The Next Goth Thing

Suloinen blogilöydös.

2012-02-10T08:49:00.000-08:00

Suoritin tänään täysin sattumanvaraisen törmäyksen blogiin nimeltä My Owl Barn. Pöllöladon sivuilta löytyy koruvalmistajia, koristeluvinkkejä, ideoita, kaikkea hassua pöllövinkkelistä katsottuna, ja välillä vähän muutakin siinä sivussa.

Suosittelen kaikkia pöllöjä ja pöllönmielisiä lennähtämään tuonne. :)

Ps: Opin tuolta äsken, että yllä näkyvä teksti gwdihw tarkoittaa pöllöä walesiksi. Jännää.

Ten feet tall

2012-02-09T05:16:00.000-08:00

Seuraavaksi luvassa hienoja irtojalkoja. Tai on niissä jaloissa kiinnikin ehkä jotain, nimittäin kenkähankintoja. Katu-uskottava goottikenkävalikoimani on sanalla sanoen surkea, tai siis ennen näitä hankintoja käytännössä olematon sillä tuning-electrat hajosivat lopullisesti ja pistin Demonian plattarit myyntiin kun ei niitä tullut kamalasti käytettyä ja oli niissä varsikin liian lyhyt meikäläisen supermallipitkille rotukipittimille.

Nyt saa piirtää rastin seinään. Minä, vannoutunut palkkikorkojen vihaaja, ostin Demonian Tormentit. Haaveilen myös Campbellin Jeffreystä, mutta siihen on ehkä vähän matkaa vielä... :D Näissäkin oli sellaiset säärisuojalärpättimet, mutta saksin ne pois. Yli jääneitä remeleitä ajattelin kiinnitellä tuohon nilkan ympärille, tai sitten en kun en oikein osaa päättää ovatko kengät järkevämmän näköiset yhdellä vai kahdella soljella. Kengät löytyivät kohtuuhintaan huutonetistä, vähän toinen korko on alkanut löystyä mutta varmaan näillä vielä kävelee, tai siis kävelee sitten kun maassa ei ole tuota valkoista asiaa.

Toiset kengät ovat melkein myös seinäänpiirtelyn arvoiset, sillä vaikka New Rockin Neptunoissa on hassut jouset, niin pohjan malli ei ole ikinä ollut mielestäni niitä hienoimpia.Näitä ei kuitenkaan voinut jättää kauppaan, kun hinta oli superalhainen, sillä hinnalla saisi ehkä huutonetistä jotkut linttaan kävellyt vielä-öh-ehkä-ihan-hyvät nyyrikit joissa on vikalistalla vain 25 kohtaa (ps: jos joku otti tuon suorana piruiluna huutonetin nyyrikkien hintapolitiikkaa kohtaan, niin kyllä, se oli juuri sitä). Nämä ovat kuitenkin ihan uudet, hyvässä ja pahassa eli tarvitsevat vähän notkistelua ennen kuin pääsevät aktiivikäyttöön.

Viimeinen esine ei ole kenkä, vaikka sen kantajan äo onkin ehkä samalla tasolla. :P Ostin KiinaTrikoosta elämäni ensimmäisen myllynkiven eli tuollaisen tuubihuivin. En ole pahemmin lämmennyt tuubihuivitrendille, enkä kyllä ristikuviollekaan. Ristillä on yhteiskunnassamme vieläkin varsin vahva symbolinen merkitys ja jos ei usko ristillä riippuneen kaverin jumalallisiin voimiin niin turha ristien kanniskelu on mielestäni vähän hassua. Kaikesta huolimatta tämä oli kuitenkin vain jotenkin hieno, ehkä siksi että hopeanvärinen kiiltävä painatus on kiva asia mustalla pohjalla ja tietenkin tosi rok. Ja ainahan voi kovasti väittää että ne ristit on niinku väärinpäin, silloin on varmasti tosi khuul. On on. Usko pois.

Lopuksi vielä ihanasti webbifiltterillä retrottu kuva, koska ihana webbifilttereillä retroilu on qma sana jokablogissa ja silloin olet saletisti ihq. Toisin sanoen siis, näin lopuksi on pakko tuoda julki hienoinen ärsytykseni siihen, että niin monessa blogissa on aivan pakko pistää hipsteriksi ja tehdä jokaisesta postauksen kuvasta sinisävyinen/rusehtava/punertava. Retron ryöstöviljely on tehnyt sinänsä ihan hauskasta ilmiöstä lähinnä rasittavan, liika on liikaa ja se on liikaa.Onneksi tätä ei tapahdu (ainakaan häiritsevän usein) niissä blogeissa joita seuraan vakituisesti, kiitos siitä. :)

Kymmenen erikoisjännää

2012-02-07T07:57:00.000-08:00

Olen bongannut blogistaniasta tällaisen haasteentapaisen, jossa etsitään Just Little Things -blogista kymmenen eniten sykähdyttävää ruutua. Ruutuja on tällä hetkellä lähes kuusisataa, joten valinnanvaraa ja täten myös karsittavaa löytyy sillä joukossa on kaikenlaisia hassuja elämän yksityiskohtia jotka todellakin saavat hyvälle mielelle. Ekstraboonuksena pistin myös kommentit jokaiselle boksille. :) Kanssabloggaajat, tehkää ihmeessä tekin tämä sillä näitä on hauska lukea.

Sanaleikittely ja munansaannokset, nasevat kommentit yllättävissä tilanteissa ja hienosti mätsäävät sanayhdistelmät. Kukapa ei sellaisista pitäisi.

Ehkä parempaa kuin keksit sitten valmiina... Joskus pitäisi tehdä annos sellaisenaan syötävää keksitaikinaa, ihan vain koska keksitaikina on hyvää. Ilman leivinjauhetta, se on kitkerää.

Ehkä ainoa hyvä asia, mitä kelloleikki-idiotismilla saavutetaan. Kerran vuodessa saa nukkua tunnin enemmän, luksus.

Kivoja värejä ja kauniita maisemia. :) Ehkä kliseistä, mutta silti parasta.

Käsi sydämelle: kelle tulee muka parempi mieli pieruverkkareissa röhnöttämisestä kuin kunnollisesta laittautumisesta ja siitä tiedosta että näyttää sen jälkeen samperin hyvältä? Niin, sitä minäkin... :P

Keikat ovat useimmiten mahtavaa ajanvietettä jo sinällään, mutta sitten kun SE BIISI soitetaan... ah.

Ehdotonta parhautta aina, etenkin festareilla ja muissa yleisötapahtumissa. Plussaominaisuutena se, kun löytää jostain nurkantakaa tai megajonoja kauempaa sellaisen vessan, jota muut eivät ole huomanneet.

Lisää kivoja värejä, höystettynä aina yhtä mukavalla pimeydellä. :)Kaupungit ovat parhaimmillaan öisin, sillä silloin kaikki kamalat nykyarkkitehtuurin laatikkotötteröt häivyttyvät ja kauniit valaistukset saavat vallan.

Välillä voisin katsoa elokuvan sijaan pelkkiä making-offeja ja pieleenmenneitä, ja mielestäni tällaisia ominaisuuksia pitäisi lisäillä dvd:ille huomattavasti enemmän.

Oh, b*tch, bleach.

2012-02-04T07:13:00.000-08:00

Tai toisin sanottuna päivän tukka. Punaoranssi on saatu päätymään varsin hyvin tuonne viemärin puolelle, vähän tämä on vielä oranssi ja keltainen joten nyt täytyisi lähteä sinisillä ja violeteilla taittelemaan väriä kylmempään päin. Visusti vaalealla linjalla siis jatketaan, ja olen jo ristinyt blondivärin henkisten ominaisuuksieni hiustenväriksi. :D Seuraksi vaalealle pehkolle on suunnitteilla ehkä jotain violettia asiaa ja tietenkin hervottomat tuksupidennykset. No ei tuksupidennyksiä, mutta jatkot kuitenkin.

Mitäs muuta... No, pakkaset jatkuvat edelleen, joten rahisevan kuivaa ihoa, korpuksi rohtuvia huulia ja aivastuttavan ihanaa staattista sähkö riittää. Laskin juuri, että olen talven aikana kuluttanut jo kolme kropparasvapurkkia, neljäs on menossa ja viidennen ostin juuri. Mistä puheenollen...

Suklaa-addiktit, pysykää poissa The Body Shopista, sillä tulette vain ostaneeksi ihanan suklaakastikkeen tuoksuista kosmetiikkaa. Shoppasin mukaan Chocomania-sarjan vartalovoin, ja tästäkin vähän epäilen että jo tuoksu sisältää kaloreita koska mikään näin herkullisen hajuinen ei vain yksinkertaisesti voi olla lihottamatta. Right? Onneksi ja epäonneksi Chocomania taitaa olla vain joku kausijuttu.

Lopuksi vielä hieman pientä rähinää, nyt kun upottiin kosmetiikan suohon. Iltalehti julkaisi nettisivujensa kauneusosiossa artikkelin kosmetiikkamainosten turhista lupauksista, ja kyseinen hengentuote aiheutti allekirjoittaneessa pientä ärsytystä. Onhan toki tietenkin hyvä, että puusilmäisimpiä kerskakuluttajia muistetaan valistaa aika ajoin siitä että kosmetiikan mainostus sisältää paljon puppua. Artikkelin kelpoisuutta vähentää silmissäni kuitenkin kummasti se, että asiantuntijaksi on valittu joku toinen puusilmä. Nostankin artikkelista nyt kaksi asiaa, joiden kanssa en ole samaa mieltä:

"Ei mineraaliöljyjä
- Samaa sarjaa kuin silikonit ja parabeenit. Väitteet huokosten tukkeutumisesta tai muusta ovat huuhaata, öljythän ovat vain osa tuotetta. Esimerkiksi lääketeollisuus on näistä täysin riippuvainen, eikä niitä taatusti saisi käyttää, elleivät ne olisi puhtaita ja allergiaystävällisiä."

Joo tuota... Mitenkäs sitten ne kosmetiikankäyttäjät, jotka ovat ihan omakätisesti havainneet, että mineraaliöljyt todellakin tukkivat heidän ihoaan ja aiheuttavat näppyjä jotka kuitenkin "maagisesti" poistuvat kun mineraaliöljyllisten tuotteiden käyttö lopetetaan? Ällerkiäliiton aasiantuntija leimaa siis näiden ihmisten henkilökohtaiset kokemukset huuhaaksi. Varmasti tosi kiva. Siksi toisekseen, suhtautuisin vähän varauksella siihen, että kosmetiikkateollisuushan tottakai käyttää vain turvallisia ainesosia. Niin varmaan, kyse on kuitenkin bisneksestä ja isoi$ta rahoi$ta.

"Ei silikonia
- Tämä on erään ajan muoti-ilmaus, samoin kuin nykyinen parabeenittomuus. 80-luvulla kiersi urbaanilegenda, jonka mukaan silikonia sisältävät sampoot irrottivat hiukset päästä. Se oli liioittelua. Sitä paitsi lähes kaikki nykyiset silikonit ovat vesiliukoisia toisin kuin silloin. Teollisuussilikonit ovat sitten eri asia."

Ällerkiäliiton aasiantuntijan kannattaisi päivittää mielipiteensä pois 1900-luvulta. Silikoneja ei vältellä jonkin perättömän 80-luvun huhun takia, vaan siksi että niillä on ihan oikeasti ei-toivottuja vaikutuksia. Ei ole liioittelua, että loppujen lopuksi en saa silikonishampoilla enää hiuksistani puhtaita vaan ne jäävät lähmäisiksi, eikä legendaa ole myöskään se, että silarit vievät tuotteessa tilaa oikeasti vaikuttavilta aineilta. Silikonit ovat ennen kaikkea bisnesmiehen ihannevastaus nykyajan kaikki-mulle-nyt -asenteella varustetuille kuluttajille, eivät varmasti tule kalliiksi ja niillä saa silkoisen hollywoodsileää pintaa niin lärviin, tukkaan kuin hanuriinkin ihan käden käänteessä. Lähes kaikki silikonit eivät nykyisinkään ole vesiliukoisia, etenkään niin kauan kuin ikisuosikki dimethicone jatkaa voittokulkuaan niin monissa tuotteissa kalliista halpoihin saakka, joten melkoisen hakoteillä tuossa jutussa kyllä ollaan tämän asian suhteen.

Tulee toki muistaa, että iltapäivälehtien jutut ovat aina iltapäivälehtien juttuja, mutta aika paljon saisi kyllä sanomisia vääntää jos asiantuntija ei oikeasti olisikaan sanonut että esimerkiksi silikonien karttelu on liioittelua. Kaiken kaikkiaan artikkelista jäi kyllä ihan samanlainen shaibanmaku suuhun kuin kosmetiikkamainonnastakin. :D Ihan hyvää tietoa siitä kuitenkin sai myös, uusi suosikkini on "in vitro" eli tuote on testattu koeputkessa. Kuulostaa Tosi Vakuuttavasti Tieteelliseltä, lopputulos on kuitenkin

Tässä kaikki tältä erää, TNGT siirtyy nyt pulkkamäkeen!

Joku sattumanvarainen inspiraatiopostaus

2012-01-28T06:39:00.000-08:00

Jälleen oikean asian puutteessa... ;) Inspiroivia asioita tästä hetkestä. Syvällistä. :P

Hiukset. Valkoiset, violetit, miksei myös valko-violetit tai pinkki/magentavioletit. TNGT-hq:ssa on käynnissä suuri värinpoistotaistelu, jossa useat keinot ovat sallittuja ja täten myös koetettuja. Tällä hetkellä mennään marilynvaaleilla juurilla ja iloisen oransseilla pituuksilla. Saas nähdä mihin tässä vielä päädytään. ;)

Rannetatuoinnit. Netti on pullollaan kuvia, joissa ranteisiin on nakutettu mustetta. Paikka on sinänsä varsin kaunis, ja olen jotenkin lämmennyt koukeroisille tekstitatuoinninpätkille jos niissä on hyvä idea, mutta asiassa on yksi kookas mutta. Se, että nämä tekstit ja kuvat ovat yleensä supermauttomia, jotain kamalaa lässytystä ja "voimautusta". Yök. :D Oma konseptini asiaan on tyylikäs huumoritatuointi, joka hivenen irvailee (teko)syvällisenhenkeville kuville: koukerokirjaimin tekstit left ja right. ;) Että terveisiä vaan täältä naamapalmun alta...

Sivumennen sanoen, voimauttaa on yksi eniten inhoamistani sanoista. En edes aluksi tajunnut sen merkitystä, koska sana muistuttaa niin paljon mm. ilmaisua lamauttaa, mutta kun tajusin että se tarkoittaa jotain keittiöpsykologista naistenlehti-ihanaa niin ällötyshän siitä tuli.

Neutraalit (silmä)meikkisävyt. Hiekkaa naminami. :) Jotenkin alan ymmärtää niitä meikkibloggaajia, jotka hamstraavat taupesävyt öpaut jokaiselta valmistajalta, neutraaleissa on kyllä sitä jotain ja niitä on helppo sutia nassuun arkena kun ei jaksa ja halua vääntää mitään klubimaskeja. Urban Decayn Naked-paletit ovat erityisen himottavia, joskin nakke-ykkösessä on KAKSI samaa sävyä kuin jo omistamassani Ammo-paletissa (huokaus, UD, huokaus...) ja nakke-kakkosta taas ei toimita tänne peräpohjolaan yksikään kunniallinen verkkokauppa.

Vaatteet ja/tai tyylisuunnat eivät juuri nyt tunnu inspiroivilta, ehkä lähinnä siksi kun tavoitteena olisi pudottaa se kymmenen kiloa niin ei jaksa ammentaa mistään mikä jäisi sitten kuitenkin isoksi. :D Bubbling under -osastolla on puolestaan sisustus, koska olen päättänyt että tulevana kesänä tehdään vihdoin jotain noille rumille, maalarinpaskavalkoisille ja edellisten vuokralaisten jäljiltä superreikäisille seinille ja maalataan sekä remontoidaan ne osat mille nyt on jotain tehtävissä. Mitään huikean gootillista en tule tänne askartelemaan, sillä vuokra-asunnossa ei paljoa taiteilla. Siksi onkin haasteellista löytää tasapaino sopivan neutraalin ja kuitenkin hienon sekä tyylikkään välillä.

Ulkoasun muutos... jep, jälleen.

2012-01-22T06:04:00.000-08:00

Tällä kertaa TNGT lilluu halki avaruuden. Valittaa saa jos tuntee tarvetta. :)

Lopuksi vielä hassu kuva. Ehkä se pehmentää järkytystä. Tai aiheuttaa sellaista lisää. Pöllöt + kahvi... <3

Dead cherry lapsang in bittersweet excess

2012-01-18T11:39:00.000-08:00

Hehkuttelin tuossa taannoin Haute Macabresta löytämääni Tokyo Milk -kosmetiikkamerkkiä ja ihanaa kirsikkaista huulirasvaa, ja tästä syystä halusin perehtyä merkkiin hieman lisää. Pläräilin aikani erilaisia tuoksuarvioita netistä, ja jahkailun lopuksi pistin pienen testeritilauksen The Perfumed Courtille joka siis myy varsin kattavasti sampleja varmaan kaikista maailman tuoksuista. :D PostiKusti kiikuttikin varsin pian perille viisi pienenpientä putelia, sekä myös kaksi minttusuklaakaramellia jotka putiikin pitäjä oli sujauttanut mukaan. Herttaista. <3 Valitettavasti ennen PostiKustin vierailua oli jostain hypännyt matkaan flunssa, joten tuoksujen haistelu oli aluksi melkoista hommaa. Sitä vain odotti, että joku sierain toimii, sitten hirveää nuuhkimista, ja taas odottelua... Ei, minä en nyt vain yksinkertaisesti kykene odottamaan nenän lopullista jälleenavautumista. No, nyt minä jo haistan taas jotain, joten arvostelun pariin mars.

1: Cherry Bomb

Wild Rose, Osmanthus, Chocolate, Vetiver

Cherry Bomb -tuoksu on siitä vähän outo, että se on saatu tuoksumaan kirsikalta ilman että sekaan on lorautettu kirsikkaa. Ihan aluksi tuoksussa on hieman ikävä häivähdys sitä julkisten tilojen pesuainetta jota käytetään pultsarinkusien poispesussa (btw: kenen mielestä se pesuaine on ihan oikeasti ollut hyvä idea kun pultsarinkusen tuulahduskaan ei lemua yhtä oksettavalta?), mutta häivähdys katoaa onneksi vikkelästi. Jäljelle jää suht makea, suklainen ja kirsikkainen tuoksu joka tuo melkoisen suoraan mieleen Dieselin Loverdose-uutuuden, kuitenkin ilman sitä aivan järkyttävintä makeutta. Tämä tuoksu olisikin varmasti Loverdosen ystävien kukkaroystävällisempi kaveri, mutta merkki on näköjään päättänyt lopettaa koko tuoksun valmistamisen joten viimeiset kirsikkapommit joutuu bongaamaan eBaysta varsin ripeästi jos haluaa tuoksahdella kesäiseltä jälkiruokapöydältä.

Kenelle?

Makean ihanille persoonille ja jälkiruokien ystäville, kirsikkakuosiin sonnustautuminen vapaaehtoista.

2: Lapsang Su Chong

Winter Moss, Asuka Rose, Sandalwood, Black Currant

Tokyo Milkin oma kuvaus tuoksusta on floriental. Hassu sana sinänsä, mutta oriental ei ehkä kuvaa tätä tuoksua parhaiten sillä se on melkoisen paljon kevyen puolella, toisin kuin perinteisen raskaat itämaiset. Nimen ei kannata antaa myöskään hämätä, sillä hajuvesi ei tuoksu runsain mitoin teeltä vaikka sellaisenkin vivahteen tästä saa esiin pientä mielikuvitusta käytämällä. Eniten tuoksu kuitenkin on sekoitus mausteita ja ruusua, varmaan tuo santelipuu heittää sekaan maustekaappimaisen aromin. Tuoksu ei ole myöskään makea, joten tämä voisi sopia niille jotka etsivät jotain vesituoksun ja huikean aromikkuuden väliltä.

Kenelle?

Yrttipuutarhassa matkakirjoja selaavalle kaukokaipaajalle.

3: Dead Sexy

Deep Vanilla, Exotic Wood, White Orchid, Ebony

Tällä tuoksulla on ehdottomasti goottiuskottavin ulkoinen olemus. Pääkalloja, seksiä ja kalmaromantiikkaa, huh huh. :) Merkin sivut lupaavat romanttista ja eteeristä tuoksua, mutta tässä olisi nyt ehkä enemmän sitä itämaiden olemusta, kuin löisit itseäsi ornamenttikoristellulla matolla päähän keskellä turkkilaista basaaria. Ihan just niin eteeristä.Vanilja ja mausteet kietoutuvat sellaiseksi kokonaisuudeksi, mitä moni aivan varmasti kutsuisi tunkkaiseksi, mutta joka kiinnostaa ja kiehtoo mystisempien (ei perhana, kirjoitin äsken myskisempien, freudilainen hups :D) tuoksujen käyttäjää. Makeuttakin löytyy jonkin verran, ja vaniljaa on käytetty sen verran säästellen että seppälätuoksuilla itsensä yläasteikäisenä kyllästäneet eivät saa välitöntä yökköreaktiota.

Kenelle?

Kiihkeiden kesä- ja klubiöiden keinuvalanteisimmalle kaunottarelle.

4: Excess (Tokyo Milk Dark)

Amber Resin, Oak Bark, Blood Orange, Patchouli

Tokyo Milkin tuoksuja ei ole sen kummemmin jaoteltu miesten ja naisten linjoihin, joten uutta petikaveria valitessa saa olla tarkkana. Excess toimii tästä hyvänä esimerkkinä: harva nainen kykenee käyttämään näin selkeästi miehiin päin kallellaan olevaa tuoksua. Homman nimen olisikin periaatteessa voinut arvata märehtimällä vähän enemmän tuota tuoksuvivahteiden listaa, liitetäänhän hartsit ja puut melkoisen yleisesti miesten osaston pulloihin. Miehisyyden lisäksi tässä on mukan myös jotain todella hammastahnamaista, eikä juuri mitään makeaa.

Kenelle?

Absinttiin ja ranskalaiseen dekadenssiin mieltyneelle poikaystävälle.

5: Bittersweet (Tokyo Milk Dark)

Cake Flour, Dark Cacao Bean, Osmanthus, Bronzed Musk

Sokerina ja suklaakakkuövereinä pohjalla on Bittersweet. Tuo öttiäisen kuva pullon kyljessä ei valmista mitenkään siihen, mitä pullosta löytyy sisältä, siellä nimittäin asuu sen sorttinen karkkilakkoilijan painajainen että tuoksua voisi käyttää Painonvartijoissa kidutusmenetelmänä. Mukana tuleva pieni kukkaisuus vain korostaa ihanaa, mehukasta suklaisuutta, ja itämaiset vivahteet takaavat sen että tuoksu on kuitenkin rehellisesti hajuvesi eikä karkkikaupasta mukaasi tarttunut aromi. Bittersweetiä tuoksutellessa tulee myös pohtineeksi, että ei kai tästä imeydy kaloreita.

Kenelle?

Suklaata rakastavalle kotileipurille, joka on kyllästynyt perinteiseen pullantuoksuun.

Tämä seikkailuni Tokyo Milkin tainnuttavassa tuoksumaailmassa opetti minulle sen, että (rahaa tulee menemään ja) nettituoksuja tilatessa kannattaa todellakin syynätä arvostelut, pohtia tuotekuvausten syvintä olemusta ja tilailla rohkeasti testerikokoja. Yksikään tuoksuista ei varsinaisesti ollut pettymys, kuitenkin Excess ja Lapsang Su Chong eivät ole niitä hajuvesiä jotka kutsuisivat lempeästi nimeäni. Cherry Bomb ja Dead Sexy ovat ihania, mutta Bittersweet vei sydämeni täysin ja sitä on pakko saada sillä kakkua nom...

...meillä taisi olla keksejä keittiössä...

Creativity killed a goth.

2012-01-13T10:41:00.000-08:00

Miksi, oi miksi, asioiden tekeminen omin pikku käpälin vaatii aina niin paljon suunnittelua. Olisi kiva vain upottaa kädet tykötarpeisiin ja antaa idean viedä, mutta ei. Jos tykötarpeita ei ole, ne pitää ostaa. Jos pitää ostaa, tarvitsee myös suunnitella. Jos suunnittelee, uppoaa suorilta tuhansien ideoiden suohon.

