa on yksi kookas mutta. Se, että nämä tekstit ja kuvat ovat yleensä supermauttomia, jotain kamalaa lässytystä ja "voimautusta". Yök. :D Oma konseptini asiaan on tyylikäs huumoritatuointi, joka hivenen irvailee (teko)syvällisenhenkeville kuville: koukerokirjaimin tekstit left ja right. ;) Että terveisiä vaan täältä naamapalmun alta...

Sivumennen sanoen, voimauttaa on yksi eniten inhoamistani sanoista. En edes aluksi tajunnut sen merkitystä, koska sana muistuttaa niin paljon mm. ilmaisua lamauttaa, mutta kun tajusin että se tarkoittaa jotain keittiöpsykologista naistenlehti-ihanaa niin ällötyshän siitä tuli.

Neutraalit (silmä)meikkisävyt. Hiekkaa naminami. :) Jotenkin alan ymmärtää niitä meikkibloggaajia, jotka hamstraavat taupesävyt öpaut jokaiselta valmistajalta, neutraaleissa on kyllä sitä jotain ja niitä on helppo sutia nassuun arkena kun ei jaksa ja halua vääntää mitään klubimaskeja. Urban Decayn Naked-paletit ovat erityisen himottavia, joskin nakke-ykkösessä on KAKSI samaa sävyä kuin jo omistamassani Ammo-paletissa (huokaus, UD, huokaus...) ja nakke-kakkosta taas ei toimita tänne peräpohjolaan yksikään kunniallinen verkkokauppa. 

Vaatteet ja/tai tyylisuunnat eivät juuri nyt tunnu inspiroivilta, ehkä lähinnä siksi kun tavoitteena olisi pudottaa se kymmenen kiloa niin ei jaksa ammentaa mistään mikä jäisi sitten kuitenkin isoksi. :D Bubbling under -osastolla on puolestaan sisustus, koska olen päättänyt että tulevana kesänä tehdään vihdoin jotain noille rumille, maalarinpaskavalkoisille ja edellisten vuokralaisten jäljiltä superreikäisille seinille ja maalataan sekä remontoidaan ne osat mille nyt on jotain tehtävissä. Mitään huikean gootillista en tule tänne askartelemaan, sillä vuokra-asunnossa ei paljoa taiteilla. Siksi onkin haasteellista löytää tasapaino sopivan neutraalin ja kuitenkin hienon sekä tyylikkään välillä.