Kengät minulla jo on, sillä sain metsästettyä Bordello Teezet. Jep, se on katalogikuva nyt kun en jaksanut kuvata ja toisaalta eipä ne liukuhihnakengät muuksi muutu vaikka räpsäisisi oman tuotoksen. Näin sivumennen sanoen muuten, tiedoksi kaikille isojalkaisille sen verran että Teezet ovat todella massiivisen näköiset kengät, eikä niistä ole juuri kämpänkoristeeksi ellet halua vieraiden luulevan että asunnossa majailee ristiinpukeutuja tai isojalka. Jalassahan nämä näyttävät ihan sopusuhtaisilta, mutta ilman jalkaa näitä tuijotellessa saattaa saada kompleksin. ;)

Mnjoo, takaisin asiaan. Kuten jossain aiemmassa postauksessa mainitsin, haluan askarrella nyt niin muodikkaat piikkikengät. Piikkejä ja niittejä vain voi räimiä kenkiin niin monella eri tavalla, kun on tarjolla matalaa ja korkeaa piikkiä, eri värisiä metalleja, eri niittimuotoja ja jos soppaan sekoittaa vielä strassitkin niin ei hyvin mene.

Mitä minä sitten haluan? Tai, minun tapauksessani on ehkä parempi turvautua fraasiin "mitä EN halua".

Kuva: WeHeartIt

Piikit ja niitit eivät saa näyttää turvallisilta. Niittien käyttäjässä ei stereotypian mukaan ole mitään turvallista, ja sillä linjalla pysytään. Troo hc, jne.

Kuva: WeHeartIt

Piikit eivät saa myöskään näyttää LIIAN vaarallisilta. Haluan päästä luomuksillani baariin sisälle ilman pokejen mutinoita. Kanssaihmisten turvallisuus, pyhpah!

Kuva: WeHeartIt

Koristeita ei saa olla liian tiheässä, ja erilaisten niittityyppien pitää erottua toisistaan tarpeeksi jottei kokonaisuus ole outoa sipellystä. Piikkikasasta pitää erottua myös yksityiskohtia.

Kuva: WeHeartIt

Liian tasaisesti kuorrutettu ei myöskään näytä tarpeeksi hyvältä. Sen sijaan rottaniittejä pitää olla, olivathan ne teinixinä Todella Hurja Asia, ja minä nyt vain satun pitämään niiden ulkomuodosta muutenkin.

Kuva: Instructables - DIY Sexy Spikey Pumps

Joo ja tuota... ei piikkisikaa. Näissä kengissä tosin koristeliden tiheys miellyttää eniten, ja niiden on myös hiivittävä korkoa pitkin alas.

Päivän kuvahoropostauksen idea? Öm... no kai tässä vähän näkemys selkityi itselle. Tai ei. Ehkä tässä ei ollut ideaa. Saatte tämän luettavaksi kuitenkin. Ha!

Poppia talven varalle

2012-01-11T10:24:00.000-08:00

Huonojen biisien vastapainoksi hieman postausta hyvästä musiikista, tarkemmin sanoen sellaisesta, mikä on viime aikoina tullut kuin puun takaa ja iskenyt metrisen halon voimalla.

Swallow the Sun - Cathedral Walls.

Jyväskylän laahaajat ovat hidastelleet näköjään uuden tuotoksen, ja levyltä on lohkaistu maistiaiseksi Nightwish-Anetten somistama Cathedral Walls. Koska talviaikana ei piristäviä ralleja kuunnella, oli tämän kappaleen löytäminen kaverin Facebook-seinältä varsin mainio bongaus. StS ei ehkä kuulu superlemppareihini juuri tämän mainitun kausiluontoisuutensa ansiosta, mutta viime aikoina olen pyörittänyt bändiä Youtubesta melkoisen paljon.

Bob Dylan - The Times They Are A-Changing

Watchmen jäi hereilläpysymisongelmien takia katsomatta, kun se näytettiin sunnuntai-iltana, mutta jotain jäi sentään käteen. Bob Dylan ei monesti iske, mutta tässä kappaleessa oli sitä jotain. Ehkä se on se huuliharppu. Harvemmin sitä jää katsomalla katsomaan elokuvan alkutekstejä, mutta nyt tapahtui poikkeus sillä biisi kirjaimellisesti naulitsi minut paikalleni ja ainoa ajatus oli käydä googlaamassa kappaleen nimi.

Lana Del Rey - Video Games

Jep,jälleen yksi retroaallolla ratsastava MTV-ihme duffyjen ja adelejen seuraksi. Lana Del Rey kertoo olevansa gängstaversio Nancy Sinatrasta, ja kyllähän neidissä näyttää olevan aikamme hengen mukaisesti "asennetta". Jos kuitenkin unohtaa kaiken jenkkiläisellä markkinointi-innolla paukutetun imagohössötyksen ja keskittyy musiikkiin, niin tämä biisi on varsin kiinnostava ja kiehtova. Lana Del Reyn ääni sopii hitaaseen biisiin ja onhan siinä nyt vähän sellaista ihanaa rakkaustarinaakin jossa miehellä on vahvat käsivarret ja se ajaa nopealla autolla. Ah. :P

Bubbling under:

- Nightwish: The Crow, the Owl and the Dove. Todella simppeli jenkkisiirapin makuinen kipale, eikä edes uutuuslätyn parhaimmistoa, mutta kuitenkin Marcon ja Anetten äänet toimivat yksiin helvetin hienosti. Tätä biisiä on turha yrittää linkata Youtubesta, ihmisten lataamat versiot kun poistetaan sieltä valonnopeudella koska biisejä ei saa kuunnella netistä ilmaiseksi mussunmussun sössöti plää. Tällainen toiminta oikeasti innostaa vain olemaan ostamatta mitään, joten jättäkää Youtube rauhaan, levy-yhtiöt.

- Amorphis: koko Skyforger-levy. Amorphis on meikäläisellä jäänyt aina vähän Sentencedin jalkoihin, mutta nyt sitä osaa jo kuunnella uusin korvin. Jos jättää huomiotta sen ikävän yksityiskohdan, että Sky is Minen kitaramelodia kuulostaa aivan liikaa Poets of the Fallin Lift-biisin samanmoiselta, niin hyvä levyhän tämä on, ja varsin hyvää musiikkia.

Kolme rikollista chinchillaa

2012-01-09T05:17:00.000-08:00

Toisin sanoen kolme eri tapaa sutia Lime Crimen Chinchilla-huuliharmaata naamaan.

1: Vähän

Päivittäisessä käytössä Chinchilla voi olla joskus turhan dramaattinen. Hillitty versio syntyy taputtelemalla punaa huulille kevyesti ja kuorruttamalla kiillolla, tässä kaverina on Clinique Superbalmin sävy 10 Grapefruit eli käytännössä väritön kiilto.

2: Puoliksi

Kriminaalia voi yhdistellä melkoisen vapaasti myös muiden punien kanssa. Kaksiväriset huulet ovat hauskoja, joskin puoliskoilla kannattaa olla jotain yhteistä ettei lopputulos ole pelle, tässä pariksi on päässyt MAC Hello Kitty -sarjan Big Bow, jonka kylmä sävy ja liilertävä shimmeri (ei näy kuvassa, ylläripylläri...) sointuvat kivasti Chinchillaan. Kaksivärihuulet eivät tosin ole se kaikista kätevin ratkaisu missään muussa kuin kuvauskäytössä, ellei sitten vietä iltaa suu auki. :D

3: Sekoitellen

Liukuvärihuulet... <3 Tässä kuvassa parina on Make Up Storen Dawn, mutta superpigmenttisen Chinchillan pariksi sopisi parhaiten joku samanlaisella koostumuksella paiskattu huulimusta sillä luirunohut Dawn sekoittuu todella huonosti Chillaan ja jää myös vähän altavastaajaksi. Ehkä Lime Crimen oma musta Styletto toimisi paremmin, muiden bloggaajien kuvista päätellen siinä ainakin riittää pigmenttiä.

Chinchillasta on siis kirjaimellisesti moneksi. Oma lemppari on ehkä tuo sekoitus mustan kanssa sillä olen liukuvärihaksahtanut, ihania liukuvärihuulia ei vain voi olla liikaa. Chillan ainoa ongelma on oikeastaan se, etten oikein ole varma miten hyvin se sopii punaoranssin tukkani kanssa. No, letti kaipaa kyllä jo uutta väriprojektia joten Chillan tulevaisuus näyttää valoisalta! :)

Mitä saa kun laittaa gootin puuhun?

2012-01-03T06:31:00.000-08:00

Tämä vuosi alkaa hienosti täysin sattumanvaraisilla postauksilla, mutta tällainen löytö on nyt vain ihan pakko jakaa kaikkien kanssa. Tai no, minulle tämä oli löytö sillä en ollut ennen kuullutkaan moisesta. Kommentteihin saa ilkkua "waaaanhaaaa" jos olen ajastani taas jäljessä valovuoden. ;) No, kuitenkin, tässä vastaus otsikon kysymykseen.

Kuva: gothsuptrees.tumblr.com

Gootista puussa saa tietenkin hersyvän humoristisen aiheen blogiin! Jenkkiläinen (todennäköisesti, tai ainakin vaikuttaisi siltä vaikken mitään varmaa dataa löytänytkään) Goths up trees on lähestulkoon Tarjoiluehdotuksen veroista hupia kaikille jotka nyt haluavat hupia elämäänsä, ja miksipäs emme haluaisi sillä kuvista leijonanosa on kohtalaisen kökköjä. Mikä vetää gootin puuhun, sitä sopii miettiä kun selailee blogin tarjontaa. Varmaa kuitenkin on, että gootti löytyy puusta yhtä todennäköisesti kuin teinisaatana hautuumaalta.

Kuinka moni teistä on käynyt puussa?

Kuin kaksi marjaa

2012-01-01T08:36:00.000-08:00

Työmiesten "juna"/Fingerpori - Kampamies-logo/S. Punkki

Hulvatonta vuotta 2012 kaikille lukijoille ja muuten vaan stalkkaajille!

The day I committed a Lime Crime

2011-12-30T09:48:00.000-08:00

Vielä vedetään viimeiset postaukset ennen vuodenvaihdetta. :D En aio tehdä mitään yhteenvetoa tms. koska a: ei kiinnosta ja b: se yksi kysymysmeemi on kiertänyt leijonanosan blogeista ja mielestäni siinä on aivan liikaa turhia kysymyksiä. Ei siinä, ihan hauska lukea ihmisten vastauksia mutten todellakaan jaksaisi itse vastailla niihin.

Aiheeseen siis, tällä kertaa vuorossa on arvioni Lime Crime -merkin jo pienoiseen kulttimaineeseen nousseesta huulipunasta sävyssä Chinchilla.

ScarJo suostu mulle malliksi, ihq beibe. :P

Wild. Eccentric. It girl. Näin sanoin Lime Crime kuvailee Chinchillaa. Se on yksi kolmasosa Lip Noir -spessukokoelmaa ja saanut inspiraationsa ensimmäisestä It girlistä, Clara Bowsta. Sävy on liilertävän harmahtava tai harmahtavan liilertävä, miten sen nyt sitten kukin haluaa nähdä, sekä jotain mitä et kyllä todellakaan löydä mistään muualta (sekoitteluja lukuunottamatta, onnistuin itse asiassa luomaan tämänkaltaisen sävyn huulille muilla tuotteilla...) ellei nyt sitten joku MAC ole tehnyt tämännäköistä limited editionia vuonna x. Enivei, tämä puna on ehdottomasti niitä varten, jotka haluavat erottua ja samalla vähän leijailla uniikkilumihiutaleena!

Punan koostumus on puolikiiltävä ja varsin hyvin peittävä, eipä se "opaque" -maininta kyljessä ollut ihan ttulesta temmattu, joskin huulten ympärykset kannattaa sutia ensin peiteaineella jos sattuu omistamaan jo itsessään varsin värikkäät huulet. Pohjustamalla varmistaa sen, ettei chinchillan laidalle jää hassunkurisia vaaleanpunertavia reunuksia. Puna tuoksuu melko selkeästi vaniljalta, ei nyt ihan suoranaisen ärsyttävästi mutta vaniljaninhoajien kannattaa suhtautua vähän varauksella. Puna myös kestää hyvin, ja koska pigmentin määrään on satsattu isolla kädellä, niin puna ei raidoitu huulten juonteisiin vaan pysyy kivan tasaisesti paikoillaan.

Miinuspuolia... no, sellaisia ei kyllä löydä itse tuotteesta tikunkaan kanssa, koska tämä on hyvällä tavalla omituinen, monikäyttöinen ja erikoinen puna jonka laadun kanssa on osuttu nappiin niin hyvin kuin nyt vain nappiin voi osua. Valmistajalle sen sijaan täytyy antaa normaalikokoinen miinus kiinteistä postikuluista. Melkein yhdentoista dollarin lisäpläjäys tuotteen hintaan ei todellakaan houkuta tilaamaan Lime Crimelta suoraan, jos tarkoituksena on tilata yksi tai kaksi tuotetta (suuremman erän kanssa sillä nyt tuskin on kovasti väliä). Koska minua ei houkutellut saada yhtä hylsyllistä tavaraa käärittynä ihq yksisarvisilla ja sateenkaarilla varusteltuihin postitusmateriaaleihin, tilasin punani Ebaysta jossa myyjällä oli tuote täysin samaan hintaan mutta postit jäivät alle puoleen Lime Crimen vastaavista. Käsittääkseni LC postittaa tavaransa aina samanlaisissa laatikoissa, joten kyseessä ei varsinaisesti ole posteilla rahastaminen ja siinä mielessä ymmärrän postimaksujen määrän, mutta jos halvempi vaihtoehto on saatavilla niin kyllähän siihen tulee jotenkin kummasti sorruttua.

Olen ostokseeni kovasti tyytyväinen, ja luultavasti hommailen muitakin Lime Crimen punia tai huulikiiltoja joskus. Merkin luomivärit sen sijaan eivät pahemmin kiinnosta, osittain takavuosien draaman takia ja osittain siksi että kilpailija Sugarpillillä on paremmat sävyt sekä nappiluomivärejä. Lime Crimen vahvuus on hurjissa huulipunissa, ja ainakin tämän punan perusteella se vahvuus ei ole tuulesta temmattua.

Edit... loppuhuomautuksenomaisesti pitää vielä kertoa terveiset Herra TNGT:lta: Tällä punalla ei hurmata miehiä! ;)

Onkos täällä kilttejä gootteja?

2011-12-24T01:21:00.000-08:00

Se on vihdoin täällä. Joulu. <3

Kuva: Cyra R. Cancel

TNGT toivottaa lukijoilleen erittäin pöllöistä, kaunista ja lahjakasta joulua. Syökää ja juokaa, lahjokaa ja olkaa iloisia. Niin minä ainakin teen. :)

Pieni askel ihmiskunnalle...

2011-12-21T06:17:00.000-08:00

Mutta ihan hemmetin iso harppaus The Next Goth Thingille. Aikainen joulupukki kiikutti minulle lahjaksi jotain blogille melko olennaisen tärkeää. Kameran.

Mikään jokablogaajan kädenjatke-järkkärihän tuo nyt ei ole, mutta kuitenkin valovuosia parempi kapistus kuin vanha masiina jonka huikaisevista tarkennusominaisuuksista minun ei varmaankaan tarvitse enää ruikuttaa. Juuri nyt tarvetta oli kohtuuhintaiselle pokkarille joka ottaa kelvollisia kuvia läheltä ja kaukaa, kelpaa mukaan otettavaksi ilman sen kummempaa raahaamista eikä maksa mansikoita, järkkäreillä ehtii sitten hifistellä myöhemminkin. Canonin Ixus 220HS täytti mielestäni nämä vaatimukset varsin mainiosti, ja on lisäksi punainen.

Miksei muuten järkkäreiden runkoja saa eri väreissä? No, ehkä musta on joo tosi proo ja värien käyttö olisi lapsellista.

Tulevaisuudessa tässäkin blogissa tullaan ehkä siis näkemään entistä enemmän...

Hämmästyttäviä asukuvia... (eh, joo, ei välttämättä peilin kautta, oli vaan pakko tehdä teiniplokipose... ;) )

Meikkipostauksia...

Lähikuvia...

Ynnä muuta pöllöilyä!!

Pysykää siis kanavalla, sillä tulossa on entistä tarkempi, värikkäämpi ja - jos ihme tapahtuu, öhm - sisältörikkaampi blogivuosi 2012. BTW, täällä on näköjään jo 90 lukijaa. Jei! Lupaan järjestää jonkinsorttisen arvonnan/kilpailun sitten, kun ruutuun napsahtaa sata lukijaa. :)

Liityin myös Blogloviniin, se kun tuntuu olevan varsin kätevä palvelu, ja muutenkin. Voin esittää troo bloggaajaa ja sen lisäksi saada sen ihanan tissibabe-kuvakkeen tuohon sivupalkkiin. Jei! Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Viikon pysäyttävimmät suomalaiset popvideot

2011-12-19T07:54:00.000-08:00

Varoitus: Teksti saattaa sisältää negatiivissävytteisiä kommentteja, joten suomipopin ystäviä suositellaan tarkistamaan herneen sijainti nenään nähden. Muidenkin lukijoiden kannattaa myös muistaa että joukossa on aimo annos huumoria vaikka lyttäykseni ovat kuin ovatkin mitä suuremmassa määrin rehellisiä mielipiteitäni.

Minulla on paha tapa surffata Voicen ja MTV:n väliä kun laittaudun aamuisin, lähinnä siksi että varhaisella muut kanavat tarjoavat eioota ja jotain hälinää pitää saada taustalle että pysyy hereillä. No joo, ja vähän kyllä muutenkin, eikä sille ole mitään salonkikelpoista selitystä. Hups. Tästä syystä elämääni rikastuttavat mitä moninaisemmat, toinen toistaan huonommat veisut joista kuitenkin irtoaa sen verran huumoria että eihän tässä nyt ihan miinukselle jäädä.

Apulanta - Pihtiote.

- Hei, meiltä jäi tää animaatio käyttämättä sillon vuonna ysikasi, huomaiskohan kukaan jos me laitettais se nyt pyöriin? Onhan tää nyt vähän tönkkö ku vertaa nykyisiin...

- Ei hei, ihan käyttist toi on, kyl se läpi menee. Jos joku vinee ni voidaa sanoo et se on retroo. Kaikkihan on nyt retroo. Kohta voidaan sanoo et mäki oon retroo.

- Joo, näin se on. Pistetään menemään vaan.

Niin... Tällä videolla Apulanta on kyllä vetänyt ihan hyvän "alemmas et pääse" -pohjalinjan, vaikka kaikki on toki aina rikottavissa. Poissa ovat sattumanvaraisesti hangessa laukkaavat friisiläiset ja sadeasuihin sonnustautuneet käsitanssijat, mitäpä nyt niillä kun voi aivan hyvin tarjota takavuosien tasolle lyyhistynyttä animaatiota vinkeällä luomiskertomuksella ryyditettynä. Video ei kuitenkaan taida olla sponsored by Rapala, vaikka uistin onkin videolla tärkeässä asemassa. Vielä kun tietäisi, miksi.

Jussi Selo & Nefernefernefer - Nefernefernefer

Tässä on kyllä leivottu kasaan sellainen pläjäys, että voin käsi rintalastan läpi sydämellä vakuuttaa tämän olevan "vuoden pysäyttävin" -palkinnon arvoinen, niin pontevasti tuotos tempaisi mukaan jo alkusekunneilla. Ensin et voi uskoa, että tällaista shaissendaalia on edes julkaistu, sitten tonninseteli-ilmeesi alkaa hieman nytkähdellä hymyä kohti. Lopuksi alat kuuntelemaan sanoja oikein ajatuksella ja räjähdät vatsalihaksia riipivään kaksinkerroin-nauruun loppubiisin ajaksi. Kyllähän se joo on punkissa, ja vähän punkrokissakin, ja ehkä vähän teinipunkrokissakin, se idea ettei tarvitse osata mitään, kunhan vetää niin kyllä se siitä suttaantuu. Tämän surkuhupailun kuitenkin viimeistelee ikävästi se, että herra Selon ulosanti kuulostaa korviariipivän kamalalta, aivan kuin äänijänteet olisi muotoiltu halvalla Ikean juustoraastimella. ""Bändi on luonut omanlaisensa soundin tämän päivän poprock-musiikkiin", kommentoi lopputulosta Jussi Selo.", joskin eri mielipiteitä voidaan esittää siitä, onko tämä soundi millään lailla tarpeellista julkituotavaa. No, irtopisteet Sinuhesta, onhan sen lukeminen varmasti syvällinen ponnistus.

Tämä tässä nyt näin perinteisesti linkkinä, meni tuo videohässäköinti vähän yli ymmärryksen, samoin kuin se että miksi vetiverissä tämä plokkeri tarjoaa jotain amp-tekstiä tuon et-merkin kylkiäisenä...

Lauri Tähkä - Syyskuun Kyy

Biisin ruotimisen taidan tällä kertaa ulkoistaa Tähkälle itselleen: "Öisten kattojen alla karseita kaikkialla". Karseita. Enpä olisi itsekään voinut paremmin tuota sanoa. Videon kuvakäsikirjoittaja sen sijaan on varmasti ollut suomalaiskansalliseen tapaan niinsanotussa hutikassa, sillä miten muuten voisi ihmisellä tulla mieleen yhdistää joku sattumanvarainen ruosteinen siilo (jossa Tähkän Late näköjään säilyttää uutta bändiään, piruparat), kiva kryptinen metaforakorppi sekä köykäisellä Black Swan -teemalla kuorrutettu muidu. Kaikki tapahtuu tottakai saaressa, jonne ei kuitenkaan mennä kuvassa näkyvällä purjeveneellä koska se olisi ollut liian kallis eikä sillä kuitenkaan ole niin väliä sillä matkantekovälineellä kun päästään kuitenkin kuvaamaan kivasti etualalla rööristä tursuilevia... eh, muoveja? Kaikilla vaikuttaa olevan kivaa, myös niillä siilossa säilytettävillä, ja lopuksi Late saa gootin. Hei, täähän on goottivideo, ihan selvästi.

Elävöittävätkös muut synkiöt arkeaan tällaisella moskalla vai raikaako hyväksi havaittu Cure lepakkoluolan uumenissa 24/7? ;)

Minun lusikalliseni pastellisopassa

2011-12-11T09:08:00.000-08:00

Tästä on nyt kyse. Pastellitukasta. Moni on varmaan huomannut, että kaikki trendien aallonharjan paremmalla puolella seilaavat ovat tällä hetkellä pastellipäitä. Vaikka pinkki näyttää tapahtumakatsaukseni perusteella olevan edelleen kova sana, on pastelli tulossa alternative-ihmisten tukkaan varmemmin kuin seilorimuoti kevään katalogeihin. Ja hei, mitä Audrey Kitsching edellä niin tottakai me muut perässä.

from Weheartit

Niin, vaikka Lady Gaga teki sen kyllä ensin jo vuosia sitten... ja sen jälkeen melkoisen monet huomiota hakevat julkut Kelly Osbournesta Katy Perryn kaytta Nicki Minajiin. Enivei, kaikki paikat tuntuvat nyt pursuavan pastellia, oli lähde sitten mikä tahansa. Pastelli ei myöskään ole synonyymi sille kaksi ja puoli viikkoa sitten haalistuneelle liimaletille, vaan sitä tehdään ihan tarkoituksella. No, ainakin toivottavasti.

from Weheartit

Pastellitrendi on kyllä melkoisen nätti ja tuore uutuus tukanlaittoon, ainakin niille joille se sopii. Mielestäni pastellisävyt näyttävät parhaalta pitkissä/pitkähköissä hiuksissa, koska silloin outoa sävyä on tarpeeksi paljon jotta hätkähdysefekti on taattu. Pastelli on myös ehdottomasti nuorten trendi, sillä hempeät sävyt mielletään muutenkin vähemmän ikää kerryttäneiden jutuksi ja jos naamasta näkyy aikuinen nainen niin kontrasti saattaa olla turhan irvokas, vähän kuten se kliseiden vakkarikapistus napapaita.

from Weheartit

No, paitsi sitten kun ikää on tarpeeksi...

from Weheartit

Pastellien kanssa kaikki on sievää, herkkää ja hempeää, ja sen rinnalla räväkät yksityiskohdat kuten meikki, lävärit ja vaatevalinnat korostuvat hienosti. Pari asiaa kannattaa kuitenkin muistaa ennen kuin ostaa sen perinteisen shokkipurtilon rinnalle myös väriä laimentavan sävytetörpön...

- Hupsis, homehduin. Tiettyjä sinisen ja vihreän sävyjä ei nyt vain ole missään nimessä tarkoitus pastelloida tai lopputulos näyttää kellarissa kasvatetulta.

- Oma hiustenväri ei välttämättä ole se paras ratkaisu liukuvärin tai raitojen kaveriksi. Harmaa maantiensävy ei vieläkään sovi minkään kanssa, kaikista vähiten kuitenkin pastellin.Vaalentaessa taas kannattaa huomioida, että keltaisuus ja pastellisävyt eivät nekään ole kovin kelpoisa kombinaatio vaan saavat lähestulkoon kaikki sävyt näyttämään suttuisilta.

- VÄRIN YLLÄPITO!!! Shokkisävyt haalistuvat helposti, ja voisin veikata että pastellit katoavat kuontalosta vieläkin helpommin. Hiusten värjääminen pastellisävyillä ei siis ole valinta niille, joiden hiustenhoitotottumukset ovat tyyppiä wash&go. Haalistuneet, juurikasvuiset pastellit ovat sanoinkuvaamattoman kuvottava näky, ja jos et halua aikaansaada jotain trailer park -henkistä tyylipläjäystä niin hoida-hemmetti-hiuksesi. Tuo juurikasvun kasvattaminen taitaa olla myös jonkinlainen trendi, tai ainakin jossain sattumalta havaitsemassani ruotsalaisblogissa se oli sitä kovasti, mutta hei... Ihan kaikkeen ei tarvitse aina mennä mukaan!

Nyrkkisääntönä voisikin olla, että jos se ei sovi Lady Gagalle, niin ei se oikeasti sovi sinullekaan. Älä siis myöskään tee juurikasvullista peruukkia... (jep, monet Gagan hiustyyleistä eivät ole omaa tukkaa, mukaanluettuna ne missä väri on kasvanut ulos :O )

from flickr/marimoon

Pastelli voi olla jotain sievää, erilaista (uniikit lumihiutaleet huom! ;) ), räväkkää ja satumaista, tai sitten se voi olla nuhjuista, ränsistynyttä ja rahvaanomaista. Jälkimmäinen kiinnittää varmasti huomiota kanssaihmisissä, vähän autokolarin tapaan, ja ensimmäinen puolestaan havahduttaa huomaamaan että on tässä maailmassa muutakin kuin ne Satu Ruotsalaisen luonnolliset sävyt. Pidän peukkuja pastellivaunujen kyytiin hyppääville!

To read or... what to read?!

2011-12-06T13:20:00.000-08:00

Tehtävä on yksinkertainen: ehdottakaa mulle hyviä blogeja luettavaksi.

Mulla on viime aikoina ollut sellainen hytinä, etten vain nyt yksinkertaisesti ole voinut löytää kaikkia hyviä olemassaolevia blogeja jo. En seuraile mitenkään mieletöntä määrää blogeja joten uusia mahtuisi mukaan varsin mainiosti. Pari pientä kriteeriä on kuitenkin pakko mainita...

- Ei massatrendiblogeja joissa esitellään KiinaTrikoon koko tuotanto, tyyli kuitenkin vapaa kunhan se on jollain tavalla kiinnostava.

- Blogin kielen pitää olla mahdollisimman kirjoitusvirheetöntä

- Ei blogeja, joissa on 1234567 kuvaa joista vain murto-osa oikeasti tukee käsiteltävää asiaa

- Mieluiten ulkonäköhömppää, tai ainakin siihen pohjautuvaa. Ei mitään liian syvällistä. :D

- Voi olla suomen lisäksi myös ruotsiksi tai englanniksi

Joten... ehdotuksia?

Ongelmakäyttäjäkoko

2011-11-29T06:56:00.000-08:00

Joitain asioita vain tuppaa saamaan isommissa purkeissa. Yksi tällainen on ReaLemonin sitruunamehu, ja iloisena lantratun sitruunamehun litkijänä voin sanoa, että kyseinen pakkauskoko on mitä mainioin. No, aiheena ei tällä kertaa ole kuitenkaan meikäläisen juomatottumukset, vaan

tällainen ihan pieni ja sievä TokyoMilkin huulirasva. Kuvassa kokovertailun vuoksi esiintyy Lumene Natural Code -huulipuna (sävy Vintage Red on muuten kiva...), eli tuollainen normikokoinen huulipunahylsy. Luulin siis tilanneeni sellaisen öpaut kokoluokkaa Lushin huulirasva/kaksieuronen -purkin, tulos oli vähän muuta ja ilme sen mukainen. Rasvan koostumus on lähinnä hajustettua perusvaseliinia, hieman öljyjäkin tosin löytyy, ja tuoksun nimi on Cherry Bourbon. Kirsikkaviinaa, nami. :)

TokyoMilk on tuollainen jenkkiläinen pieni kosmetiikkapulju jonka tuotteet on koristeltu vintagehenkisin ja monesti vähän dekadentein kuvioin, ja tuoksujen nimet noudattelevat samaa kaavaa. Miltä kuulostaisi Bulletproof tai Dead Sexy? Ihan hemmetin gootilta ainakin! Pulju itsessään tosin ei toimita Suomeen, joten täällä joudutaan elämään Ebayn varassa, ja tuoksusampleja saa näköjään Theperfumedcourt.comista ihan järkevin postikuluin. Tämä on kyllä yksi niistä merkeistä, joita soisi myytävän Suomessakin...

Pue kengät hajatelmillesi

2011-11-28T08:11:00.000-08:00

1: Onko tyhmyydellä rajaa?

Ylläoleva kuva on screenshotti Nenäpäivän Huuto.net -ilmoituksesta jossa kaupattiin Vappu Pimiän jaloissa marinoituneita monoja, hyväntekeväisyyden nimissä tottakai (lol, eiköhän tuokin hynä sujahda ketterästi organisaatiokuluihin...). Kengät myytiin kuvan hinnalla eli 675 eurolla. En oikeasti edes hyvällä tahdollani voi käsittää, miten näistä kengistä on kukaan täysijärkinen voinut maksaa noin paljon, sillä kengät ovat Seppälän massatuotetut muoviset kiinalumppukengät, jotka ovat kaiken lisäksi livenä vielä todella halvan näköiset. Tuolla vajaalla seitsemällä sadalla voisi ostaa vähän paremmatkin kipittimet, valinnanvaraa löytyisi YSL:sta Louboutinin kautta Jimmy Choohon, noin niinkuin esimerkiksi, mutta joku dorka on eliniän kestävien sijoituskenkien sijaan päättänyt ostaa muovikaukalot. Ei käy kateeksi. :D

2: DIY blah

Välillä se vain ottaa päähän, että hyviä diy-ideoita massakopioidaan halvalla. Eihän tuo minun piikkikenkähaaveenikaan mikään ainutlaatuinen aatos ollut sillä bongasin kengät Etsystä, mutta jotenkin se, että ideaa saisi kohtuuhintaan, helposti ja läheltä, saa ihmisen laiskistumaan ja miettimään että josko sittenkään. Onneksi näistä Nellyn kengistä puuttuvat pitkät niitit, sillä jos niitä olisi vielä nidottu joukon jatkoksi niin olisin töötännyt haaveeni suosiolla romukoppaan ja tyytynyt vinkauttamaan Visaa.

3: My little Iron Fist

Kyllä se shoppailuonni välillä minuakin potkaisee. :) Hommasin Citydealin kautta Back Streetin alekortin, jolla sai 60 eurolla tavaraa 20 erkin hintaan. Vaikka diilikortissa luki, ettei sitä voi käytää aletuotteisiin, niin ihana myyjätär antoi minun kuitenkin törsätä näihin jo pitkään kuolauslistalla olleisiin Iron Fistin Ruff Ridereihin. Pätäkkää jäi vielä myös yhteen Cupcake Cultin paitaan, joten voisin sanoa että varsin hyvä sitidiili tuli taas tehtyä. Voisin hehkuttaa rivikaupalla sitä, miten ihanat nämä ovat. Paljettipääkalloja! Vetoketjua! Naminami, kuten Bjurström sanoisi. Pääkaupunkiseutulaisten kannattaa muuten käväistä katsomassa Back Streetin uutta myymälää Urho Kekkosen kadulla, se on kiva paikka ja siellä oli monia Iron Fistejä ihan mukavasti alessa. Räpyläjalkaisena on myös pakko antaa puljulle plussaa siitä, että kenkiä löytyy myös nelosella alkavissa kokoluokissa.

Tällaista tänään. Kenkiä hipellellessä voi jopa melkein unohtaa, että ulkona on rasittavan pimeää ja märkää eikä ollenkaan jouluista ja talvista.

Tuomiolla: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit

2011-11-26T03:45:00.000-08:00

Huom: ei sisällä spoilereita, teksti on turvallista luettavaa kaikille! :)

Onko klassikkokirjallisuus aiheuttanut sinussa aina yhtä paljon innostusta kuin maalin kuivuminen? Eikö kankean romanttinen 1700-luvun tapakulttuurifiilistely oikein istu käsitykseesi kiinnostavasta kirjallisuudesta? Hörähditkö nauruun kun luit kuvasta maininnan väkivallasta? Jos ruksit henkisesti kyllä-vastauksen kaikkiin kolmeen kohtaan, Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit on kirja juuri sinulle.

Jane Austenin klassikkokirja Ylpeys ja ennakkoluulo ei varmastikaan esittelyjä kaipaa, tai jos kaipaa niin ei huolta, kyllä se tulee sitten ysiluokan äikäntunnilla. ;) Kirja kuvaa kivasti 1700-luvun ilmapiiriä: ollaan romanttisia ja punastellaan ja halutaan likat hyviin naimiaisiin. Kirjan päähenkilöstä, Elizabethistä, löytyy jo alkuperäisteoksessa tosin vähän perushaipuilua enemmän munaa, mutta muuten mennään melkoisen tukevasti romanttisen kirjallisuuden peruspilareilla. Kivaa, joo, jos tykkää, ja jos ei niin ainakin homman voi pikakelata jollain filmatisoinnilla yleissivistyksen vuoksi, allekirjoittaneen tapaan.

Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit, puolestaan, on kirja, joka vyöttää edesmenneen neiti Austenin tukevasti vuoristoratavaunuun ja painaa hymyillen nappia. Englannin maaseudulla on nimittäin vähän muutakin säpinää kuin naapurikartanon tanssiaisspektaakkeli: tätä täydellistä pitsiunelmamaailmaa on nimittäin saapunut joitain vuosikymmeniä sitten pilaamaan tauti joka tekee ihmisistä aivoilla (ja vahingossa vähän myös kukkakaaleilla) mässäileviä eläviä kuolleita. Bennetin sisarusparvi on käyty kouluttamassa Shaolin-temppelissä, eivätkä he epäile tarttua tikariin, katanaan tai muskettiin jotta saisivat vähän harvennettua niitä ärsyttäviä sanomattomia jotka harhailevat kunnon ihmisten mailla. Austenin kepeän sanaileva kirjoitustyyli on säilytetty joten kontrasti romantiikan klassikon ja mustan huumorin välillä on oikeastaan melkoisen kutkuttava. Toisaalta kirjan hahmot on karsittu turhasta pikkusievyydestä, ja heistä on tehty melkoisen suorasanaisia ja karskeja, joten myös alkuperäisteosta karttelevan mielenkiinto säilyy sivu toisensa jälkeen hyökyvien hävyttömyyksien ohessa.

Luettuani muutamia kirja-arvosteluja olen tullut siihen tulokseen, että alkuperäisteoksen diehard-fanit tuskin ymmärtävät tämän kirjan päälle. Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit todellakin vaatii lukijaltaan kuvia kumartamatonta asennetta sekä roisia annosta huonoa huumorintajua, jos näitä ominaisuuksia ei löydy niin kirjan karmivat lisukkeet leimaa varmasti vain päälleliimatuiksi ja huonoa makua osoittaviksi yrityksiksi tehdä jotain shokeeraavaa. Seth Grahame-Smith on mielestäni onnistunut varsin oivallisesti luomaan tomuiseen klassikkoon uutta potkua (no pun intended) ja kutonut ninjat ja zombit melko saumattomasti alkuperäistekstin sekaan. Kirjan huomattavin ominaisuus onkin, että se tempaisee lukijansa niin napakasti mukaan, että sivuja silmäillessä tulee vaivihkaa kiinnostuneeksi myös alkuperäisen version lukemisesta. Vaikka pilkuntarkkaa Austen-tuntemusta ei kirjan ymmärtämiseksi niinkään tarvitse, niin lukiessa ei voi välttyä ajattelemasta "mitenköhän tämä on kirjoitettu oikeasti?". Itse aion ainakin tämän jälkeen lukea myös sen vanhan pölyisen klassikon, sillä teosten vertailu syventää varmasti lukukokemusta entisestään.

Parodia on lajina äärimmäisen vaikea, sillä sen kanssa tarvitaan aina ehdottoman tarkkaa tyylitajua sekä älykkyyttä. Seth Grahame-Smithillä on näitä molempia, joten Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit onnistuu kiehtomaan ja viihdyttämään lukijaa jos tämä vain on tarpeeksi avarakatseinen tutkiakseen muitakin lähestymistapoja klassikoihin kuin vain sitä yhtä alkuperäisen pänttäämistä.

Jos sanavarastoosi kuuluu trollolol, lue tämä kirja.

Törkeä Huuto.net -promopostaus, osa 2. Monoa tarjolla jälleen.

2011-11-24T04:17:00.000-08:00

Joo, joku teistä ehkä odotti jotain hiiiieman jännempää sisältöä tähänkin blogiin, mutta ei. Nyt saatte tyytyä toistaiseksi vain kamalaan mainostukseen.

Huuto.netin synkeässä maailmassa on tällä kertaa tarjolla muutamia asioita joiden käyttämättömyys harmittaa ja haluan niistä vain eroon.

Demonioiden lähdettyä tallaamaan palloa muualle on varmaan pakko vähän muoksia tätä postausta ja esitellä suloinen punamusta pikkulaukku. Sekin on nimittäin myynnissä, ja vieläpä ilman postikuluja koska laukkusen saa pistettyä ihan tavallisessa kirjekuoressa. Tästäkin saa pistää tarjousta tuonne kommentteihin jos hintaa on huutonetissä liikaa. :)

Lisähuomiona pakko sanoa, että huutonetin rahastusmeininkiin kyllästyneenä (ihan oikeasti, miksi hemmetissä lähes kaikki perustoiminnot ovat maksullisia?!) voin ottaa myyntikohteista myös tarjouksia vastaan ja pistää huudon kiinni jos siellä ei roiku ketään muuta tuotetta haluamassa. Listasin nämäkin nyt tuohon kökköpalveluun vain siksi, että on ehkä pienenpieni häviävä mahdollisuus että nämä huomaisi suurempi määrä ihmisiä kuin mitä blogitse ja goottinetitse on mahdollista.

Anna Gramm ja kahdeksan hunnun tanssi

2011-11-12T06:37:00.000-08:00

Casual Feverin neiti Kuume ojensi minulle tällaisen haasteen, kiitos siitä. :)

"Säännöt ovat seuraavanlaiset...

- kiitä tunnustuksen antajaa
- kerro itsestäsi kahdeksan satunnaista faktaa

- laita haaste eteenpäin kahdeksalle bloggaajalle!"

Kahdeksan faktaa siis... än yy tee nyt!

1: En ole koskaan käynyt Lidlissä. Joitain Lidlin mättöjä olen kyllä maistanut, mutta varsinaiseen kauppaan en ole koskaan päätynyt. Yleensä asiaa hämmästellään kovaan ääneen, enkä edes kykene antamaan mitään toimivaa syytä tähän. Kait se johtuu siitä, että kun ei valikoimasta tiedä oikein mitään etukäteen, niin ei viitsi lähteä sinne oikealle kauppareissulle jos tuloksena onkin, että joutuu käydä täydentämässä ostoksiaan muissa kaupoissa. Näin itse asiassa tapahtuu nettikommenttien perusteella melko usein... Nyt kaikki varmaan kuvittelevat meikäläisen siihen mainosten lidlijäärämiehen paikalle. :D

2: Käytän Urban Decayn luomiväriprimeriä myös koko kasvoilla meikinpohjustajana jos haluan, että nassu säilyy täydellisenä koko illan. Joo, ehkä sitä tietenkin voisi kokeilla myös merkin naamaprimeriä, koska luomarinpohjustajaputeli on kuitenkin aika pieni, mutta varsinkin kiiltävään nenänpäähän tämä on oikeasti AINOA sataprosenttisesti toimiva kikka. Ihan jokapäiväisessä käytössä konsti ei ole koska en ole miljonääri, mutta keikoilla ja juhlissa... korvaamatonta!

3: Kohta teen kanakeittoa! Nam... Hyvä vastalääke orastelevalle flunssalle, valkosipulin määrässä tuskin säästellään.

4: Huono huumori on paskimmillaankin parasta. Jep, nauran välillä niin omituisille asioile, että hitaampia hirvittää. Hih, hitaampia... ;)

5: En halua mennä verenluovutukseen. Tämä on oikeasti aivan tyylipuhtaasti itsekästä, verenluovutus kun on tärkeä asia ja yhteinen taakka, en vain halua että minusta imetään mitään olennaisia asioita pois. Ja joojoo, verihän kasvaa kyllä takaisin eikä sitä oteta kohtuuttomia määriä, mutta... ei. Mun.

6: Ei elämää ilman teetä. Rakastan teetä, ja kaapista löytyy tällä hetkellä noin pariakymmentä eri sorttia, niin teetä kuin haudukkeitakin. Inhoan kuitenkin teefasisteja jotka nostavat draaman shakespearelaisiin sfääreihin nähdessään pussiteetä lähimmän neliökilometrin säteellä, tökkivät teevettään lämpömittarilla ja hauduttavat sekuntikellon kanssa. Ei-v****-oikeesti, ei ole elämä niin vaikeaa. Vettä -> teetä -> ääntä kohti, se on hyvin pitkälti siinä. Ihan ilman haudutusmenetelmien kanssa runkkailua ja nenä pystyssä spesiaalikaupoissa shoppailua.Vaikka onhan ne spesiaalikaupat toki kivoja. The Ounce... <3

7: Makuasioista saa ja pitää kiistellä. Mitä muuten jäisi muka keskustelun aiheeksi, faktat vai? Niistä onkin hyvä lähteä kiistelemään... öhm, not.

8: Harrastan kirjaimellisesti onneni koettamista, osallistun siis netissä lukuisiin arvontoihin ja kilpailuihin, järkevistä aivan totaalisen typeriin. Ideana tähän oli se, että halusin päteviä todisteita sille, että en juuri koskaan voita mitään koska se nyt vaan vituttaa ettei ikinä saa arvonnoista mitään. No, ehkä todisteet olisi voinut kerätä muuallekin kuin oman päänsä sisään, mutta toistaiseksi olen varsin hyvin huono-onnisuuden puolella. Niistä kaikista arvonnoista, mihin vuoden aikana osallistun (Lotto mukaanlukien), voitan EHKÄ yhdessä tai kahdessa jotain. Se ei ole paljon.

Tämä haaste näyttää pyörivän blogistaniassa ympäriinsä kuin trombi Keski-Suomessa, joten tyrkkään kunnian eteenpäin vain muutamalle.

Luurankoja Kaapissa
Skeletons in the Closet
R's Theme

Hajatelmia, Komisario Palmu.

2011-11-07T09:33:00.000-08:00

1: Hätävilkut = tottakai saan parkkeerata tähän.

Wikipedia kertoo: ”Suuntavalojen hätävilkkukytkentää... saa käyttää vain, jos ajoneuvo on onnettomuuden, vaurion tai muun pakottavan syyn johdosta jouduttu pysäyttämään sellaiseen paikkaan, jossa se voi aiheuttaa erityistä vaaraa muulle liikenteelle.”

Jaa, mistäköhän autokoulusta siis melkoinen osa viime aikoina näkemistäni superparkkeeraajista on päässyt läpi? Kaikki paikat nimittäin tuppaavat pursuamaan miten kuten parkittuja menopelejä, joissa on jätetty hätävilkut päälle vain sen asian osoittamiseen, että retardi-vajakki kuski nyt vaan niinku halusi pysäköidä tähän. En lukisi bemarijannun Alepareissua suureksi hädäksi (no ehkä se bisse vaan oli totaalisen loppu...), enkä myöskään kulmakunnan oluträkälässä esiintyneen surkean rokkipändin roudaustuokiota. Postin jako tuskin on myöskään ihan niin hädänalaisten hommaa, etteikö ehtisi pysäköidä *gasp* Ihan Sellaiselle Oikealle Parkkipaikalle, jonka ruudussa saa seisottaa autoaan ihan mielin määrin. No mutta ei hei, sehän voisi olla 10m päässä.

Ehdotan hätävilkkujen virallista ja lainopillista uudelleennimeämistä mähaluun-vilkuiksi.

2:Jos Nightwish olisi uusi bändi, julkaistaisiinko sen musiikkia?

Nyt kaikki handu pumpulle ja oikeesti: jos Storytime-veisun julkaisisi bändi joka ei ole niittänyt nimeä ja kunniaa jo vuosia, nousisiko se listahitiksi ja kehuisiko sitä kukaan? Yksinkertainen komppihölkkä, heliumpirioravaääninen laulaja ja epätoivoinen tekotaiteen yritelmä kuoroin ja sinfoniaorkesterein ei ehkä vielä tee kappaleesta mahtavaa, hyvää tai edes kuuntelukelpoista. Joo, jäähän se abban tahtiin nariseva ladonovi päähän renkuttamaan tuntikaupalla, mutta mitä muita ansioita Blahwishin uutuusbiisillä on? Oikeasti? Asiasta saa riidellä vapaasti kommenttiosiossa, kunhan argumenttina ei ole pelkkä Tuomas Holopainen on ihq nero".

Minä ihan oikeasti odotin että NW ponkaisisi jälleen kiinnostavien bändien pariin, mutta tällä hetkellä tunnelma on lähinnä

Whattafuuuuuuck!!!!!!!!!!!!

3: Hiustenpidennysten loputon suo

Alan vähitellen ymmärtää Tuksu Tukiaista ja sitä mattoa mikä sen perässä roikkuu. Tai no en mutta vähän sinnepäin ainakin. Ostin Ebaysta halvat klipsipidennykset periaatteella "käytän joskus kun haluan pitkän tukan". Joo ei perkele, aina kun klipsit on päässä niin niitä ei haluaisi ottaa pois, ja minnekään ei oikein enää halua lähteä omalla tukalla kun se on lyhyt, ruma ja mauton. Sitten sitä saa sorvata naksuttimia päänahkaan ihan mitättömiäkin kissanristiäisiä varten, ja loppuaika kuluu pitkästä tukasta haaveillessa. Sitten kun haluaisi vaihtaa hiustenväriä, niin pitää myös ajatella miten väri tarttuu pidennyksiin ja paljonko niitä pitää värjätä ja ja ja... Damn you, life. And Ebay.

Joo mulle joo(ko)

2011-11-03T13:52:00.000-07:00

Ihan muutamia kivoja diy-ideoita mitä olen viime aikoina pyöritellyt mielessäni...

- Irtoripsien blingaus. Bongasin Hömppämessuilta Swarovski-koristellut irtoripset ja ne jäivät himottamaan. Kyseiset ripset eivät olleet ripsinä mitenkään niin kovin ihmeelliset, joten itse väsäten saisi aikaan haluamaansa jälkeä. Tällä saralla ei kyllä ole kyse mistään tein itse ja säästin -jiposta sillä pikkiriikkisetkin Swarovskit ovat ihan kivan hintaisia. Mitään muita strasseja en puolestaan räpyttimiin hyväksy, alas muovitimangit ja muu roska! :P

- Kokovartalokorut. Olen jo pidempään miettinyt jonkin tuollaisen body chainin väsäämistä, koska vartalokoruissa nyt vain on sitä jotain. Eipähän tarvitse miettiä, mitä killuttimia yhdistelisi kun kumoaa vain jonkin tuollaisen ryöpsähdyksen ylleen, ja tämä perinteinen "ota yksi asuste pois kun lähdet ovesta ulos" sääntökin saa kunnon pyllistyksen suuntaansa. Ha!

Kuva VileBroccoliFur/Etsy

- Piikkikorot. Joo, mä olen vähän tällainen kirjaimellinen ihminen... :D Näin nämä ensimmäisen kerran ihan puhtaasti sattumalta selatessani Etsyä, ja voi rakkaus kun ovat nuo aikast silleen ihan kivat. Leukaa saa kerätä lattialta ja näppäimistöä varjella kuolalta kun näitä tuijottelee. Hinta on vain vähän suolaisen makuinen 125 dölläriä posteineen, joten sopuhintaisten kenkien Ebay-metsästys ja piikkien osto on edessä. Ihan suoraan en tietenkään noita kopioi, ihan jo senkään takia että haluan mukaan muutaman rottaniitin. Sisäinen teinisaatanani vaatii ehdottomasti rottaniittejä! Noilla monostimilla voi sitten baarissa potkia limanuljaskampia ihailijoita kannoiltaan, eli nämä kengät ovat siis myös funktionaalinen asuste.

Joo, että näihin kuviin ja tunnelmiin. Ensi kerralla sitten eri kuvat ja tunnelmat. Olisihan se nyt vähän outoa jos joka postauksessa olisi samat kuvat. Tai no, se olisi ehkä jopa haaste jos ajattelee että eri sisällön koostaisi aina samojen kuvien ympärille ja kuitenkin niin että kuvat liittyisivät aina aiheeseen.... Hmm. No joo, ei. :D

Tuomiolla: CND Shellac

2011-10-30T04:59:00.000-07:00

(Huom: postaus sisältää vain sanallisen arvion, kamerani ei enää suostu tarkentamaan joten en kykene ottamaan omia kuvia ennen kuin saan lainattua, ostettua tai varastettua uuden kameran tilalle)

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, laitatin Hömppämessuilla kynsille CND Shellac -kestolakkauksen. Kyseessä on siis CND-nimisen firman kehittämä ns. hybridilakka, eli välimuoto rakennekynsien ja tavallisen lakan välillä. Lakka kovetetaan UV-valolla uunissa kuten rakennekynnet, mutta kynnen pintaa ei muokata samalla tavalla kuin rakennekynsiä laitettaessa vaan tuote vain suditaan kynnelle kuten mikä tahansa lakka. Tulokseksi luvataan useita viikkoja kestävä täydellinen lakkapinta joka ei kulu eikä lohkeile, suojaa omalle kynnelle sekä tietenkin välitöntä kuivumista kun lakka grillataan uunissa valmiiksi.

Kuinkas sitten kävi...? No, kuten voitte huomata, olen saanut koeajan valmiiksi kun tässä näin tätä postausta väkerrän. Maireista lupauksista huolimatta testiperiodi kesti vain viikon.

Yhden vaivaisen viikon!

Lähdetään kuitenkin liikkeelle aivan alusta, eli miten lakka päätyi kynsiini. Shellac on "ammattilaistuote", eli sitä ei periaatteessa myydä tavallisille kuolevaisille. Lakan asentaminen ei kuitenkaan mielestäni vaadi minkäänlaista ammattitaitoa, sillä käyttö on aivan yhtä yksinkertaista kuin minkä tahansa kynsilakan kohdalla. Aluslakka, värilakka ja päällyslakka laastitaan puhdistettuihin kynsiin ja jokaisen vaiheen välissä käytetään käpälä uunissa kuivumassa. Palveluun ei, valitettavasti, kuulunut minkäänlaista kynsien siistimistä vanhojen lakkojen poistoa lukuunottamatta, joten tuote levitettiin miten kuten hoidettujen ja kynteen eri asteilla kiinni kasvaneiden kynsinauhojen viereen. Tämän johdosta lakka näytti kasvavan ulos pikavauhtia kun sitten kotona hoiti ja työnteli kynsinauhoja parempaan kuosiin. Tästä asiasta tulee ensimmäinen iso miinus, joskin tulee muistaa, että täydellä hinnalla hoitolassa pakettiin kuulunee myös vähän enemmän asiakkaan tarpeiden huomiointia.

Toinen miinus tulee levityksen huolellisuudesta. Tässäkin tulee tietenkin muistaa, että messutarjoukset tehdään varmaan vähän sinnepäin, ja tekijöissäkin on eroa, mutta tuotteesta ei kyllä tule kummemmin mairittelevaa kuvaa kun lakka on sudittu miten sattuu eikä päällyslakka yllä jokaisella kynnellä värilakan alueelle kokonaan. Erityistä huomiota tekijän tulisi kiinnittää lakan reuna-alueille, sillä kaikenlaiset möntit ja ylenpalttiset lakkaplopsahdukset lähtevät valumaan uunissa jolloin tuloksena on kestolakkaus myös kynsinauhoille jota sitten joutuu pienen paniikin vallassa poistamaan (kyllä, näin tapahtui...). Paikallaan kuin ihmeen kaupalla pysyneet lakkamöntit puolestaan aiheuttavat seuraavan ongelman: lakan repeilyn ja "liftaamisen" pois kynneltä. Ensimmäinen kynsi luovutti olemassaolonsa jo torstaina, eli viisi päivää lakan asennuksen jälkeen, ja juuri tästä edellämainitusta syystä eli lakan reuna jäi kiinni johonkin jolloin lakka irtosi kunnon suikaleena kuten mikä tahansa ylipaksu kynsilakkakerros. Toinen kynsi teki itsemurhan eilen lauantaina samasta syystä, ja tänään sunnuntaina lähti vielä pari joten totesin että paskan möivät ja poistin loputkin. Lakan saa poistettua kotikonstein aivan tavallisella asetonillisella kynsilakanpoistajalla, tai sitten ostamalla brändin omat Shellac Remover Wrapsit. Suosittelen jompaa kumpaa, sillä raaka repeytyminen vie mukanaan hieman myös kynnen pintaa, mikä ei ole soveliasta jos haluaa nähdä nuo hassut kovikkeet sormenpäissään myös jatkossa.

Lopputulos: CND Shellac EI pysynyt kynsissä ilmoitettua aikaa eikä edes lähelle, ja se lohkeili ja liftasi pois kynneltä jo muutaman päivän jälkeen vaikka olin ekstraverroin tarkempi kynsieni kanssa ja käytin töissä hanskoja välttääkseni turhia kolhuja. Hinta käsittelylle on melko korkea, 35-45 euroa, kun vertaa siihen että rakennekynsiä tuppaa saamaan kaksinkertaisella hinnalla ja sillä saa kuitenkin kolmin-nelinkertaisen ajan kestävät kynnet. Tulos riippuu aina tekijän ammattitaidosta, ja tämän tekijän kohdalla voin sanoa että "tee ite paremmin" olisi tuottanut huikaisevasti erilaisen ja ehdottomasti paremman lopputuloksen, ainakin mitä levitystarkkuuteen tulee! Shellac-kittejä lamppuineen päivineen näytetään myytävän ainakin Ebayssa, ja voisin melkein väittää että jos vain rahaa ja harrastuneisuutta riittää, niin tällä konstilla saisi kivat ja ehkä tavislakkausta aavistuksen kestävämmät kynnet ihan sopuhintaan, eikä tekokaan olisi yhtä hankalaa kuin diy-rakennekynsien kanssa mitä jotkut väkertävät.

Tässä vielä taulukkona plussat ja miinukset:

+ Kivan näköinen pinta joka on varmasti kuiva kun poistut kassalle maksamaan.
+ Ei kynnen pinnan raastamista rikki mikä on joillakuilla ongelma rakennekynsien kanssa
+ Paremmat mahdollisuudet liuskoittuvien kynsien kasassa pitämiseen

- Ei pysy luvattua aikaa
- Onnistuminen tekijäkohtaista, vaikka hinta pysyy samana
- Kynsi saattaa lohjeta lakasta huolimatta
- Liftaa irti kynnestä todella helposti jos lakan reuna irtoaa
- Kallis
- Kasvurajat näkyvät
(- lakan väriin saattaa kyllästyä jos on vaihtelunhaluinen)

Kaiken kaikkiaan CND Shellac oli kivan näköinen mutta kallis ja oikeastaan myös pettymys. Haluaisin kuitenkin kokeilla tätä uudestaan jonkun ihan oikeasti asiansa osaavan tekemänä, sillä osa ongelmista johtui huonosta levityksestä. Kynnet myös kasvoivat Shellacin avustuksella kivasti kokonaisen viikon ja lohkesivat vain parista pienestä kohtaa, ja odotankin alkavaa työviikkoa ilman superlakkaa jonkin asteisella kauhulla. Täällä Tuppukylässä Shellacia laittaa yksi puoti, enkä kaikista huonoista yksityiskohdista huolimatta voi olla miettimättä, että mistäköhän taikoisin rahaa...

Trinkets and glitter and glamour and such

2011-10-26T10:08:00.000-07:00

That is why I bought so much. :D Joo, viime lauantai oli pyhitetty jo perinteeksi muodostuneille Hömppämessuille, eli siis nämä Messukeskuksessa järjestetyt muotikauneusterveysjnemessut olivat ohjelmassa. Koko tapahtumalle voisi kyllä hemmetti soikoon keksiä yhteisen nimen, sillä aivan varmasti yksikään halliin sisälle kävellyt ei pysy vain ja ainoastaan vaikkapa Nordic Hair -alueella. Huokaus. Kuitenkin, tapahtuma tarjosi taas silmitöntä ympäriinsä kävelyä, ostosvimmaa ja muutakin yleistä hämmästelyä, shamppanjabaaria unohtamatta, ja voin kyllä suositella paikalla vierailua kaikille jotka pitävät ulkonäkönsä kanssa puuhastelusta ja jaksavat pulittaa 14 euroa pääsylipusta. Itsehän olin tänä vuonna vapaamatkustajana sillä voitin ilmaisen sisäänpääsyn Ellen arvonnasta. Go me!! *party*

Mä en siis ikinä oikeasti voita arvonnoista mitään... :P

Asukuvaa en tarjoa, sillä en suoraan sanoen panostanut kostyymiin ihan kauheasti. Olisi ehkä pitänyt, sillä välillä oli hieman harmaavarpusfiilis, ja kun tukka päätti irtisanoa tupeeraukset jo matkalla niin jouduin piipahtamaan naistenhuoneessa pöyhimässä litteääkin litteämpää kuontaloani parikin kertaa. Kaikenlaista roinaa lähti kyllä mukaan sitten senkin edestä, sekä ostaen että ilmaisnäytteinä. Taisin rantata ilmaisen kaman vähyydestä jo viime vuonna, ja samalla linjalla jatkan. Siis voi huh huh että osaa olla köyhää! Terveysmessujen alueella näytteisiin oli kyllä panostettu, sillä maistiaisia riitti ja joka nurkan takaa oltiin lyömässä käteen mitä moninaisimpia ruokakermakkeita ja Pascoeita (heimovesamainen *tirsk*) ja Perskindoleja (wtf :D) ja mitäkaikkea. Kauneuspuolella sen sijaan saldo oli niin pyöreä nolla että ihan kuin olisi harpilla piirretty. Ei niinkuin sitten yhtään mitään. Ei tuoksunäytteitä, ei naamarasvaa, ei edes niitä hemmetin vääränvärisiä meikkivoiteita mitä kalmankalpeat suomalaiset ovat aina hamstraamassa intopiukeena. Pyh.

No, rahalla saa silti, ja sitähän me kuulkaas teimme. Shoppasin muun muassa

Four Reasonsin tukkatuotteista supertukkalakan ja hiuspuuterin pienoiskoossa. Minikokoja oli tarjolla kivan kattavasti, joten oli pakko kokeilla uusia tuotteita kun ei tarvinnut raahata mukaan isoja pulloja.

Zoyan kynsilakkoja oli paikalla sankoin joukoin, joten kotiutin Wicked-kokoelmasta Edyta -sävyn joka on jotain kullan ja oliivinvihreän väliltä. Merkki ei ole kovinkaan tunnettu Suomessa, ellei satu olemaan lakkaholisti tai Charming Nailsin lukija, ja myyntiständin rouva valotti asianlaitaa lisää: lakkojen maahantuoja haluaa pitää sarjan "salonkimerkkinä" joten niitä ei myydä Suomessa nettikaupoissa!! Haloo ja hohhoi, kuinka idioottimainen ja vanhakantainen joku voi näin nettiaikakaudella olla? Ebay taitaakin olla kaupallisuuden lisäksi myös tasa-arvon asialla, siinä on kuulkaas eksklusiivisuus kaukana kun kuka tahansa pienituloinen gootinretale voi parilla klikkauksella ostella mitä vaan, koska vaan. Muahhah. :P Lakkojen hinnat olivat myös mallia salonki, joten ostin vain yhden lakan ja käytin runsaasti aikaa kaikkien upeiden sävyjen ihailuun ja pullojen hiplaamiseen. Zoyalla kyllä riittää kaikenlaisia ihania monisävyisiä hilepommeja, joten hophop tutustumaan jos jännittävät lakat ovat lähellä sydäntä.

Jännittävät lakat jatkuivat myös muilla ständeillä, ja ostinkin kokeilun vuoksi siirtokuvakynsilakkaa. Värinä oli kakkosvaihtoehto punainen glitter, sillä mustapinkit leopardit oli myyty loppuun.

Päivän potin räjäytti (aina niin rakkaan Forsmanin ja Forsmanin tarjousteen lisäksi) Grimas, jonka kopperolla olivat kaikki ripset pienessä alessa. Mopo meinasi poistua, mutta sain kuitenkin ostovimman rajattua "yksi jokaista" -linjoilta huomattavasti maltillisempaan. :D Haaviin jäivät jo pitkään himottamani alaripsien irtoripset, tuollaiset melko luonnolliset ulkoreunasta tuuheammat säihkysilmäripset, meille pöllöille erittäin luonnolliset sulkaripset sekä tuollaiset vähän kumman näköiset puoliksi naturalit ja puoliksi Tuksut räpyttimet. Silläkin uhalla, että postaus menee härskiksi mainonnaksi (voiko sitä kutsua mainonnaksi jos siitä ei saa rahaa...? Hei, lähettäkää mulle rahaa Grimas ja Zoya jooko? :D), haluan kehua kaikille että jos olette irtoripsien tarpeessa niin Grimas on ehdottomasti parhaita valintoja mitä vain voi tehdä. Nuo ovat ihania ja kestävät käyttöä, sitä vain aina rapsuttelee liimat irti ja uudestaan päähän. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja... you know. Kirjaimellisesti kyllästymiseen saakka!

Laitatin messuilla myös CND:n Shellac-kestokynsilakat, ja tarinoin asiasta myöhemmin lisää kunhan saan kokeilut päätökseen. Shellacin pitäisi kestää kätösissä pari viikkoa, joten jonkun aikaa tässä vielä menee. Huomattavasti vähemmän aikaa menee kyllä siihen, että ehtii kyllästyä yhteen ja samaan lakkasävyyn käpälissä, siksi testailen myös miten hyvin kestolakan päälle voi vedellä tavallista lakkaa. :D Syväluotaavaa asiaa siis tiedossa.

Pysykää siis kanavalla, mutta älkää menkö kanavaan.

On kiva olla voittaja

2011-10-23T10:03:00.000-07:00

Vuoden suurin, paras ja ehdottomasti ainoa TNGT-arvonta on saanut huikaisevan loppunsa. Paperille kirjoitettiin nimiä, lappuja revittiin, päreitä poltettiin kameran kanssa (note to self: arvonnan olisi kannattanut loppua päivännäöllä), nimiä nostettiin... ja katso: tulokset ovat valmistuneet!!

Valitettavasti minulla ei ole tarjota tämän korrektimpaa dataa arvontaprosessin suorituksesta. Oli siis lappuja ja hattu, lipareet sekoitettiin ja ekana käteen osunut nousi ylös. Tämä oli siis vähän tällainen karvalakkimallin arvonta, vaikka hatuke ei koostunutkaan turkiksesta.

Kakkospalkinnoksi valikoitui tuollainen mustanpuhuva rannekillutin, ja sen voitti hoteisiinsa Painajainen. Ylläripalkinto nyt on valitettavasti tyyliltäänkin vähän ylläri, sillä en keksinyt täältä rojuläjän keskeltä mitään sellaista, joka olisi henkinyt samaa maailmaa kuin gogglesit. Hups.

(huom: Painajainen, pistätkö mulle mailia sinnocent(ät)netti.fi, mä en tiedä miten sun säpo-osoite kirjoitetaan enkä saa sitä toimimaan edes kopsattuna... :D)

Pääpalkinnon lipukkeessa luki sellaisen naisen nimi jolla tuota tavaraa nyt on muutenkin tosi ihan vähän: Insanity. Vähän mä katsoin tuota lipuketta silleen että ei perkele mikä tuurihaukka. ;) Gogglet lähtevät siis uuteen kotiin tuonne pohjoisempaan.

Onneksia voittajille ja kiitokset kaikille osallistuneille! Kommentteja oli mukava lukea ja niistä sai uutta puhtia bloggaamiseen. <3 Pistän nyt vielä nuo kommentit piiloon, jotta hämäräheikit eivät käytä sähköpostiosoitteita myöhemmin hyväkseen ja vältytte saamasta mielenkiintoisia keskiafrikkalaisia yhteistyötarjouksia ja seksielämää vireyttävien tuotteiden ilmoituksia postilaatikoihinne. Vaikka hupaisiahan ne toki ovat.

Jepa, ensi kertaan!

Last call for...

2011-10-22T09:19:00.000-07:00

Muistutuksena vielä teille kaikille, että huomenna vedetään hatusta muutakin kuin hyviä neuvoja ja arvotaan ihkaensimmäisen TNGT-blogiarvonnan onnekas voittaja! Osallistumisaikaa on jäljellä vielä siis huomiseen klo. 19 asti joten siitä vaan jättämään kommenttia jos haluaa voittaa gogglesit. Populaa näyttää olevan mukana jo sen verran mukavasti, että ylläripalkintoakin on tiedossa joten voittomahdollisuudet ovat suorastaan megalomaaniset.

Meikä menee nyt keksimään sitä ylläripalkintoa ja kuntouttamaan jalkoja kauheusmessujen jäljiltä. :D

Absinthe, plums and rock'n'roll

2011-10-17T06:17:00.000-07:00

Arvontapostauksen kommenteissa vähän toivoskeltiin ahkerampaa postaustahtia. Niin... :D No joo, meikä lupaa yrittää tehdä parhaansa, mutta karu totuus on että työpäivän sisältämän aivottoman fyysisen aherruksen jälkeen ei aina jaksa, pää sijaitsee tukevasti narikassa ja muutenkin hämärät syysilmat ja vanha kameranrakkine eivät ehkä ole kombo sieltä parhaimmasta päästä jos aikoo ottaa kuvia mistä ehkä saisi selvää. Lupaan myös muuten ostaa uuden kameran heti, kun rahaa jää siipeen tarpeeksi, sitten ei tarvitse kenenkään kärvistellä suttulaatuisten kuvatusten äärellä vaan ehkä tämäkin blogi siirtyisi vähän kehittyneemmän teknologian vaiheeseen. Tällaista ihmetekoa voin tosin lupailla vasta aikaisintaan kuukauden päästä, jos silloinkaan. Tai jos vaikka jouluna.

Rahareikiä meikäläisen elämässä nimittäin riittää. Tällä haavaa eurot ropisevat materian sijaan vähän enemmän elämyspuolelle, tulevaan tatuointiin sekä tietenkin ihanaan, ihanaan elävään musiikkiin:

Helsingin keikkatarjonta on nyt syksyllä aikamoista, vähän yhtenä sun toisena viikonloppuna on ollut joku häppeninki johon olisi ollut kiva päästä. Karsia kuitenkin pitää niin finanssipoliittisten kuin ihmissuhteellisten syiden vuoksi, ja lopputulos on tällä hetkellä tämännäköinen. :)

Metalheim Festival karjutaan jo ensi viikon viikonloppuna, sinne hommasin perjantain lipun koska paikalle on rahdattu Färsaarten toivo folkkimetallille eli Týr. Minifestarilla esiintyvät myös ihana Moonsorrow jonka näenkin sitten tänä vuonna jo kolmatta kertaa, maailman paskimmalla bändin nimellä paiskattu MyGrain (miksi hemmetissä joku nimeää orkkansa migreeniksi? Oikeasti? Alkaa päätä jomottaa jo ajatuskin), joku Audrey Horne mikä taitaa itse asiassa olla bändi eikä artisti (jee mun metalliyleistieto!!! :P ) sekä Ghoul Patrol joka yllättäen soittaa kelloja vaikka taitaa olla bändeistä vähiten nimekäs.

Sitä seuraavana viikonloppuna menen tiirailemaan Insomniumia, jonka uusi levy kolahti kuin pieni kirves. Keikka oli lisäksi myös halpa. :D Kahdellatoista eurolla (plus Tiketin välistävedot) näkee kolme orkesteria, ja vaikka Black Sun Aeon ja Superdeathflame eivät sanokaan mitään niin kaipa niitäkin nyt voi vähän katsoa. Sivusilmällä. Salaa. Kuin Repomiehen vaimoa Etu-Töölöön.

Vuoden AAAAaaaaaaaaaaAAAAAAaaaaaaapakkopääääästäääääääjoooo -keikan arvonimen sai ehdottomasti joulukuinen Children of Bodom. Tarvitseeko tätä edes selittää. <3 Paikkana tosin on wannabe-sedula The Circus (ei ole oikea sedula koska Sedu ei omista mutta sedulaksi sen voi lukea kuitenkin ;) ), joka toivon mukaan toimii moitteetta myös keikkapaikkana. Itse olen mestassa vieraillut vain kerran, ja silloinkin oli aika tyhjää, joten odotan mielenkiinnolla. Bodomiitteja lämppää joku Medeia, kaipa siihenkin pitäisi sitten tutustua. :D

Näiden lisäksi syksyllä on varmasti monia muitakin live-rahareikiä, Hardcore Superstars ainakin kutkuttelisi kovasti. Jos muuten joku teistä on menossa mainituille keikoille, niin saa tulla nykimään hihasta. Ei tukasta, sillä se saattaa jäädä käteen.

Mitä olisi kootti ilman kosmetiikkaa? Tilailin netistä parit Sugarpillit, eli Absinthen ja Poison Plumin, koska olin kipeästi tummahkon violetin sekä vaalean vihreän tarpeessa. Sugarpilliä nyt ovat varmaan kaikki blogistanian synkiöt hehkuttaneet ja yhdyn kyllä tähän joukkoon varsin innokkaasti koska laatu sopuhinnalla superihanissa pakkauksissa on aina sellainen asia joka saa peukut nousemaan facebookista tuttuun like-asentoon. Puljulta sai myös ilmaisen glitterkoristeisen logotarran (glitter on aina positiivinen asia!) sekä näytepussukan irtoluomiväristä, minulle osui sävy Goldilux jota en tietenkään muistanut ympätä kuvaan mutta se on sellainen aidon kullan värinen luomari.

Palloilemisiin ja muistakaahan osallistua arvontaan tekin, jotka vielä ette ole sitä tehneet. :)

Arvonta, arvon yleisö.

2011-10-10T11:50:00.000-07:00

Koska veilasin totaalisesti tuon sadannen postauksen, tämä sadasensimmäinen postaus onkin sitten jotain vähän spesiaalimpaa eli blogini ihkaensimmäinen arvonta. Mietiskelin tässä, mikä olisi jotain sellaista mikä saattaisi ehkä mahdollisesti kiinnostaa jotakuta, ja TNGT-hq:n syövereistä palkinnoksi valikoituivat...

gogglesit. Nämä päänkoristimet ovat aika peruscyberikkäät, muovirunko on koristeltu punaisella splatterkuviolla, linsseissä on karkkikalloa ja targettia ja linssinkoristeet voi myös vaihtaa. Linssit saa siis avattua silleen ruuvailemalla ja... no, eiköhän gogglesien periaate ole valtaosalle ihan tuttu huttu. Kuviot eivät ole siis kiinni linsseissä vaan erillisillä kartonginpalasilla.

Tässä myös kuva systeemeistä in äksjön.

Arvontaan osallistut jättämällä kommenttiboksiin ihan mitä tahansa terveisiä (no ehkä sellaisia suht asiallisia :P) plus yhteystiedot. Saa olla kysymyksiä, kritiikkiä, ehdotuksia... vaikka reseptivinkkejä jos siltä tuntuu. Arvonta on myös avoin kaikille, ensin kyllä ajattelin että rajaisin tämän vain lukijoille mutta kyllähän ne anonyymitkin ovat lukijoita! :D Siksi toisekseen, mulla ei vain ole sydäntä asettaa moisia rajoituksia, kaikki mukaan vaan ketkä paikalle osuvat.

Arvonta menee sulki ensi viikon sunnuntaina (23.10) ja kello 19.00, eli sitä ennen lähetetyt kommentit huomioidaan. Jos osallistujia on yli kymmenen, saatan arvoskella myös jonkun toisen pikkupalkinnon.

Pidemmittä puheitta... Ready - fight!!

Flip your bird

2011-10-09T07:08:00.000-07:00

Ei, tämä ei ole mielenosoitus blogia/teitä lukijoita/ketään kohtaan vaan pieni demonstraatio siitä, miten aiemmin hehkuttamallani Charming Nails for Konad -laatalla voi saada hienosti monimerkityksellisiä kynsiä. Linnut vaan keskareihin ja eiku huitomaan. ;)

Lakkana kynnellä yhdistelmä Max Factorin Angel Nailsia ja Lumenen 15 Viimeinen Kesää.

Sivunootti: tämä oli näköjään sit sadas postaus meikäläiseltä. Yleensähän bloggaajat tekevät jotain tosi ekstraspessua asian hyväksi ja eteen, minä taas teen tyylilleni uskollisena jotain rändömshittiä ja unohdan koko jutun. Tyypillistä. :D

AaaaaaaaaaaAAAAaAAAAAaaaaaAAAAAaaaargh!!

2011-10-04T11:37:00.000-07:00

Damn you, Iron Fist!!!

Go to hell, New Rock!!!

Screw yourself, Steve Madden!!!

Niin siis mitenniin haluan kenkiä. Ja olikohan budjetti joo jotain nollan pintaan.

Rahalahjoituksia vastaanotetaan. Myös pätevät sugar daddyt huomioidaan.

My personal DIY mayhem

2011-10-03T06:44:00.000-07:00

Minä itte. No, virkkaamisen osalta ainakin, ja voisi melkein sanoa että onneksi en osaa ommella koneella koska sen parissa tulisi varmaan kohellettua aivan liikaa. Syksy on täydellistä diy-aikaa, ei ole enää liian kuuma tuskanhien valuttamiseen, lanka tuntuu sormissa mukavan läpimältä hiostavan kuuman sijaan, ja syksyisin inspiraatiokin jotenkin iskee huomattavasti enemmän.

Muhittelin erästä ihanaa lankakerää laatikossa viime vuodesta lähtien, ja yhtenä päivänä vain keksin, mitä haluan langallani tehdä. Väsäsin ranteenlämmittimet melko ripeästi, lanka oli ihanaa ja ohjekin ihana ja kaikki oli vaan ihanaa. Nämä näyttävät hassusti badgirliltä nahkatakin kanssa, ja näillä voi myös asustaa kätevästi ihan tavalliset mustat sormikkaat sitten kun tulee se vuodenaika, jolloin ei enää tarkene ilman käsineitä. Kuvia ei sitten kannata klikata isommaksi, ovat hirveää muusia. Olen ottanut näistä kirjaimellisesti varmaan viisikymmentä kuvaa, sillä jostain syystä kamera inhoaa näitä eikä suostu tarkentamaan edes nimeksi. Nämä ovat ainoat kuvat joista idea käy ehkä selväksi. Ehkä.

Koska olen suuruudenhullu, rakastan lankaa ja minulla alkaa olla kaikki paikat täynnä jo jotain samperin kaulahuiveja, otin vuoden viihdeprojektiksi torkkupeiton virkkaamisen. Minulla on sitä varten jo kaksi palaa valmiina ja tässä niistä toinen. Niiden alla ei vielä paljon torkuta, mutta pikkuhiljaa... Lankana on Novitan Noki, josta tulee tuollaista todella omituista hässäkkää aikaiseksi, mikä sopii hyvin peiton yleisteemaan. Tai no, ainahan voin väittää lopputulosta modernin graafiseksi ja epäsäännölliseksi. Haluaisin kyllä nähdä jonkin virallisen neuleohjeen tälle langalle, sillä tuntuu että jälki on väistämättä vähän kummallista... tai sitten siinä on joku systeemi, jota vain en ole vielä löytänyt

Löysin kirpputorilta tuollaisen militaristishenkisen, ehkä jopa steampunkahtavan, takin, josta pitäisi vähän kiinnitellä ja ehkä myös siirrellä nappeja. Hintaa oli parikymppiä eli kirppuhinnaksi varsin muhkea, mutta en vain voinut jättää välistä. Tullee tätä varmasti joskus käytettyä, vaikka varsinaiseksi päällystakiksi tästä ei ole kun materiaali on kovin huokoista eikä oikeastaan paksuakaan. Jos vaikka olisin Halloweenina hottis-piraatti. :D

Toinen suuruudenhullu projektini on tämä mekko. Bongasin koltun Nellyn alesta, se näytti kivalta ja käyttökelpoiselta ja kaikkea, mutta... No, hihat tässä eivät olleetkaan sitten irralliset, vaan koko komeus on kuin turbokokoinen muumuu (jos ette tiedä mikä muumuu on niin googlettakaa!), vyö surkea rimpula ja vyönlenkit olemattoman kokoiset minireiät. Ajattelin, että mekko näyttäisi jännältä leveän vyön tai jopa vyötärökorsetin kanssa, mutta eihän sellaista voi hemmetti käyttää tämän kanssa ollenkaan! Inspiraationlähteenä oli tämä

ja lopputulos ei ole tosiaankaan mitään tuonne päinkään. No joo, pähkäilin että jos keskelle tekisi vähän kookkaammat aukot ja hihansuita muokkaisi vähemmän avonaisiksi, niin tästä saa ihan mukiinmenevän härpäkkeen.

Muita elämäni uutisia... No, töitä riittää ja rahaa ei. Vuokran jälkeen massia jäi huikeat 8,36€, joten mitään himoshoppauspostauksia ei ehkä hurjia määriä tule. Onneksi on edellisetkin hankinnat listaamatta. :P Kävin myös varaamassa ajan ekaa tatuointia varten!!! Kohta sitä on inkkiä sitten vihdoin minussakin. Vihdoin!

Pieni sivuhuomio...

2011-09-23T11:56:00.000-07:00

Ei, en ihan oikeasti pysty pitämään blogini ulkoasua täysin samanlaisena koko ajan. Minä vaihdan vaatteita, ja niin tekee myös blogi. No, minä kyllä vaihdan vaatteita vähän useammin, ja blogi taas ei tule vaihtamaan niitä ihan yhtä ripeässä tahdissa, mutta muutosta tapahtuu ja tulee tapahtumaan useammin kuin muissa blogeissa keskimäärin.

Vielä kun saisi tuohon taustalle jotain räpellettyä...

Miljoonan purkin nainen

2011-09-23T11:24:00.000-07:00

Tässähän mennään nyt ihan vallan kosmetiikkablogiksi. Päivän aiheena on nimittäin jokapäiväinen kosmetiikkamme, listaan siis kuinka monia purnukoita kallistelen ja siinä sivussa myös tyhjentelen yhden kosmeettisen vuorokauteni aikana(noin suurin piirtein, sillä hajontaahan toki on). Tässä ohessa asiaa voi paisutella filosofisiin sfääreihin miettien kemikaalikuormituksia sun muita, mutta oikeastaan tein tämän postauksen vain kartoittaakseni, mitä minulla oikeasti kuluu ja kuinka paljon. Tulos oli oikeastaan hämmästyttävä, sillä vaikka omistan jäätävät määrät purtiloita niin päivittäisessä käytössä... No, katsellaanpa asiaa yhdessä.

Aamulla varhain ma unestain heräsin ja melko pian sen jälkeen naamasta löytyykin jo sotamaali. Siihen ei paljoa ku(u)lu näin arkisin. Silmiin sutaistaan Urban Decay Primer Potionin päälle hieman luomiväriä NYXin paletista (nyt saa arvata että mitkä sävyt... :P ), sitten rajaukset jotka menevät tällä hetkellä MsChic Seppälällä kun purnukat olivat jossain loppuunmyyntitarjouksessa, ja komeus kuorrutetaan vielä ripsarilla eli tällä hetkellä False Lash Effectillä. Nahkaa ehostetaan paremmaksi mineraalimeikillä ja kulmat piirretään kohdilleen Rimmelillä. Helppoa, nopeaa ja onnistuu myös aamutokkurassa silmätkiinni. Päivän saldo tällä hetkellä: 6.

Tämänhetkisen työn vuoksi hiustenlaitto rajoittuu useimmiten ponnarin sitaisemiseen, mutta yleensä hiukset raavitaan kuosiin harjalla ja lakalla, ja kuukahtaneita latvoja voi huijata nätimmäksi jätettävällä hoitsikalla. Kuvasta löytyvät lakkalempparini Tigi Bed Head Masterpiece joka on ökytörkyhintaista mutta ah-niin-ihanaa, sekä budjettivaihtoehto Schwarzkopf Rockin' It. Hoitissuihkeena toimii Elvital, karsean näköisestä pulihalpis-lookistaan huolimatta sisältää kyllä ihan toimivaa tavaraa. Päivän saldo: 8.

Isommalla hiilijalanjäljellä meneevät sekä Radio Rockin Korporaatio että Anna Gramm. Siinä unohtuvat afrikannälkäiset lapset kun rrrrrrrakastan vettä ja suihkussa läträämistä (tosin kylpyamme olisi vielä ihanampi). Suihkussa puhdistuu likaisen mielen lisäksi myös lähmäinen tukka, nuo Four Reasonsit ovat olleet aika kelpo kavereita eikä hintakaan kauhistuta. Väriä tuupataan lisää säännöllisin väliajoin, ja siinä tarkoituksessa kuluu juuri nyt Colormaskin Mandarin. Näiden Colormaskien kanssa ei sitten kannata luottaa purkin teksteihin vaan omaan silmään värivalinnan kanssa sillä tämä on muka tarkoitettu "lämpimän vaaleille" hiuksille ja oikea lopputulos on leimuava oranssihtavanpunertava. Suihkusaippuaosastolla ihan ehdottomia numero unoja on The Body Shop, saippuat tuoksuvat huumaavilta ja ovat niin tuhtia tavaraa että suovan annostelun suhteen voi suosiolla vaihtaa läträämisestä kitsasteluun. Niin, ja ovathan nämä tarjouksessakin aina välillä. Kookosta... <3
Päivän saldo nyt: 12

Naama-arsenaali koostuu puhdistamisesta ja rasvailusta, lätkäisin nyt tuon kuorinnankin mukaan kun olisi muuten tullut kovin epätasapainoinen sommitelma. :D Tuota Lorkun puhdistusmaitoa voin suositella vain niille, jotka eivät kaipaa puhdistustuotteelta minkään valtakunnan puhdistavia ominaisuuksia... Rasvaisen oloista näljää saa pyöritellä naamalla kyllästymiseen asti, ja silti kasvovesilappuun jää meikistä enemmän jäämiä kuin laki sallii. Niin, jos siis meikinrippeiden määrälle olisi siis joku laki. Näinhän ei suinkaan ole. Onneksi tuoksu on sentään ihan kiva. Kauneusrepertuaarini sädehtivin helmi, ja öpaut sen hintainenkin, on tuo Biothermin Skin-ergetic -voide jota käytän törkeästi yötä vasten vaikka onkin olevinaan päivävoide, ja meikäläisen nassusta se tekee ihanan. Ihana, ihana Biotherm, voisin laulaa sinulle oodeja. <3

Päivän saldo (no lasketaan se kuorintakin nyt mukaan): 17

Koska olen u niinkuin unohtelu, jäivät repertuaarinkuvauksestani kokonaan uupumaan deodorantti (Garnier Mineral whatever, ihan ok...), silmänympärysvoide (tänään kolahti postiluukusta Emu Oil Wellin tapaus jota kohtaan minulla on rekkalastikaupalla odotuksia) sekä vartalovoide (Garnierin se "kosteuttaa 7 päivää" -diipadaapa joka ei ehkä kosteuta viikkotolkulla mutta imeytyy kivasti eikä näin ollen rasvaa lakanoita).

Unohdetut yksilöt mukaanlukien päivän lastiksi kertyy yhteensä kaksikymmentä purtiloa, ja tämäkin on vain keskiarvo sillä joinain päivinä jää kyllä kropparasvat ja kasvovedet välistä. Määrä ei mielestäni ole mitenkään paljon, sillä tässähän on oikeastaan vain ihan sellainen perushygienia plus meikit. Tietenkin joku pelkällä erisanilla vatkuttaja voisi huudahtaa että kapitalistista hapatusta, mutta... no, tarvikearsenaaleihini verraten päivittäiskosmetiikan määrä on oikeastaan naurettavan pieni.

Mitä opin tästä: voin ihan oikeasti olla himo-ostamatta, käytellä vanhoja tuotteita hissuksiin pois ja välttyä purnukkamereltä, koska päivittäin ei nyt vaan ihan oikeasti tarvitse kovinkaan montaa sorttia asioita. Ehkä minulla on jokupäivänä vielä pienempi hiilijalanjälki kuin Radio Rockin Korporaatiolla.

(Korporaatio-viittausten ihmettelijöille: Rock mainostaa kyseistä ohjelmaa täysin päättömillä, humoristisilla sloganeilla joista yksi on tuo "Nyt isommalla hiilijalanjäljellä" tjsp. Korporaation sloganit saavat osakseen naurunremakkaa lähes joka kerta, sillä mikäpä piristäisi päivää paremmin kuin hyvä paska huumori.)

Kosmetiikan hajatelmia

2011-09-18T11:58:00.000-07:00

Täällä taas ja sorry postaustauosta, tässä kun on elo täyttynyt vallan muista asioista kuten työstä, nukkumisesta, työstä, nukkumisesta... Jep, uuvuttavaa on ollut varsinkin kun ei tiedä kuinka kauan hommat jatkuvat määräaikaisessa paikassa, joten postaus on jäänyt vaikka ideoita pursuaa. Ahdistuksesta siirtykäämme kuitenkin auvoisampiin asioihin, eli muutamaan kosmetiikka-aiheiseen tuumailuun.

1: Tuomiolla jalkavahat - Veet vs. The Body Shop

Ei meikäläisen kintut. Voisiko joku myös kertoa, mitä tekemistä liljalla on vahaamisen kanssa?

Kaappieni kätköistä löytyy tällä hetkellä neljää erilaista karvanpoistovahaa. Koska säärikarvani olivat pusikoituneet vihdoinkin sopivaan nyhtämispituuteen, oli aika tehdä käytännön kaniinitestejä ja vertailla tuotteita. Minulla on kuitenkin jalkoja vain tämä standardimäärä eli kaksi, joten kaksi vahaa valikoitui myös kokeeseen: Veetin Delightful Gel Wax ja The Body Shopin Sugaring. Molemmat toimivat periaatteella lämmitä - levitä - kisko pois lapun avulla, varsin vertailukelpoisia epeleitä siis. Veettiä myydään marketeissa sellaiseen 15 euron hintaan, sokerivahaa taas siellä Ruumiskaupassa ja viimeksi bongaamani hinta oli parinkympin reilummalla puolen (totuuden nimissä täytyy sanoa, että hinnat ovat melkoisia arvioita sillä internetin tietämys kummastakin tuotteesta on vähintäänkin laihaa ja TBS:n vahasta ei ole edes mainintaa yhtiön sivuilla...). Repimisrallin tulokset olivat seuraavanlaiset:

+ Saatavilla yleisesti eikä hinta hirvitä niin pahasti
+ Lähtee vedellä, toisin kuin Veetin muut vahat jotka eivät lähde millään
+ Vahan lämpötilan ilmaiseva levityslasta niille tunarihenkisille jotka eivät havaitse kuumia asioita itse
+ Ihan perushelppoa kamaa, karvat lähtevät ja nahka jää

- Sottaaaaaa!!! Levityslasta on pieni ja tuhriintuu välittömästi vahaan, jolloin saa kivan tahmeat näpit. Älä siis vastaa puhelimeen samalla kun vahaat.
- Vahalappuja tulee mukana vähänlaisesti
- Vahalappua ei voi "uusiokäyttää" kuin yhden kerran (ts: lappua ja siihen jäänyttä vahaa käytetään kuten kylmävahaliuskaa), tämä yhdistettynä lappujen vähyyteen aiheuttaa sen, että vahaat toisen jalkasi vasta seuraavana päivänä ellet omista varavarastollista kuitukangaslappuja kuten minä. Et voi myöskään käyttää tavallisia kangaslappuja tämän kanssa koska vaha ei tartu niihin kunnolla.
- Vaha viilenee nopeasti joten joudut käväisemään mikrouunin luona ja tahmaamaan mikrosi vahalla.

+ Lämpenee kuumaksi ja pysyy sellaisena pitkään. Tämä on myös miinuspuoli siinä mielessä, että jos lämmität vahaa liikaa joudut odottelemaan sen jäähtymistä.
+ Toimii kuin unelma sekä perinteisten kangaslappujen että kuitukangaslappujen kanssa, tosin kuitukangaslaput ovat tehokkaampia.
+ Lähtee irti kaikesta helposti.
+ Levityslastalla on tarpeeksi mittaa joten et suttaa sormiasi ainakaan ihan heti.
+ Vahalappua voi uusiokäyttää kolmisen kertaa lopputuloksen kärsimättä.

- HINTA!!!! Ei ole ahneudella rajaa kun L'Oreal hintoja hyllyihin ajaa (niin, TBS on siis Lorkun pulju jos joku ei vielä tiennyt). Kilo sokeria maksaa kaupassa jotain pari euroa, kaksi desiä sokeripohjaista tuotetta taas kymmenkertaisesti enemmän. Tuohon sanoisi Sleepy Sleeperskin että onko järkee vai ei. No ei ole.
- Ruumiskauppa ei myy kuitukangaslappuja, joten niitä pitää metsästää muualta. Tai no, en ole kyllä enää ihan varma myydäänkö koko tuotettakaan... Pitkä miinus siis myös TBS:n nettisivuille!!

Silmämääräisesti ja käsikopelolla suoritettu karvaisuustesti kallistaa vaakaa TBS:n tuotteen suuntaan. Sokerivaha yhdistettynä kuitukangaslappuihin on nimittäin melkoisen tehokas yhdistelmä taistelussa luontaisia karvasäärystimiä vastaan, ja samaan jälkeen ei Veetin tuote pysty. Veetin vaha on kuitenkin varsin pätevä ratkaisu jos lähellä ei ole Bodyshoppia, jos sinulla ei ole suurta vaharahastoa tai jos et saa kätevästi mistään Acorellen tuotteita. Acorelle on nimittäin enemmän kuin pätevä vaihtoehto TBS:n sokerivahalle, se on halvempaa ja tahmaketta on saatavilla ainakin Stockmannilta. Hah, takavasemmalta voittajaksi selvisi siis aivan muu vaha! Tämä vaha ei tosin sisältynyt tämänkertaiseen kokeeseen, mutta elämä on epäreilua lällänslää. :D

2: Raapimakuvioita raapimavälineisiin.

Vuoden tapahtuma (kynsi)blogosfäärissä on ehdottomasti ollut se, että upeanmahtavanihanan Charming Nailsin Konad-koristelulaattadesign näki päivänvalon.

Oliko pakko ostaa? OLI!! Buahhahhahhahhahhahaaa, mulla! Mun! Lääh. Slurp. Ihana, much?

Olin tähän aivan lääpälläni jo silloin vaiheessa joskus kun CN esitteli ideansa. Laatta on supermahtavan kitsch sekoitus tyttömäisyyttä ja asennetta, on karkkikuviota ja salamaa, tähtiä tietenkin ja kyyhkyjä, mutta kaiken kruunaa kyllä tuo leopardin ja raapaisukuvion hävyttömän hieno yhdistelmä. Ihan supererityiseksi tämän laatan tekee se, että joku ihan oikea ihminen on suunnitellut tämän huolella ja varmaan myös vähän rakkaudellakin, joten kokonaisuus on harkitttu eikä sisällä epämääräistä kimaraa vähän sinnepäin mietittyjä kuvioita joista haluaa leimata kynsilleen aina vain yhden tai kaksi. Leimafriikit löytävät laatan Cesars Secretin nettikaupasta.

3: Paras pamelahuulituote?

Huultenpullistajat ovat vähän sellainen pienen masokistin juttu. Lopputuloshan nyt ei ole ihan mitenkään maailmoja mullistava kun pusuttimia voi kohennella luonnollisuuden rajoissa vain tietyn määrän, ja eiköhän se vaikutelma ole loppujen lopuksi vain oman pään sisällä. No mutta hei, jos tykkää ja tuntee itsensä seksymmäksi... ;) Plumpperituotteet eivät ole täällä suomenmaan kamaralla juuri Se Juttu, joten niiden hankinta painottuu tuonne internettiin, Kicksin Duwop-valikoimia lukuunottamatta. Hommaan on kuitenkin myös olemassa kotikonsti joka ajaa asiansa myös IMO paremmin kuin yksikään kosmetiikan kehitelmä.

Jep, näette oikein. En missään nimessä suosittele menetelmää chiliherkille, alaikäisille tai muuten vain varomattomille sankopäille, mutta omat testini Ison T:n kanssa ovat olleet pelkästään positiivisia. Huulet pullistuvat, vaikutelma säilyy hyvän aikaa ja huulten väri muuttuu luonnollisen punertavaksi. Joo ja ennen kuin leimaatte minut täysin sekopääksi, niin muistutan että tekstieni tyylilaji on huumori ja olen luonteeltani yllytyshullu kotikemisti. :P Eipä siis oteta turhan vakavasti.

No, täytyy silti lausua varoituksen sananen teille kaikille tyttösille ja poikasille... Suudelmani saattavat olla kuumempia kuin odotittekaan. Missä vain ,milloin vain.

A small portion of shameless promotion

2011-09-11T02:00:00.000-07:00

Kuva: Kummitustalossa.blogspot.com

Hauskan Kummitustalon Kuvakirja -blogin pitäjä Stella on jokin aikaa sitten avannut pienen verkkokaupan jossa myy omatekemiään heijastimia. Tykkään Stellan tyylistä ja blogista kuin hullu puurosta, ja tyylikkäät heijastimet ovat aina sellainen asia josta ei ole todellakaan ylitarjontaa. Tokihan ketunhäntänä kainalossa on, että neidon järkkäämässä arvonnassa saa lisäpojoja jos mainitsee putiikin blogissaan, mutta minähän en ketään tai mitään mainosta pelkkien irtopisteiden toivossa vaan tykkään Stellan tekeleistä ihan oikeasti vaikka juuri nyt oma tyylini onkin hieman eri linjoilla. Jos pidätte romanttishenkisistä asioista tai jos koiranne on vailla näppäriä heijastinasusteita, niin tsekatkaa.

Abc me, again

2011-09-11T01:38:00.000-07:00

Loppuosa aakkostamisestani läjähtää linjoille näin. Läts.

Outo
Kyllä, olen.

Painonvartija
Ikilaihduttaja, jojoilija, ikuinen epäonnistuja. Haluaisin kutistaa varteni solakammaksi, mutta hyvät aikeet ja suuretkin ponnistelut kariutuvat aina, pääosin siksi etten ole pohjimmiltani ja oikean rehellisesti epätyytyväinen itseeni näin tukevampanakaan. Se ärsyttää.

Q
On rasittavin sci-fihahmo ikinä. Tiedätte varmaan sen, miltä tuntuu kun joku sarjan hahmo ärsyttää niin että tekisi mieli lyödä lekkeriksi ja jättääkoko seuraaminen sikseen. Q pilaa totaalisesti monta Star Trek TNG:n ja Voyagerin jaksoa. Grh.

Ruoka
Rakastan ruokaa vaikka ruoka rakastaakin jäädä lanteille ja mahamakkaroihin pyörimään luvattoman pitkäksi aikaa. Kammoan vain muutamia ruokalajeja ja -aineita (yleensä sellaisia joista on jäänyt huono makumuisto), kokeilen mielelläni kaikenlaisia uusia makuja ja niiden yhdistelmiä, ja olen vähän sitä mieltä että nirsous on vain luonteen heikkoutta. ;) No, ärsyttävää se ainakin on, asiat on tehty syötäviksi eikä närpittäviksi. Hyvä ruoka on hyvä asia, joten arvostakaamme sitä. :)

Scifi
Mitäpä olisi elämä ilman tieteisfiktiota? No, tylsää ainakin. Olen ollut armoton Stargate SG1 -fani siitä lähtien kun sarja alkoi pyöriä Maikkarilla, Salaiset Kansiot on tiirattu läpi, konsolipelien parhaimmistoa on ehdottomasti Mass Effect ja taipuuhan tuo laji toki roolipeleiksikin. Ihan Oikea Supertroonörtti minusta tuli vasta Herra TNGT:n myötä, mutta kyllähän tuo tieteisihastus orasteli jo aiemminkin.

Törkeetä
On kyllä välillä aika helvetin ärsyttävää kun kiroilee vittu niinku ihan saatanasti liikaa. Osaan kyllä puhua hillityn asiallista kieltä aina tarvittaessa, mutta merimiesmäisistä ilmaisumuodoista en luovu vapaa-ajalla. Se on perkeleen kumma että halutaan sanojakin hemmetti kieltää. :P

U

(toim.huom: öh kröhöm, olikohan jotain jäänyt välistä... :D U oli näemmä unhoittunut kokonaan, ja se saa nyt jäädä sillä pää lyö tyhjää. Hups)

Virtuaalimaailma
Foorumit, blogit, Facebook...Olen uponnut melkoisen syvälle. :D Netti pitää tarkastaa joka päivä tai muuten ei tule mistään mitään. Esiinnyn netissä kuitenkin aina enempi vähempi omana itsenäni, en siis luo mitään villiä nettipersoonaa vaan samaa jaskaa suollan oikeassa elämässä myös. Tokihan netissä on ehkä vähän kärkevämpi kuin tosielämässä, mutta muuten yritän kirjoittaa vain asioita joiden takana pystyn seisomaan ihan livenäkin.

W ja X
on poistettu turhina, koska ei niistä tule mieleen kuin jotain randomsanoja kuten Watergate ja Xena. :D

Yö
Se vuorokaudenaika siis... Joo, pakko varmistaa kun olette kuitenkin siellä ruudun toisella puolella niin kieroja! Hih. Yö on kiintoisaa aikaa, hieman paheellista ja aistikasta ja silloin voi ihailla kaupungissa värikkäitä valoja ja pöndellä puolestaan upeaa tähtitaivasta. Päivät ovat arkisen raadannan ja tavallisten asioiden aikaa, mutta illat ja yöt on pyhitetty huumalle, hurmokselle ja hauskanpidolle. Yön ihannointi on myös Tosi Goottia, ja sehän on toki hyvin tärkeää.

Zen
En oo. :D Hengellisyys ja uskonnot ovat aina kiinnostaneet minua, mutta vain tutkimusmielessä. En ole ikinä löytänyt hengenasioista minkäänlaista henkilökohtaista tarttumapintaa, oli sitten kyse perinteisistä kirkonmenoista, meditoinnista, nirvanan etsimisestä (joo, levykaupasta löytyy)... Ei, ei vaan natsaa. En tiedä mikä siinä on. Ehkä mä jokupäivä sitten hurahdan totaalisesti johonkin äitiammailuun tai muuhun vammailuun.

Åhå
No en keksinyt mitään. Ålandhan olisi ollut se kaikista suvereenein vaihtoehto mutta emmä ole sielläkään käynyt enkä moisesta kyllä edes haaveile joten ei sekään nyt kelvannut. Hemmetti näitä kaikenlaisia hassuja kirjaimia. Eiku olisihan tästä saanut pakkoruotsi-aasinsillan... no, tilaisuus meni jo. ;)

Älykkyys
On asia, jota pidän erittäin suuressa arvossa. Kirjaviisaus ei ole tällä saralla se pointti, kuten ei myöskään se, että osaat tuupata joka väliin juuri oikean sivistyssanan tai hehkutat lakkaamatta korkeakulttuurin piiriin kuuluvia kiinnostuksenkohteitasi. Minulle älykkyys on ensisijaisesti sitä, että on kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja haluaa oppia uutta sen sijaan että laiskasti tyytyisi omaan tietotasoonsa ja pitäisi sitä maailman huippuna. En tunne oloani kovin kotoisaksi sellaisten henkilöiden keskuudessa, jotka eivät erota Aasiaa Afrikasta tai Mozartia Mengelestä, eli yleissivistys ja sen taso on silmissäni melkoista valttia. Älykkyyden ilmenemismuotoihin luen myös kirjoitustaidon, sanokaa mitä sanotte mutta lukuisat räikeät kieli oppi virheet ja evvk-asenne antavat ihmisestä sellaisen kuvan että Ismoja puuttuu kasinolta roppakaupalla. Tokihan meikäläisen teksteissäkin olisi varmasti joka äikänmaikalla punakynähommia, mutta sellainen perussiisti kirjoituksellinen ulkoasu on kyllä ihan jokaisen "mulla on niinku LUKIHÄIRIÖ!!!111!!" -pelleilijän saavutettavissa, ja vaivannäöllä myös niiden oikeasti lukihäiriöisten ulottuvilla myös.

Öööööö...
Tunnustan, olen parantumaton jahkailija. Se nyt vaan aina menee niin että toisaalta joo mut sit taas toisaalta ja asian voisi ajatella niinkin että ja hei oikeestaan. Saatan viettää jäätävän paljon aikaa esimerkiksi kaupassa leikkelehyllyllä miettien että ottaisikohan sitä metukkaa vai kinkkua ja mikäs olikaan hinta ja kilohinta ja pakkauskoko ja oliko tarjouksia. Paha tapa, johon menee paljon aikaa ja kanssaihmisten päreitä.

Noniin, tässäpä tämä. Tulevissa postauksissa sitten ehkä vähän enemmän kuvallista informaatiota. Kunhan jaksaisi vain pusertaa ideat postauksiksi, työ nimittäin imee ihmisestä mehut aika tehokkaasti.

Please shove me in a-b-c

2011-09-01T12:07:00.000-07:00

Kaikki naistenlehtiä lukeneet tietävät varmasti kupletin juonen. Niissä kiiltäväpintaisissa lehdyköissä julkut täyttävät jokaisen aakkosen kohdalle jonkun elämänsä tärkeän asian, ja se asiahan tietenkin sitten alkaa kyseisellä kirjaimella. Koska naistenlehdet eivät ole vieläkään löytäneet minua haastateltavaksi (näin siinä käy kun leikkii vaikeasti tavoiteltavaa) niin haastattelen aikani kuluksi itse itseni ja tuppaan tulokset tänne teidän hämmästeltäväksi. Postaus on tekstimäärän vuoksi jaettu kahtia, ja se ei sitten sisällä muuta kuin kuivaa asiaa eli kuvapostauksia joudutte nyt kuikuilemaan jostain muualta. :P

Absurdi
Kirvoittaa takuuvarmat naurut lähes aina, oli kyseessä sitten Monty Pythonin kevyesti anarkistinen älyiloittelu, Fingerporin asiayhteyspuuro tai sinätuubapaskan täysin käsittämättömät juonenkäänteet. En voi myöskään olla ajattelematta että kaikki on vähän absurdia kun asiaa vain pohtii oikealta kantilta.

Boobs
Jep, olen tissinaisia. ;) Rintavarustus on mielestäni olennainen osa naiskauneutta, ja sen hyödyntäminen osana ulkonäköä on melkoinen taitolaji. Boobs are an accessory!

Cosmetics overload
En tiedä, olenko paraikaa muumioimassa itseäni elävältä, mutta karu totuus on että olen melkoinen kosmetiikkahamsteri. Luonnollisuus on tylsää, ja monesti ihan yhtä suuri huijaus kuin viisisenttiset irtoripset, ja toisin kun yleisesti väitetään niin meikäläisen naama ei todellakaan nauti täysin siemauksin siitä että paahdetaan menemään meikittä ja ilman säännöllistä kauneudenhoitorutiinia asiallisin tuottein. Kosmetiikka on minulle melkeinpä leikkiä, sillä piristetään elämää samalla kun parannellaan pieniä epäkohtia, ja en ota asiaa ihan niin hirveän haudanvakavasti vaikka se tottakai on Hyvin Tärkeä Asia. Osaan myös puhua muustakin kuin naamaan piirtämisestä. Ainakin jos yritän kovasti.

Derp
Aina ei tarvitse olla fiksu ja filmaattinen, välillä voi rentoutua ja pöljäillä ja syntyvätpä ne monet ihan kelpoisat ideatkin siitä että aivot on vaihdettu narikka-asetuksille.

Eyeliner
Meikkirutiinini ehdoton kulmakivi numero yksi, kaksi ja seitsemän. Eyelinerillä piirretään aamuisin silmät naamariin, omat mollottimet kun ovat perinteiseen suomalaiseen tyyliin pienet ja mitäänsanomattomat. Muoto on onneksi kaunis ja sitä on hyvä korostaa rajauksin.

Fashion
Vaikka olen gootike, niin seuraan muotia intohimoisesti ainakin sivummalta jos ihan aina ei tule viimeisimpiin trendeihin pukeuduttua. Tai no, koskaan ei tule viimeisimpiin trendeihin pukeuduttua (ainakaan nyt kun kaikki paikat pursuavat sinapinkeltaista sillä sinappi EI kuulu vaatteisiin!). :D Muotihan nyt on vähän kuin telkkarisarjaa seuraisi, aina on uusia käänteitä, joskus uusia asioita ja ilmiöitä, joskus taas pengotaan vanhaa, ja eteenpäin puksutetaan takuuvarmasti kuin proverbiaalinen mummo lumessa. Lempibongattavani on ehdottomasti goottivivahteet mainstreamtyylissä, niin huippusuunnittelijoiden kuin taviskauppojen rekkien osalta, ja aina on yhtä jännä muistella että monettako kertaa tämä "elegantti ja paheellinen" (terveisin muotilehdet) tyyli keksitään uudelleen.

Gootti
Tämä tuli varmasti yllärinä. :P Synkeä estetiikka on kiehtonut minua jo yli vuosikymmenen ajan eikä loppua näy. Vaikka mieltymykset muuttuvat jatkuvasti ja välillä en edes ehkä näytä niin katalogivarmalta goottitapaukselta, niin goottityyli (ei -musiikki, tsorppa) on minulle elämäntapa joten hörhelöistäni en luovu. It wasn't just a phase...

Huumori
No kaikkihan nyt tietävät että huono huumori on paskimmillaankin parasta! Itse olen enemmän tilannekomiikan, epämääräisten viittausten ja sanaleikkien kuin vitsihuumorin tai slapstickin ystävä. Huumorintaju ja sen julkituominen on myös ehkä isoin yksittäinen asia mikä tekee ihmisistä joko mukavia tai luotaantyöntäviä, siihen ei tarvita kuin yksi "janitoivola on nekru hihhih" -möläytys kun pisteet laskevat ja papukaijamerkit suuntaavat muualle.

Itse
Tuohon voisi ehkä loppuun lisätä myös -päisyys. :P No kuitenkin, mielestäni jokaisella se minä itse pitäisi olla elämän tärkein henkilö. Sen peilistä aamuisin näkyvän tyypin kanssa joutuu kuitenkin viettämään ihan koko elämänsä. Kyse ei ole kuitenkaan itsekeskeisyydestä, vaan ihan siitä yksinkertaisesta seikasta että jos elää elämäänsä vain muiden vuoksi, on loppujen lopuksi aika suossa. Kaarle Viikatteen sanoin: "Tosiasia kuitenkin on, että jos kumartelee ja samalla pyllistelee tiiviisti joka suuntaan, eivät ihmiset lopulta erota persettä naamasta."

Joulu
Lapsena olin jouluihminen, teininä en koska se ei ollut hei niinq khuulii, nyt olen taas joulusta aina innoissani. Joulussa ei ole tärkeintä uskonto, eikä nykyuskonto ostaminen, vaan yhdessäolo ja hyvä ruoka ja jotenkin vain se kokonaisvaltainen rento tunnelma.Ja Stockan jouluosasto, oh so many shiny things... Niin, koristeellisuus myös, sillä koskapa muulloin täällä minimalismin ja käytännöllisyyden ihmemaassa lähdettäisiin samalla innolla laittamaan rimpsuja ja systeemeitä ja värivaloja ja muita hömpöttimiä sillä lapsenomaisella innolla joka valtaa myös joukon paatuneita Oikeita Aikuisia.

Kompromissi
Ei ole todellakaan mikään ratkaisu. Monissa asioissa ihan hyvä on ihan yhtä hyvä kuin se huono. Omassa elämässä tämä pätee erityisesti kalliimpien hankintojen kohdalla, huonekalujen sun muiden noin niinkuin esimerkiksi... ei pidä tyytyä vain johonkin jos oikeasti haluaa jotain aivan muuta, olkoonkin että mieleiseen lopputulokseen pääseminen saattaa olla hankalaa.

Luksus
Jooei siis kuitenkaan mitään tuksuglamour-lifestyleeeeee. ;) Olisi hauska tietää mikä psykologinen juttu siinä on että kalliit ja eksklusiiviset asiat kiehtovat ja miksi olo on aina hehkeämpi sen jälkeen kun vaikkapa sutii kynsilleen hieman Dioria. Luksusta voi tosin olla myös kaikenlaisten merkkien ja brändäyksien ulkopuolella, esimerkiksi käsityönä tehty vaate on minulle jo luksusta massatuotettuun verrattuna, tai se että hommaa nahkatavaraa muovisten samanlaisten sijaan. Pientä luksusta on hyvä olla olemassa, mutta termiä arjen luksus en siedä sillä se on kyllä melkoinen paradoksi.

Metalli
Metallimusiikki on levylautaselleni sitä mitä gootti on vaatekaapilleni. Tälläkin saralla on melkoisesti vaihtuvuutta ja kausia ja välillä tykkään jostain ihan vallan muusta kuin metelistä, mutta palaan silti aina turvalliseen mättöön ja räimeeseen takaisin. Pisimpään olen "fanittanut" (bläh mikä sana mutten parempaankaan pystynyt) Children of Bodomia ja Moonsorrowta, ensin mainittu on ekoja metallibändejä mitä ylipäätään aloin kuunnella ja jälkimmäiseen tutustuin jo ensimmäisen levyn julkaisemisen aikaan. Tyylisuuntauksista en ole kovin hyvin perillä, enkä niiden perusteella ole oikeastaan koskaan määritellyt musiikkimakuani. Nyrkkisääntönä sille, mistä bändeistä pidän, on hyvin pitkälti melodisuus plus miellyttävä lauluääni plus jokin mikä tempaa mukaansa, ja mahtavat bändit erottaa hyvistä jonkinlainen uniikkius; se, että bändistä ei tule suorilta mieleen viisi muuta samanlaista ja miettimällä vielä toiset viisi lisää. Kaikkia hyviä bändejä en ala listaamaan ja se olisi varmasti osin mahdotontakin, uusia tuttavuuksia tulee koko ajan ja taas vanhoista hyvistä saattaa tulla ajan mittaan sellaisia tuhnuja ettei jaksa enää kiinnostaa. Ja niin eespäin.

Naama
Tissien lisäksi meikäläiselle toinen hyvin tärkeä asia ihmisen ulkonäössä. Määrittelen usein hyvännäköisyyden melkein pelkästään kasvonpiirteiden ominaisuudeksi vaika toki se ruho siinä lärvin jatkeena joskus kiinnittää huomion myös. Minulla ei sinänsä ole mitään kriteereitä sille, minkänäköisiä kasvoja pidän nätteinä, kaippa siihen joku symmetrisyysjuttu vaikuttaa kun ovathan tiedemiehet sen oikein testeissä todenneet, mutta myös persoonallisuutta pitää olla. Meikillä tai ilman (no okei, mieluiten meikillä...) ja miesten osalta kannatan jonkinasteista naamakarvattomuutta tai ainakin ihan noloimpien ideoiden kuten guidokiemuroiden/kylähullurisuparran/ junttiviiksien puutetta. Naisten kohdalla se totaalinen viiksipartaosaston puute on tietenkin valttia eli poistakaa kilometrin päähän näkyvät viiksenne jos ette rymyä sirkuksessa. ;) Tämä koskee myös Prisman kassoja.

Näin tällä erää, jatkoa seuraa jatkossa.

Hajatelma remix.

2011-08-30T11:48:00.000-07:00

1: Kissat vastaan koirat -keskustelu

Eh, siis miten niin kissat vastaan koirat? Tuskinpa niillä eläimillä on mitään perustavanlaatuista, maailmanlaajuista dilemmaa siitä että ihmiset pitävät eri lajeja lemmikkeinä. Itse en jaottele ihmisiä kissa- ja koiraihmisiin, on vain ihmisiä joilla on kissoja, ihmisiä joilla on koiria, (ihmisiä joilla on molempia/jotain ihan muuta/jotain ihan muuta JA molempia) ja sitten ne sekopäät jotka maanisesti vihaavat jotain lemmikkieläinlajia jostain täysin tuntemattomasta syystä. Tietenkin voit aivan rauhassa olla pitämättä jostain eläinlajista, se ei ole vain sinun juttusi, mutta jos VIHAAT jotain eläintä vain siksi että se nyt sattuu olemaan maailmaan putkahtanut lajinsa edustaja, tutkituta pääsi. Ei-pitäminen ei ole yhtä kuin vihaaminen.

2: on se niin vaikeaa

Wear me and support U.S of A!!!1111!1

Törmäsin kautta rantain Hesarin Nyt-liitteen artikkeliin, jossa oli valittu nippu ihmisiä tiedottamaan, etteivät pidä farkuista. Aha. Taitaa liitelehden toimituksessa olla jutunjuuri vähissä, tai sitten on vain jotenkin khuulii sijoittaa itsensä tällaisen "työläisvaatteen" (terveisin Tuula, 70v.) yläpuolelle. Olisiko seuraavaksi sitten vaikkapa kauluspaitojen vastustajien rintama, tai ehkäpä kravatin kammoajat, ovathan kyseiset vaatekappaleet kammotun kapitalismin symboleja samalla tavalla kuin farkkuun pukeutuminen osoittaa että olet Yhdysvaltain ihannoija (terveisin Daniel, 31v). En nyt ole itsekään mikään hillitön farkkufani ja onhan juuri passeleita aika kamala löytää, mutta tuota artikkelia lukiessani en oikeasti tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Valitsen siis

koska en ihan ymmärtänyt miksi jonkun vaatekappaleen kammoksunnalle pitää laatia kokonainen lehtiartikkeli kun aihe on lähinnä hevostallinet-keskustelun tasoista kamaa. :D

Btw, olen juuri nyt todella in löööööv sellaisiin mustiin vahapintaisiin farkkuihin.Säästöeurovaihtoehtoa tarjoilee Jokagootin Hovihankkija Henkkamaukka vähän simppelimpään tyyliin ja superkuluttajan valinta on tietenkin katu-uskottava Lip Service kivasti koristeellisine Wax Traxeineen. Jommat kummat tai joo molemmat, mulle kiitos. :)

Mnjoo, tällaista tänään. Melkoisia aivopähkinöitä pähkinäaivolle.

Instant love

2011-08-28T03:08:00.000-07:00

Tämä on nyt ehkä kummallisin aasinsiltareitti mitä kautta voi jonkun taiteilijan töihin tutustua. Etsiskelin tänään Firefoxiin uutta taustakuvaa (personaa, jos haluaa virallista termiä käyttää), ja yhdellä väkertäjällä oli tarjota melkoisen näyttäviä sellaisia. Taustakuvan yhteydessä oli nimi: Catalina Estrada. Ei kun vain Google laulamaan.

Catalina Estrada on kolumbialainen, nykyisin Barcelonassa asuva muotoilija-graafikko joka on tehnyt itselleen maailmalla nimeä varsin tuntuvasti näillä supervärikkäillä, usein todella kaleidoskooppimaisilla töillä. Catalina Estrada on kuvittanut tuotteita muun muassa sellaisille hassuille pikkunimille kuten Coca Cola, Levi's ja Zara, täällä ankeassa takahikiä-Suomessa näitä värikkäitä mestariteoksia luonnollisesti näkee huomattavasti vähemmän mutta ainakin kirjakaupoista voi bongata rouvan somistamia Paolo Coelho -kalentereita. Catalinan värikäs satumaailma tempasi ainakin minut välittömästi mukaansa, sillä rakastan värejä ja leikkisyyttä ja hassuja eläinhahmoja, varsinkin PÖLLÖJÄ!!! Oman palasen tätä taikuutta voi hommata vaikkapa läppärinkansitarralla (tai pelikonsolitarralla, ei härregyyd oikeasti miten mahtava idea!!! :) ) tai hommaamalla sen Coelho-kalenterin. Oikeastaan pohdin myös ihan ajatusleikin tasolla, miltä näyttäisi Catalinan malliin tatuoitu halfsleeve. :D Vaikka en periaatteessa haluakaan kenekään taiteilijan työtä kopioituna iholle, niin tässä alkaisi olla jo ideaa. Huuokaus.

En nyt aio spämmätä tähän postaukseen viittäsataahypergigamiljuunaa kuvaa, joten kiinnostuneet ottakoot googgelin kauniiseen käteen ja surffatkoon itse. Jos vaan suinkin pitää räiskyvästä, tyttömäisestä ja mutkikkaasta, se kannattaa! :)

Anything, everything, something

2011-08-22T07:04:00.000-07:00

Otsikoiden keksiminen rules, eli toisin sanoen pää lyö tyhjää mutta postasinpas kuitenkin. Tänne TNGT-hq:iin kuuluu hyvää, löysin töitä mistä nyt ainakin saa rahaa jos ei mitään muuta, ja muutamia asioita on tullut myös osteltua. Niistä kirjoitan siis, koska työasioistahan et saisi ameriiiiiikan malliin puhua edes kotonasi (ks. Taloussanomat ja lollaa) jostain hönppäblogista nyt puhumattakaan. No joo, en kyllä puhuisi mistään työpaikasta netitse mutta tuo alkaa olla jo vähän paksua että himassakin pitäisi olla duuniasioista hiljaa, hei oikeasti järkeä vähän käteen siellä bisnespamppupuolella. No enivei, seilataan nyt turvallisemmille vesille näin...

Vuoden Kirpparilöytö -palkinnon vahva voittajaehdokas on tämä Lip Servicen vm. 2005 The Music of Mayhem -paidake jonka kotiutin paikalliselta kirpputorilta pilkkahintaan. Oli vielä mokoma oikeaa kokoakin, ja ihmettelen vieläkin kuka on ollut niin outo että laittoi tämän kirpputorille sen sijaan että olisi raastanut paidakkeella tukun tuohta Huuto.netissä.

Koska olen tosiaan vähän rajoittunut tässä kokonaisten vaatekappaleiden ostamisessa, niin ostaa humautin myös toisen boleron, tällä kertaa Morticiasta. Kuva nyt ei taas kerro ihan tuhatta sanaa, mutta tässä on siis kaksi eriparihihaa joissa koristeena höyheniä ja pitsiä ja harsokangasta.

Lähikuvassa tapaamme vekottimen kauluksen, ja voimme myös havaita hihattimen päämateriaalin joka on tuollaista rypytettyä keinonahkaa. Merkkilapussa lukee Red Queen's Black Legion, ja googletus kertoi että kyseessä on jonkinlainen japanilainen punklolipulju.

Kävimme kaveriporukalla Hämeenlinnassa keskijalkamarkkinoilla... eiku keksiaikamarkkinoilla... tai no, kuitenkin. Olen jo pitkään haaveillut takorautarannekorulleni kaveria ja tällainen tuli mukaan Takomo Routaraudan kojulta. Rannekorun design on jotenkin hauskasti nikamamainen, ja halusin nimenomaan tällaisen missä nuo nikamat olivat isompia vaikka tämä tarkoittikin sitä että jouduin vaivaamaan hilpeää seppäsetää korun koon muuttamisen kanssa. Tulipahan ainakin nähtyä mestari työssään. :D

Koska sain parit jalkineet kaupaksi, päätin hassata hieman rahaa jo kauan himoamaani Urban Decayn Ammo-palettiin. Nakedhan olisi UD-saralla just nyt tosi in ja påp, mutta en oikein tiedä haluanko miljoonansia nudesävyjä nurkkiin pyörimään ennen kuin olen kuluttanut edellistä palettiani vielä vähän lisää. Ammo on ihq, mutta jos olette sitä sorttia keillä menee herrrmo rapisevaan glitteriin niin älkää hommatko tätä. Sävyistä viisi on nimittäin hilepommeja (Maui Wowie, Oil Slick, Polyester Bride, Grifter, Chopper), joskin onneksi hile myös varisee ja väri ei kun applikaattoria napauttaa pari kertaa. Sudin näitä aina luomille sormilla tai sieniapplikaattorilla, sillä vaikka kuinka yritän niin siveltimellä en saa napeista väriä järkevää määrää vaan vain jotain epämääräistä tuhnua, mustaa lukuunottamatta. No, siveltimellä voi sitten häivyttää.

Joo, näin meillä. Entäs teillä?

Grumble & whine

2011-08-16T10:31:00.000-07:00

Tuota tekstiä ei löydy Lindexin aluspöksyistä. Mielestäni kyllä pitäisi. Näin sateisen päivän kunniaksi on pakko avautua niistä asioista jotka kiehuttavat sappea levy kutosella hehkuen just nyt...

1: Eräs lempibloggaajistani on, no miten sen nyt nätisti sanoisi... no ei voi sanoa nätisti, se on plondi. Kivoja tekstejä tuottaa joo, ei siinä mitään, ja paljon asiaa kyllä mutta kun sieltä löytyy aina välistä niin ilmapäistä tuotantoa että ei oikein tiedä miten päin olisi. Argh. Sitä aina koettaa välttää sellaista ylemmyydentunteella pöyhistelyä koska en itsekään ole mikään einsteini mutta hei kaikella rajansa ja (edes) yleissivistystä peliin kitooooos.
(ps: ei ole kukaan teistä lukijoista, älkää huolestuko)

2: Jos oot nätti, ja laiha, ja tosi kootti, ja sulla on niskassa 2000e edestä kampetta, niin voisitko olla pilaamatta omaa photoshoottiasi sillä yhdellä hemmetin ilmeellä mikä sinulla on joka kuvassa! Olen viime aikoina pistänyt enenevässä määrin merkille että se nyt vaan ei riitä että on ulkoiset ominaisuudet kohdallaan ja pätäkkää riittää ja ammattikuvaajakin löytyy niitä ruutuja räpsimään. Jos ilme on joka halvatun kuvassa sama peura ajovaloissa/kävelinpäs juuri koiranpapanoihin/ihq beibe törrö pusuhuuli niin silloin kannattaisi julkaista vain yksi kuva per kuvauskerta koska jo toisen ruudun kohdalla alkaa haukotuttaa. Tämäkään ei nyt siis kohdistu keneenkään henk.koht, mutta jokaisen sopisi kuitenkin ajatella että onko fiksua ottaa 12345 kuvaa turvallisesta lemppari-ilmeestään vai voisiko sittenkin kokeilla rajojaan. Persoonaa peliin, beibet!!

3: "Ei sun tarvitse muuttaa mitään itsessäsi". "Opettelisit hei hyväksymään ittes!!!1!!". "Ihan hyvä oot just tollasena". Sitä minä en ymmärrä, että kaikenkarvaisten julkkujen muodonmuutoksia kyllä ihaillaan mutta jos Tavis Tallaaja haluaisi korjauttaa typerännäköisen nenänsä, pistää lisäfylliä minitisseihinsä tai vaikka vaan värjätä tukkansa pois maantienharmaasta, niin johan sitä sitten ollaan kilvan kauhistelemassa ja soosottamassa ja paheksumassa ja saarnaamassa siitä miten luojanluomaa älkööt ihminen muuttako huffuspuffus. Tämä on erityisesti keskustelupalstojen kestoriesa, joskin samoilla saiteilla ruoditaan kyllä sitten estoitta niitä tappijalkaisia taviksia jotka "eivät älyä tehdä itselleen mitään". Tehdäänkö vaikka niin että jos oma persnaamaisuus ärsyttää niin hommaa muutosta asiaan äläkä lakaise asiaa maton alle käyttäen luutana jotakuta toista. Jooko? Ees vähä?

Joo, tällaista tänään. Kiitos ja anteeksi. Peace, love and rokkenroll.

Loppuis ny ees tuo sade niin pääsisi ulkoilemaan.

Sparkle and shine

2011-08-12T04:47:00.000-07:00

Niin sanovat uudet aluspöksyni from Lindex. Niissä on pääkallokin. Ovat muuten kivat ja käyn ehkä ostamassa toiset samanlaiset. Tämä postaus ei kuitenkaan kerro kalsareiden ihmeellisestä maailmasta, vaan siitä valtavasta läjästä koruja joita täällä TNGT-hq:n nurkissa pyörii.

Aloittakaamme ensimmäisestä erästä joita myös korviksiksi kutsutaan. Korvissani on kolme reikää per korvanlehti, ja useimmiten pidän niissä ihan simppeleitä timanginappeja joita saa halvalla esim. Glitteristä. Tykkään kuitenkin pitää päätä lähinnä olevissa rei'issä myös näyttävämpiä koruja aika ajoin, ja siksi näitä kertyy tasaista tahtia. Tällä hetkellä eniten käytössä ovat kirsikkarenkaat ja strassikirsikat sekä pienet ja suuret pöllöt. Oikeassa alareunassa on random-osasto, joka käsittää Pilgrimin irtoriipuksia joita voi soveltaa erilaisiin koruihin, sekä yksinäinen kellokorvis jonka kaveri hukkui viime syksynä jonnekin päin Helsinkiä tai lähijunaa. Läjästä löytyy kyllä sopivat killukkeet mihin tahansa tyyliin mitä suinkaan keksin päälleni soveltaa.

Tässä luokkakuvassa patsastelevat sormukseni, vihki-sellaista lukuunottamatta. Takarivissä ovat tuollaiset kookkaammat cocktailsormukset, keskellä arkisormuskokoelmani joka on pysynyt samana varmaan viimeiset 10 vuotta (:D :D ) ja etualalla on läjä Gina Tricotista hommaamiani rinkuloita jokta voi sovitella samaan sormeen tai jakaa parin sormen kanssa.

Rintarossirintamalla menee myös hyvin, näitä käytän piristämään tavisvaatteita sekä sellaisten vintagehenkisten kokonaisuuksien kanssa. Isommasta pyörylästä tosin uupuu neulaosa sillä hämmästyttävä kiinalaatu osoitti taas olevansa hämmästyttävää. Pari korua tosin uupuu tästä kuvasta, pienemmän pyörylän identtinen kaveri seikkailee jossain mappi öössä ja yksi neula majailee kaverin luona.

Tästä kuvasta löytyvät helmikäädyt ja kitschimmänpuoleiset kaulakorut. Hell Kittylle pitäisi jostain keksiä uusi ketju, sillä jälleen kerran hämmästyttävä kiinalaatu petti käyttäjänsä ja ketjua kannatteleva lenkki rapsahti irti. Onneksi kettinkiä voi sommitella vähän muuhun kohtaan korua. Uutta ketjua kaipaisi myös nyrkkirauta, sillä tuo lavuaarintulppaketju olikin sitten näköjään vain hopeanväriseksi pinnoitettua. BUUUUU!!!! Punaiset pleksikengät ovat Tatty Devinen ja niitä olen käyttänyt ihan vimmatusti, välillä yksinään ja välillä muiden kanssa yhdistellen.

Kaulakilluttimia löytyy myös muunlaisia, sekä sovinnaisempia että räväkämpiä. En kyllä hyvällä tahdollakaan tiedä, miten olen saanut toisen Pilgrimin kruunun kiinni tuohon lukkokoruun, riipuksen klipsi kun on ihan hemmetin pieni siinä kiinni olevaan renkaaseen nähden. Onneksi renkaan saa ehkä auki pihdeillä, koska jos se olisi hitsattu kiinni niin voihan...!

Ranteen ympärille menevät useimmiten nuo ohuet rimpularenkaat sekä nahkahässäkkä. Takorautaiset rannerinkulat ovat myös sydäntäni lähellä vaikka omistankin vain yhden sellaisen. Kuvaan pääsivät palloilemaan myös koko sormen mittainen armor ring sekä heräteostoksena Lontoosta tullut kiinalainen kynnensuojain.

Nurkissa majailee tyhjänpanttina myös pari pussia lävistyskoruja. Venytyskoruja en juurikaan enää käytä (tai siis noita isompia, tönäisin itse asiassa juuri äsken korviini kapeammat noin 2-3mm paksut korut...) koska tulin parin vuoden takaisen laajennusprojektini kanssa siihen tulokseen että jo 4-5mm venytykset ovat sen verran kookkaat holet etten enää voisi käyttää riippuvia normikorviksia. Boh-ring. Palasin siis takaisin tavallisiin korvareikiin. Tuolta löytyy myös jotain vanhaa napakorua, horseshoe-koruja sekä Crazy Factoryn susipaskoja nännishieldejä joiden koristestrassit irtoilevat niin että ropina vaan kuuluu. Joo tiedän että Reisitehdas on monen suosikki mutta itse suhtaudun puljuun ainakin noiden strassillisten kohdalla äärimmäisen suurin epäilyksin.

Chokerina pohjalla (no hehheh...) vielä nuo isommat kaulakoristeet sekä superihana pöllö-taskukello. Punainen pyöryläkoru on ollut hintansa väärti vuodesta toiseen, ja harmittaa etten ostanut Morticiasta muun värisenä samaa korua silloin kun putiikki niitä vielä kauppasi. Wtf-osastolle sen sijaan uppoaa tukevasti tuo oranssi-valko-ruskea helmihässäkkä joka lähti mukaan jostain kirpparilta. Kait sen olisi ollut tarkoitus tulla kaulaan jossain Bollywood-esityksessä. Ehkä tuon saisi jälleenmyytyä johonkin...joskus..jossain. :D

Lopuksi vielä hieman osto- ja myyntipuheita. Jos joku haluaa kaupata minulle noita rannekorukuvassa majailevia ohuita renkaita (terästä/hopeaa, EI pinnoitettua kuparia!!!) niin ostan mielelläni jos koko on passeli. Rinkuloita ei nimittäin myydä enää missään, siis ei oikeasti missään eikä edes netissä. Myyntipuolelle taas joutaisivat ~~korvakorukuvan vas. yläkulmassa olevat Alchemy Gothicin ristikorvikset~~ (meni jo...), venytyskorut ja ylläolevasta chokerikuvasta perhoskoru sekä punainen helmichoker (ei, tuota mustaa samanlaista en myy...). Tarjouksia otetaan vastaan ja kiinnostuneille voin pistää parempaa kuvaa.

Kuten kuvista näkyy, käytän melko paljon koruja sekä arjessa että juhlissa. Läjän kartuttaminen ei myöskään ole jäämässä tähän sillä ihania killuttimia on maailma pullollaan ja etenkin Accessorize on taivas, jos sinne eksyy niin yleensähän sitten jotain myös lähtee mukaan. Korujen organisointi tuppaa tosin olemaan jatkuva ongelma ja siihen pitäisi panostaa lähitulevaisuudessa, en vain oikein tiedä miten varsinkaan noita pitkiä kaulakoruja säilyttäisi niin, etteivät ne olisi alituiseen solmussa ja sykkyrässä. Kääk.

Millaisia korujen käyttäjiä lukijakunnasta löytyy? Oletteko kuorrutettu kimmellyksellä 24/7 vai huokailetteko aina kaupassa miten ette osaa käyttää koristusta?

Asia, joka nyt vain on pakko jakaa.

2011-08-09T10:54:00.000-07:00

Tuolta tilastohommelin puolelta löysin erään hyvin mielenkiintoisen yksityiskohdan: tänne on päädytty Googlen kautta hakusanoilla huuliherpes nenässä.

Useammin kuin kerran.

Ei helv... :D

Varaslähtö

2011-08-08T06:41:00.000-07:00

Oli elokuu sitten kuinka virallinen kesäkuukausi tahansa, niin meikäläisen kalenterissa kyseinen kuukausi on kyllä tupattu tukevasti syksy tulee -osastoon ja ainakin tänä vuonna kesä tuntui loppuvan kuin veitsellä leikaten siihen su-ma -väliseen yöhön jolloin kuu vaihtui. Elokuussa myös mielikuvitus alkaa asennoitua tulevaan: mikä olisi kivaa puettavaa syksyllä. Tukka otti ainakin varaslähdön, sillä viemäriin menoa rakastava pinkki sai poistua.

Vannoutunut kotikemistikin keksi vihdoin, mistä suunnasta kupari löytyy. Pinkin päälle vedin reippaassa "mitäköhän tästäkin tulee" -hengessä L'oreal Casting creme gloss -sarjan 834:n eli sellaisen punertavan blondin. Vaikka sitä aina sanotaan että väri ei vaalenna väriä niin kyllä se kulahtanut pinkki kummasti kuitenkin veti vaaleaksi ja kupariseksi, tosin väriä joutui heti perään hieman tarkastamaan colormaskilla sillä lopputulos oli blondatusta haperopohjasta johtuen kuitenkin hivenen siellä harmahtavan puolella. Tarkoitus olisi mennä hieman vaaleampaan suuntaan, ja livenä letti ei ole itse asiassa ollenkaan yhtä oranssinhehkuinen vaan vähän luonnollisempi. Luonnolliset sävyt ne vasta kuulkaa kivoja on, uskokaa vaan mainostajia. No älkää. :P Jos tätä kupariprojektia jaksaisi vaikka loppuvuoden... eläkäämme jännityksessä!

Sivumennen sanoen, kumarran syvään meikkiblogien pitäjille sillä ai hemmetti että meikkiä on rasittava kuvata. Livenä lärvi näyttää katutytöltä mutta kuvassa komeileekin sitten sievä kevyt päivämeikki. Huokaus. No toisaalta, meikäläisen tämänkertainen naamatuherrus on kyllä sellainen että maskilla kehtaa kyllä lähteä ruokakauppaan. Parempi tuuri ensi kerralla.

Meikeistä saammekin loistavan aasinsillan muutaman tämänhetkisen inspiraationlähteen esittelylle. Kuvan naama nyt varmaan ei esittelyjä kaipaa, sen verran tutuksi Kat von D on itsensä tehnyt eriNlaisten ihmisten keskuudessa, ja kait myös vähän niiden tavistenkin. Kat inspiroi minua meikkien suhteen sekä tuollaisen yleisen rokki ja rähinä -ulkonäön tasolla. Neito kuitenkin on myös melkoisen ikävällä tavalla muistutus siitä, miten ulkonäköä viilatessa voi mennä perkeleesti metsään. Katin kasvot ovat välillä ilmeettömiksi botoxoidut, huulipunaa kiskottu vähän miten sattuu jotta huulet näyttäisivät muka suuremmilta ja joitain kuvia katsellessa käy mielessä että nenääkin on taidettu kirurgin taltalla pistää uuteen uskoon. Ikää on kuitenkin vain 29, eikä tuolla naamalla tarttis tosiaan mitään ekstraa pistellä. No, kait se on se Hollywood-ihanne että alkaa vähitellen muistuttaa omaa Madame Tussaud's -kopiotaan...

Katin avustuksella aasinsiltaillaan seuraavaan listamme kohtaan joka on geometrisyys ja graafisuus vaatteissa. Kaikenlaisia kulmia, pussituksia ja leikkauksia on näkynyt vaaterintamalla jo monituisia vuosia ja nyt niihin haksahdin sitten minäkin. Haluaisin laajentaa vaatekaappiani rypytysten, pallohelmojen, väljien yksityiskohtien ja riippuvien laskosten suuntaan.

Kuva: Artifice Clothing

Homma toimii myös pvc-saralla. Ihanan Artificen ihanat vaatteet ovat erityisen hyvä esimerkki tästä, ja tuo mattamusta pvc on kiehtovan näköistä kaiken kiiltävän rinnalla.

Kuva: All Saints

Yksi erityisen himottava vaatekappale on All Saintsin Melody -mekko, jota itse asiassa ihailin Lontoon-matkallani mutta jonka menin perhana jättämään rekkiin. Oli muka liian kallis, paitsi että se oli alessa ja nyt kun se ei ole alessa merkin nettikaupassa niin mekko on luonnollisesti vielä kalliimpi. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun jonkin asian ostamattomuus jää hiertämään. Siitä on se nettimeemikuvakin, se fuuuuu-kaveri. You know.

Kuva: Nelly.com

Kuva: Spiritstore

Jalkinepuolella inspiroiva tekijä on superkorkea, etenkin kiilapohjana mutta korotkin toki käyvät. Tällä hetkellä taviskaupoistakin löytyy varsin katu-uskottavia, taivaita hipovia menopelejä, joskin täytyy kyllä sanoa että muotipuljujen kestovitsauksena ovat nuo avonaiset kärjet mitä on tungettu kaikkiin kenkiin ja mitkä tekevät monoista automaattisesti suomalaisen sään kanssa epäsopivat. Laittaisikohan joku suutari lisäkärkiä? :D

Lopuksi loikataan vielä sinne jotain ihan muuta -osastolle Sucker Punchin tytsyjen mukana. Katsoin leffan eilen, ja vaikka juonessa olikin ehkä toivomisen varaa (nämä "aikuisten sadut" eivät vaan sitten koskaan toimi, ei vaikka vastaparina ei olisikaan realismi kuten Panin Labyrintissa...) niin visuaalista karkkikauppaa oli tarjolla senkin edestä. Vaateinspiksenä Sucker Punch on samaa tasoa kuin Sin City, eli ihan täyttä kopiota ei ehkä tule kiskaisseeksi niskaan (no, siihen pitäisi ollakin se leffastaran kroppa) mutta elementtejä ja yleistä henkeä kannattaa poimia. Sucker Punchin katsomista voin suositella niille, jotka eivät kaipaa joka elokuvalta kaurismäkeläistä otetta, joiden huono huumorintaju ei petä ihan hetkessä ja joille myös elokuva voi olla vähän niinkuin naistenlehti. Hömppäääääää!

Hilpeää syksyn alkua kaikille lukijoille, ja älkääkä vaan tulko sanomaan että vielä on kesää jäljellä. Sommaren är kort!!

Oli ale

2011-08-03T04:26:00.000-07:00

Ja siksi ostin. Olin jo aiemmin kuolannut Backstreetin nettikaupasta Hell Bunnyn Pixie -kynähametta ja kun marssin liikkeeseen ostamaan tukkaväriä niin kyllähän tämä hamonen oli pakko kopata mukaan, alehintaan tottakai.

Parempaa kuvaa saatte toistaiseksi vilkuilla Backstreetin omilta sivuilta, meikäläisen kokeilut itselaukaisimen kanssa kun eivät oikein tuottaneet tulosta ja valaistusolosuhteetkin olivat aika haastavat, mustaa on vähän vaikea kuvata rankassa auringonvalossa. Tai ylipäätään missään valossa, studio-olosuhteita lukuunottamatta. Niitä odotellessa. :D Eeeenivei, helvetinkaniinin kaavoitusosastolla on kyllä tämän hamosmallin kohdalla ollut joku vähän unten mailla tai muuten vain aineissa, koska minulle sopiva koko oli M. Hell Bunny + koko M + minä on yleensä yhtä kuin absurdi vitsi, mutta ei tällä kertaa. Jos joku on siis kyseistä hametta joskus hommaamassa, niin ottakaa reilusti vaan sitä pienempää kokoa sovituskoppiin!

Backstreetin alelogiikan mukaan kaksin on aina kaunihimpi, ja koska hame oli merkitty kaksi yhden hinnalla -tuotteiden joukkoon, sain käydä pyydystämässä mukaani myös ekstravaatteen. Valinta osui Queen of Darknessin Nasty Flavored -mekkoon tahi toppiin, kumpi nyt on oman rohkeuden mukaan tarkempi ilmaisu. :D

Koppasin tämän mukaani ihan vain sovittamatta, silmämääräisellä "tää on hyvä" -arviolla, ja ajattelin että koska olen hartiamalliltani portsarityyppiä niin enhän mä nyt mitään olkatoppauksia käytä ja ajattelin ratkoa ne sitten kotona irti. No, sovitettuani tätä sitten ihan päälle saakka en olekaan ihan niin varma, poistanko olkapäistä lisukkeet vai en. Olen oikeastaan aika hämmästynyt siitä, miten en toppausten kanssa näytäkään itäsaksalaiselta ladonovea nostavalta hormonipainijalta, vaan toppaukset tuovat vaatteeseen oikeastaan vain hieman ryhtiä, ja nörtisti ajatellen myös romuluslaisia viboja. :P

No, ei sentään onneksi liikaa.

Samalla kerralla käväisin myös Gina Tricot'ssa, alunperin vain siksi että tarvitsin valkoisia sukkiksia varapääaskartelua varten, mutta koska koruvalikoima oli ovelasti tyrkätty matkan varrelle, niin mitenkäs sitä nyt voisi ohittaa. Kiinantrikoo on mielestäni varsin oiva paikka ostaa rihkamakoruja, joskin täytyy muistaa että laatu on sitä ei-päätähuimaavaa metallinväriseksi päällystettyä kuparipaskaa joten jatkuvaan käyttöön tarvitsee hieman kynsilakka/pikaliimapäällystystemppuja että korut pysyvät siisteinä. Ostin riskeistä huolimatta kuitenkin pääkalloriipuksen, koska puljulla on juuri nyt valikoimissa kivoja pääkallokoruja, sekä aivan ihanan pöllösormuksen joka tosin s-kokoisena mahtuu vain pikkusormeen. Pöllö oli silti pakko saada. Pöllöä ei jätetä!

Molemmat vaatekappaleet tulivat kyllä todellatodellatodella tarpeeseen, ne ovat tuollaisia sopivan eleettömiä arkivaatteeksi mutta niissä on kuitenkin vähän jotain juttua ettei ihan heti ala haukotuttaa kun peilikuvansa näkee. Arkivaatekaappi on muutenkin hieman uusimisen tarpeessa, monet vaatteeni kun alkavat olla jo kohtalaisen nukkavieruja ja muutenkin kaipaisin hieman lisää säpinää jokapäiväiseen vaatetukseen. Rahaa odotellessa... työpaikan etsintää!! :)

Varapään seikkailut, osa 2

2011-08-01T11:58:00.000-07:00

Esiintyyköhän siellä SE bändi..?

Elämässä pitää olla haasteita. Jänniä haasteita, ei mitään tavallisen elämän tylsiä haasteita vaan eeppisiä, mielenkiintoisia ja askarruttavia puuhatehtäviä joita pähkäillessä aivot virkistyvät ja raksuttavat aivan uusille urille. Siksi cosplay. :D

Tämänvuotinen käsityöprojektini sai alkunsa itse asiassa jo tammikuussa kun heitimme kaveriporukassa aivan täysin läpällä että hei, Ropeconiin sonnustaudutaan Star Wars -pöytäropemme hahmoiksi. Siksi väsäsinkin tällaisen kostyymin Neaar Detistä, togrutarotuisesta noble/scoundrel/jedi/force adept -hahmostani jonka pelaaminen on ollut hulvatonta, posketonta ja ajoittain myös alastonta (no siis pelissä, ei irl :P ).

Kuva poimittu Flickristä, kuvaaja Flaming-Trout

Mitäköhän sitten ensi vuonna?

Välispiikki

2011-07-27T04:09:00.000-07:00

On ollut taas just niin paljon aikaa laatia syvällisiä postauksia että huhhuh. Ehkä ensi viikolla voisi lopettaa juoksemiseen ja koheltaa taas ihan vain tavalliseen tahtiin. Sitä odotellessa varapää saa pitää teille seuraa.

C U next week, babes. Niin, ja jos joku on niin nörö että on tulossa Ropeconiin niin voi tulla nykäisemään lonkerosta. Ei tosin liian kovaa sit, jooko. :P

Huutonet-promopostaus

2011-07-20T02:40:00.000-07:00

Käyttäjäystävällisyydeltään täydeksi susipaskaksi ja kaikesta lisämaksua häpeämättömästi kyniväksi muuttuneessa Huuto.netissä on meikäläisellä myynnissä muutamia kipittimiä. Koot ovat isoja, hinnat... no, en minä nyt näitä aio ilmaiseksi antaa mutta yritin keksiä kohtuullisia numeroita hintalappuihin. Uudenveroisia monoja ovat, ostakaa joku niin saan hynää sopivan kokoisiin jalkineisiin. :D

Paulan valinta, trenditietoisten valinta

2011-07-19T12:00:00.000-07:00

Tässä välissä ajattelin laatia pienimuotoisen katsauksen kokemuksistani Paula's Choice -kosmetiikkamerkin kanssa. Paula's Choicehan on jenkkiläisen kosmetiikkaguru Paula Begounin oppien pohjalta valmistettu kosmetiikkasarja, joka lupaa olla lupaamatta liikoja (öhm...) ja pohjautua puolueettomiin tutkimuksiin.

Aivan aluksi minun on pakko sanoa, että käytin näitä tuotteita vain kokeilupakkausten verran, syyn huomaatte varmasti kun käytte katsomassa tuotteiden hintoja. Kiinnostavia kyllä, mutta ihan hyvän hintaisia. Testipusseista riitti ohjeiden mukaiseen viiden askeleen hinkutukseen neljäksi päiväksi aamuin illoin, joten sen verran minulla ja nahallani on näistä kokemusta eli mediakriittisyyttä, hyvät lukijat, sitten sen mukaan. :)

En nyt aio sanoa, etteikö botoxinsileällä Paulalla olisi ihan hyvääkin sanottavaa, hänen ansiostaanhan lukuisat kosmetiikankäyttäjät ylipäätään tietävät mitä lärvilleen lätkivät. Olen kuitenkin siinä mielessä hieman kriittinen, että kun on kyseessä liikevoittoa tuottava yritys niin ihan kaikki ei välttämättä ole niin auvoisan ihanaa mitä esitteissä sanotaan. Siksi toisekseen, ihmettelen kovasti miksi ihonhoitorutiinista on tehty niin hemmetin monimutkainen toiminto. Paulan ihanneohjelma sisältää viisi kohtaa jossa lätkitään näitä mukavan hintaisia tuotteita nuppiin tietyssä järjestyksessä, ja tottakai kaksi kertaa päivässä sillä silloin puteleita kuluu kaksi kertaa nopeammin. Ka-tsing, sanoo kassakone. :P Herkkäihoisena yritän myös olla sutimatta naamaani turhaan, oi sitä punaisen helotusta vähäisenkin sörkkimisen jälkeen, ja normaaliin repertuaariini kuuluukin vain meikinpoisto (silmä ja naama tai jos on hyvä tuote niin kaikki kerralla), kasvovesi ja voitelu.

Mallirutiini ei tietenkään sisällä silmämeikin poistoa, mikä tuleekin sitten ylimääräiseksi kohdaksi sillä puhdistusmaito EI poista silmämeikkejä vaikka niin lupaakin. Niin, mitenkäs ne katteettomat lupaukset...? Tuotteet ovat hajusteettomia, mikä putsarin kohdalla tarkoittaa sellaista keskivertoisaa erisanlöyhähdystä, tiedätte varmaan sellaisen kevyesti happaman tuulahduksen mikä "hajuttomista" tuotteista usein uhkuu. Yök. Puhdistus viimeistellään kasvovedellä, ja mikäs siinä. Ihan tavallista "maustettua" vettä purkissa, tai minun tapauksessani siis pussissa. ;) Sillä lähtevät ne viimeiset mineraalipohjan jäänteet joihin putsari ei kyennyt. Ei siis tainnut jäädä epäselväksi, että putsari ei ollut makuuni. Sorry, Paula, mutta L'orealkin pystyy parempaan...

Puhdistushässäkän jälkeen siirrytään kuorintaan, joka suoritetaan happoliuoksen avulla. Käytössäni oli 2% BHA -litku, jonka pitäisi poistaa kuollutta ihosolukkoa ja puhdistaa huokosia sisältäpäin ja mitäkaikkea. Minikokeeni tulos oli oikeastaan ihan positiivinen vaikka nenänpääni kökköhuokoset nauroivatkin vain räkäisesti moisten liemien perään. Ei siis mitään maailmoja mullistavaa, mutta tämän tuotteen kanssa pidempiaikainen kokeilu olisi kyllä tarpeen.

Hapon jälkeen onkin sitten luvassa tuhti annos silikoneja, eikun ohhoh siis tietenkin antioksidantteja jotka ovat supertärkeitä kun haluaa säilyä nuorena ja nättinä. Paulan tarjoama incitieto kääntyykin itseään vastaan sillä kun tuotteen incin alkupäässä on tehoaineiden sijaan kivasti pikasilottavat silarit, alkaa hämmennys kasvaa vääjäämättä. Eikös näissä pitänyt olla oikea teho etusijalla tuollaisten hassujen pikakaunistushuijausten sijaan? Silikonivoiteella saakin kätevästi sellaisen tasoituspaklauksen, josta kyllä lähtee osa jo rullautumalla ja loputkin sitten pesuveden mukana.

Naaman lääppiminen viimeistellään kasvovoiteella, itse kokeilin sellaista versiota jonka piti jättää nahka mattapintaiseksi. Niin, siis PITI... (tähän lakoninen viittaus lupausten paikkansapitävyyteen) Ihankiva tuote tämäkin, sisältää myös aurinkosuojan mikä on tärkeä asia varsinkin kesällä ja tuotetekstien perusteella myös silloin kun käyttää tuota happokuorintaa. Eipä siitä mitään sen kummempaa. Naamarasvaa se oli.

Kaiken kaikkiaan... No, puolensa kaikella. Paula's Choice -tuotteissa on varmasti monia hyviä asioita, mutta mielestäni ne eivät nouse mitenkään kaiken muun yläpuolelle vain sen takia että Paula o Guru niinku. Kuorintaliuosta ostaisin uudelleenkin, silikonipakkelia ja toimimatonta putsaria en. Olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että vaikka kaikki merkit yrittävätkin vakuuttaa tuotteidensa toimivan vain silloin kun ostat koko (kalliin) sarjan, niin kyllä sitä ihminen pärjää mix'n'match -tekniikalla ja terveellä järjellä aivan yhtä mainiosti. Olen ehkä vähän ikävä ihminen, mutta monista lukemistani paulanvalinta-tuotteiden arvioista paistaa läpi se, ettei gurun naamalla myytävä kama voi olla huonoa. Mainonta on kuitenkin mainontaa ja yrityksen pyörittäminen tähtää aina voiton maksimointiin, joten kannattaa miettiä myös gurun motiiveja yhdeksän hyvän ja kymmenen kauniin takana.

"Se vaan tarttu mukaan..."

2011-07-14T05:08:00.000-07:00

Ei matkailua ilman shoppailua, ainakaan minulle. Kaupoissa kiertely on aina ollut välttämätön osa matkailua, ja hömppäily tasapainottaa aina mukavasti vakavahenkisempiä rientoja. Aloitetaan siis...

Käy kanssani Cyberdogiin... :D Matkaminä ei ole ehkä yhtä hämmästyttävän glamoröösi kuin suomiminä, mutta siitä viis. Cyberdog on ehdottomasti Camdenin markkina-alueen krominkiiltoinen helmi, konejumppa raikaa ja tarjontaa hypistellessä vierähtää monta tovia. Yksi perisynneistäni on ostaa vain vähän silloin kun en osa päättää mitä kaikkea haluaisin (ja Cyberdogilla valinnanvaraa riitti...) joten mukaan lähti vain Duotronic apron. Hassuille asusteille on aina sijaa vaatekaapissani vaikka kieltämättä olisi kyllä voinut panostaa kokonaisten vaatteiden hommaamiseen...

Camdenissa oli myös pari ihan kiitettävän kokoista, pelkästään sukkisten myynnille omistautunutta puljua. Tarjonta oli aika peruskauraa, mutta joukosta löytyivät tällaiset kivalla tavalla omituiset lintu-kallo-kukkaprintillä koristetut sukkikset. Näiden kaveriksi haluaisin hommata jonkin geometrisen abstraktin mekon sekä huikeat kiilakorot. Vähän sellaista hautemacabre-tyyliä.

Nyt alkaa häpeämättömän siirappinen Iron Fist -hehkutus myös tässä blogissa. Jokainen Ihan Oikee Gootti tarvitsee vähintään yhdet rakkauskengät tältä rakkausmerkiltä. Slurp. Lääh. Ihqut! Rakastan yli kaiken enkä voi elää ilman... Krhm, noniin, takaisin ruotuun. ;) Kenkien sovittelu oli lievästi sanoen tuskaisaa sen jälkeen, kun olit ensin raahustanut koko päivän ympäriämpäri. Hommaa ei myöskään helpottanut, että monille paikoille Iron Fistin isommat koot olivat täysin tuntematon käsite, ja koska kengät ovat näköjään suht kapealestiset niin tällaiselle räpyläjalalle ei ollut kovinkaan paljoa valinnanvaraa vaikka valikoimaa periaatteessa kyllä riitti. Haksahdin kuitenkin hommaamaan Harlotte's Webin corsetback-versiot, eikä kyllä ollut ihan huono haksahdus. Pohjaväri noissa on metalinhohtoinen tumma violetti, jonka päällä on mustaa kuviota, pinkkejä kuva-arvoitusperhosia sekä punaisia ruusuja. Yleensä en yhdistele pinkkiä, violettia ja punaista, enkä myöskään pinkkiä ja punaista tai varsinkaan violettia ja punaista, mutta noissa homma jotenkin kummasti toimii.

Kosmetiikkaa mulle joo. Brittilässä on se kiva puoli, että jo ihan tavalliset Boots-ketjun peruskempparit pitävät sisällään supermäärän kaikkea hauskaa halpaa kosmetiikkaa mitä ei Suomesta saa. Kuvasta unohtui vahingossa muutama Bootsin oman merkin puteli, mutta kameran ääreen ehtivät Too Facedin Glamour Gloss (joka ei sitten kuitenkaan ollut huulia pullistava vaikka niin mainostettiin, pöh), Urban Decayn kaikille tuttu silmämeikinpohjustaja (jonka sain nyt vihdoin viimein aikaiseksi hommata), Bootsin Benefit-kopiomerkin Soap&Gloryn silmänympärysvoide sekä skottilaisen Arran Aromatics -merkin herkullisen greipintuoksuinen matkasetti. Too Faced ja Urban Decay saisivat kyllä viihdoin viimein kipsuttaa tänne pohjolan perukoillekin. En jaksa olla ihmettelemättä miten näiden kahden laadukkaan, sopuhintaisen ja legendaarisista pohjustustuotteistaan tunnetun merkin saminen tänne on nyt sitten niiiiin vaikeeeeta.

Karkkia. Nam. Löysin Gootti.netin palstoilta kivan linkkivinkin hassuun karkkikauppaan, Mrs Kibble's Olde Sweet Shoppeen. Myymälöissä karkit ovat esillä ihanissa lasipurnukoissa ja sisustus on tuollainen vaaleanpunavalkoinen 50's retro. Ainoa miinus tuli kaupan nyrpeästä, tekomakeasta ja asiakaspalvelutaidottomasta tekorusketuspissaliisamyyjästä, joka näytti lähinnä siltä että osta jotain tai häivy tuhlaamasta kynsienviilausaikaani. Oranssista lissusta huolimatta ostin kaksi tuollaista valmista karkkisettiä, suklaisen ja kirpeän, molemmat ovat todella hyviä vaikka yhdet kirpeät karkit ovat aivan käsittämättömän tiukkaa tavaraa ja vievät kirjaimellisesti kielen mennessään koska niitä syödessä kuoriutuu nahka pois. :D

Mukana roikkuva helmihässäkkä on kaulakoru New Lookista, ostin kun halvalla sai ja silleen. Koru on kivan muhkea ja ihanan hempeä, sen kanssa voikin sitten yhdistellä niittejä ja nyrkkirautoja. :D New Lookia voin suositella jos tarvitsee metsästää perustavisvaatetta, pulju on sellaista henkkamaukkatasoa mutta tarjonta on kuitenkin vähän erilaista ja nettikauppa pelaa moitteetta.

Maailman hilpein keltainen kylpysfinksi adoptoitiin British Museumin museokaupasta muutaman rosettankivi-aiheisen matkamuiston ohella. Rakastan museokauppoja, ja BM on varsinkin kunnostautunut oheissälän saralla sillä innovatiivisia tuoteratkaisuja oli jos jonninmoista ja monessa hintaluokassa. Ihanimmat jutut ovat kyllä hävyttömän kalliita (luksusluokan puoti tarjoaa kaikenlaista koruista patsaiden replikoihin...), mutta kohtuuhinnalla löytää kyllä myös jänniä juttuja.

Eeppisen kylpysfinksin myötä toivotan heipat tältä erää, ensi kerralla sitten jotain ihan muuta perinteiseen tapaan tarjoiltuna.

Ps: uutta ulkoasua saatte nyt odottaa jonkin aikaa, sillä ajattelin väsätä sellaisen omin pikku kätösin. Sitä odotellessa mennään tällä karsitulla versiolla. :D

Tuote nimeltä Edinburgh

2011-07-11T22:18:00.000-07:00

Vuoden Suuren Kaukomatkan toinen osa suoritettiin veikeiden skottien seassa Edinburghissa. Välimatka taitettiin junalla, ja näin jälkeenpäin harmittaa suuresti ettei tullut kaivettua kameraa esiin koska matkalla oli varsin muhkeita maisemia. No joo, eipä auttanut jäädä murehtimaan kun raideliikennöinnin loppupäässä avautui kuitenkin tämä pohjoisen Ateenaksikin nimitetty hassunhauska kylänen.

Ensikosketuksemme Skotlannin sulosointuihin tuli nippanappa viisi minuuttia junasta poistumisen jälkeen. Ensin mietin, kuuluuko piipitys pääni sisä- vai ulkopuolelta. Sitten Herra TNGT pohti, soiko hänen puhelimensa. Ei, pillipiiparointi oli varsin ehtaa tavaraa kun juna-aseman kupeessa meitä tervehti ensimmäinen turistihoukutin: säkkipillinsoittaja. Tässä vaiheessa asia nosti pienen hymynkareen huulille, vaan kun samat ehkä hikiseen neljä säkkipillikappaletta soivat kolmen-neljän pussinrääkkääjän toimesta aamukahdeksasta jonnekin yhteentoista joka päivä, oli tunnelma kotiinlähdön koittaessa varsin huojentunut. Tässä vaiheessa onkin pakko antaa ensimmäinen matkavinkki: ei Edinburghiin turistisesongin aikaan (tai ainakin toivon että moinen töräyttely rajoittuu vain osaan vuotta) jos säkkipilli riepoo jo ajatuksen tasolla. Itse pidän kyllä pillinsoitosta, mutta voisiko sitä opetella ehkä mahdollisesti soittamaan vähintään sen 10-20 kappaletta että olisi vähän vaihtelua?! Hä?! Näköjään ei.

Hotellihuoneen näkymät olivat linnan ja vanhankaupungin suuntaan, mikä oli varsin mukava yllätys koska moisesta yritettiin varausvaiheessa kyniä ekstrahintaa. Majoituimme pääkadun, Princes Streetin, varrella ja vaikka öpaut koko Edinburghin mökä kantautui ikkunasta nukkumaanmenoaikaan, oli sijainti ihanan kävelijäystävällinen eikä hotlakaan ollut pettymys vaikka olikin melkoisen nukkavierussa kunnossa (Ramada Jarvis Mount Royal tjsp). Luin jostain hotellin infosysteemistä, että tuhnunruskea sisustus olisi tältä vuosituhannelta. Eipä kyllä uskoisi.

Linna oli henkeäsalpaavan upea ja olisin halunnut vierailla myös sisäpuolella, mutta tappiin asti vedetyt hinnat ja käsittämättömiin mittasuhteisiin venyneet jonot saivat pään kääntymään kohti muita aktiviteetteja. Lauantaina esimerkiksi tupsahdimme sattumalta johonkin maatilatorille, jossa einestimme parit purilaiset ja lepuutimme jalkoja. Greyfriarsin hautausmaa oli myös toivelistalla, ja se oli kyllä varsin kiintoisa vaikka paikka olikin aivan käsittämättömän huonolla hoidolla. Hautakiviä oli kaatunut, roskat pursusivat ja puut olisivat kaivanneet melkoista karsintaa. Taitaa olla seurakunnalla setelit tiukassa taijotain. Ehkä sinnekin pitäisi laittaa pääsymaksu *lisää ironinen huokaus*.

Harrastimme myös ylämäkikiipeilyä, kävimme keskustan kupeessa kohoavalla Calton Hillillä josta oli sieltäkin komeat näkymät vaikka vähän kauempana sijaitsevaa Arthur's Seatia suositellaan ainakin matkaoppaissa enemmän. Calton Hill vaatii kuitenkin vähän vähemmän sisäisen eräjorman nostatusta ja sopii kaupunkilomailijoille paremmin. Tämän olivat näköjään ottaneet oikein hyvin onkeensa samassa hotellissa majoittuneet ranskalaisturistit. Siinä ajassa, kun kävimme ostamassa eväät ruokakaupasta sekä kiersimme mäen ja nähtävyydet ja myös poistuimme mäeltä, oli ranskalaisryhmä saatu lastattua linja-autoon, kuskattua sen vajaan kilometrin verran mäen juurelle ja poistettua linjurista. Fransmannit ovat näköjään yhtä tehokkaita rauhassa kuin mitä sodassakin. ;)

Meikäläisen Lontoon-matkavinkkeihin kuuluvat aina puistot, ja sama toistuu Edinburghin kohdalla. Princes Street Gardens oli mukava ajanviettopaikka, siisti ja rauhallinen ja eloisa. Ekstraplussaa tuli rautatien ylittävästä sillasta ja hassusta paikallisesta tavasta, junakuskit vilkuttavat sillalla kulkijoille ja tööttäävät torvella! :D No, jotkut olivat ottaneet asiaan vähän tiukemman ylähuulen mukaisen kannan, mutta useat junankuljettajat riemastuttivat kanssaihmisiään varsin mielellään.

Kuten otsikko jo kertookin, niin ei niin hyvää etteikö jotain pahaakin. Edinburgh on ensinnäkin aika pieni paikka ja pääasiat kiertää läpi yllättävän nopeasti. En kutsuisi paikkaa Skotlannin Ateenaksi vaan enemmänkin ylämaiden Tampereeksi. Pienuus korostuu näin turistisesongin aikaan, sillä tuntui että joka paikassa yritetään nyhtää hieman ylimääräistä rahaa ("tämä talo on siltäjasiltä vuosisadalta, tule katsomaan sitä näinjanäin monella punnalla"), turistikrääsäkauppoja on enemmän kuin kulkurilla kirppuja ja muutenkin se joka suunnassa vellova turistimassa kerääntyy kaupungissa niin pienelle alueelle että fiilis on kuin olisi astunut huvipuistoon sen sijaan että vierailisi historiallisessa kaupungissa. Kaikki on tuotteistettu, kaikella on mahdollisimman iso hintalappu, kaikesta saat matkamuiston, kaikkialla kummittelee osallistupa tälle kävelylle hinta vain...

En siis suosittele paikkaa pidemmän lomareissun kohteeksi, pitkän viikonlopun aikana ehtii varsin hyvin kokea kylää tarpeeksi. Lontoolle oliskin voinut antaa reissuajasta vielä yhden päivän lisää, sillä nyt Edinburghista jäi vähän väljähtynyt maku. Nauttikaa Edinburghista tiivisteenä, älkää laimennettuna. ;)

Matkustaja

2011-07-11T02:02:00.000-07:00

Loma tuli, loma oli, loma meni. Kuten edellisestä postauksesta voivat viekkaimmat päätellä, vietin siis viikon Brittein saarten hellässä huomassa, kohteina pääkaupunki Lontoo sekä skottien oma metropoli Edinburgh.

Lontoo on hassu kaupunki, siellä saa kyllä kokea kaikki sääolosuhteet, ehkä hurrikaania lukuunottamatta, jo ihan lyhyelläkin reissulla. Ensimmäisenä päivänä kylvettiin hiessä, toisena hytistiin kylmässä, kolmantena raahattiin sateenvarjoa ja edellisestä päivästä viisastuneena takkia, neljäntenä päivänä pärjäsi kesävaatteissa paistumatta ja/tai paleltumatta. TNGT-hq oli sijoitettu King's Crossin tuntumassa sijaitsevaan piskuiseen Alhambra Hotelliin, jonka huoneet olivat mikroskooppisen pienet mutta sitäkin viihtyisämmät ja ennenkaikkea siistit!

Loman aktiviteetteihin kuului muun muassa London Eyessä pyöriminen (kallista mutta ihan järjettömän mahtavaa)

... British Museumissa pällistely (ei, ylimmässä kuvassa ei ole museokävijä)

... eläintarhan hämmästely (ja voi olla että gorilla hieman hämmästeli takaisin)

... vähän muitakin museoita (tiede ja luonnonhistoria, dinosaurusnäyttely oli tosin suljettu BUUUUUUU!!!!)

... sekä tietenkin yleistä haahuilua ja shoppailua ja muutenvaan oleilua. Lontoossa parasta ja pahinta on, ettei tekeminen lopu kesken. Sitä yrittää ahtaa muutamaan hassuun päivään kaiken mahdollisen järjellä käsitettävissä olevan ohjelman, lopputuloksena ovat ahdistuneet jalat ja intopinkeänä suriseva pää joka haluaisi nähdä vielä vähän lisää ja käydä vielä tuossa yhdessä kaupassa ja vielä vähän istua puistossa. Niitä perinteisiä turistirysiä (Tower, Madame Tussaud's...) en vieläkään ehtinyt käydä läpi, tai no tulihan tuo turbokokoinen maailmanpyörä vilkaistua, enkä niitä oikeastaan edes suosittele koska jonoissa saattaa mennä melkoinen tovi ja hinnat ovat muutenkin varsin muikeat. Ilmaista puuhaa riittää varsin hyvin, ja liikenevät punnat kannattaa työntää shoppailuun "elämysten" sijaan. Sori, ostostenvastaiset itupiipertäjät, mutta niin se vain on siinä vaiheessa kun elähdyksille lyödään naurettava hintalappu. :P

Tämä postaus venähti näköjään sen verran, että Vanha Savuinen jääkööt toisen merkinnän aiheeksi. Joo, ja ostoshypetys. Huomiseen siis!

Ps: varautukaa ulkoasun uudistumiseen. Tietoteknisenä superlahjakkuutena poistin nimittäin vaihngossa vanhan taustan...

TNGT matkalla 27.6 - 4.7

2011-06-26T03:25:00.000-07:00

Vihdoinkin pääsen lomalle tämän maan ulkopuolelle!! Menen Lontooseen ja Edinburghiin, joten postauksia ei tipu ensi viikolla.Sen jälkeen korvaankin sitten "huikean" viikon tauon kamalalla vyöryllä asiaa. Hih.

Lontoo on minulle jo melkoisen tuttu paikka, koska vietin siellä työharjoittelussa kolme kuukautta. Voin varsin rehellisesti sanoa rakastavani Lontoota: siellä on helppo liikkua, ihmiset ovat peruskohteliaita, kaikessa selviää ilman sen kummempia kielilläpuhumislahjoja, shoppailumahdollisuudet ovat rajattomat kun kaikkea löytyy, museoiden perusnäyttelyt ovat ilmaisia (!!!) ja onhan siellä tekemistä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. "When a man is tired of London, he is tired of life", sanoi jo kynäniekka Samuel Johnson aikoinaan, ja eipä sitä kyllä voisi enemmän oikeassa olla. Lontoo on iso juttu myös goottipukeutumisen saralla, vaikka hintalaput eivät ehkä ole siitä laihimmasta päästä ovat valikoimat kuitenkin runsaat ja tarjontaa pääsee hypistelemään livenä. Tulevissa postauksissa olisi tarkoitus kertoilla enemmänkin goottishoppailusta, Camden for beginners ja silleen, koska netistä löytyvä tietous ei ehkä ole mitenkään kovin laajaa/tasokasta.

Edinburghiin puolestaan matkustan ensimmäistä kertaa. Kaupunki on aina ollut ykkösmatkakohteiden joukossa sen pitkän historian vuoksi. Vaikka olenkin tässä vaiheessa enemmän innostunut Lontoosta, olen varma että pitkähkö viikonloppu Edinburghin kaduilla ja kujilla tempaa mukaansa ja jättää lähtemättömän vaikutuksen. Yhtenä vierailukohteena tullee olemaan myös Rosslynin kappeli, tuo Da Vinci -koodista tuttu mystinen kirkonpahanen jossa kaikki paikat ovat täynnä kryptisiä kaiverruksia.

Heippahei siis blogosfäärille, meikä palaa asiaan heinäkuun puolella!

Keskikesän leopardi

2011-06-23T05:27:00.000-07:00

Jee, kerrankin onnistuin manikyyripuuhissa. Ainakin ihan suht hyvin. Alla pinkki Orly, päällä konadväkerrykset M57 -laatalla.

Ensin esittelin teille naamani, sitten varpaani, seuraavaksi on vuorossa ostoskorin sisältö. No ei, siltä säästytte kun on juhannus tulossa eikä kaupatkaan ole auki.

Toivotan teille kaikille hauskaa Jussia, muistakaa nus... eh, no, jos sitä teette niin vastuullisesti ja turvallisesti sitten ainakin!!

Making of Anna Gramm

2011-06-22T09:14:00.000-07:00

Olipa kerran...

ihme hiippari baileysnaamiossa ja tukkaväri päässä. Eiku, prinsessa tietenkin. Yön aikana taistellaan lohikäärmeitä ja muita sellaisia vastaan, tai niiden puolesta, kurpitsa räjähtää, lasikenkä häviää ja aamuisin sitä ollaankin sitten muututtu sammakoksi.

Aamuisin prinsessa vieraileekin siis Maagisen Meikkipussin Krouvissa, jossa luottoystävät Fair Neutral, Fairly Light Neutral sekä K.A. Buki rientävät heti apuun

Luottoystävien käsittelyn jälkeen olo onkin jo hieman parempi, mutta vielä on savottaa jäljellä ennen kuin prinsessa saa lähteä Krouvista muille maille. Nurkkapöydästä tervehtimään tulevat Luomiväri ja Eyeliner, jotka taputtavat hellästi olalle ja kehottavat olemaan huoletta sillä pian prinsessa tulisi olemaan entistä eho(stetu)mpi!

No nyt onkin jo aihetta hymynkareeseen, mutta katso!! Ovesta tramppaavat tomerasti sisään Shu Uemura ja uskollinen sidekick Rip Sari, mukanaan eyebrow artistiksi itseään pöyheästi tituleeraava Rimmel. "Ilman meitä et kyllä lähde täältä minnekään!", toteaa kolmikko ja ryhtyy toimiin.

Ja näin taiottiin Maagisen Meikkipussin Krouvissa jostain ihme suohirviöstä taas prinsessa uusia seikkailuja varten!

(Tässä siis tyypillisen arkimeikkini jännittävät vaiheet. Naamio-tukkavärikuva oli pakko ottaa kaveriksi siksi että näytin uskomattoman pöljältä.)

Mitä opin viikonloppuna

2011-06-19T09:31:00.000-07:00

- Aina kannattaa lähteä. Silloin on kuitenkin hauskaa.

- Älä käytä huonoa ripsiliimaa vaan etsi se parempi. Äläkä ainakaan käytä huonoa ripsiliimaa seuraavanakin päivänä juuri kun olet saanut viimeisetkin kuminriekaleet nyhdettyä silmänympäryksistä.

- Superhyperkomponenttimikälieiimat lupaavat yhdeksän hyvää ja niinpäinpois, mutta eivät ole kelpoa tavaraa kotisuutarointiin.

- Peruukki päässä tanssiessa tulee hyvin nopeasti todella kuuma.

Kiitos siis viikonlopusta Myötätuulirokille ja Synapsille ja läheisille sekä mielenkiintoisille random encountereille. Oli muuten aika hemmetin hauskaa!

The ongoing adventures of DIY goth

2011-06-16T11:48:00.000-07:00

Tein itse ja säästin, kuten eräässä internetissä pyörivässä kuvassa todetaan. Tai no, en nyt ehkä sanoisi että kamalasti säästin, hermoja ainakaan, mutta tulipahan edes mieleistä ja varmasti jollain tapaa myös uniikkia.

Operaatio Ikuisuusprojektiksi ristitty, laukkupostauksessakin jo vilahtanut askartelupöytä on päivän aihe numero yksi. Tarve tällaiselle lähti siitä ikävästä tosiasiasta, että meillä ei voi oikeasti jättää yhtään mitään keskeneräistä projektia pöydälle kun kaksi karvakaveria käyvät sotkemassa, hajottamassa ja imuroimassa naamaansa kaiken mahdollisen. Tänne saa kaikenlaiset väsäilyt kannen alle piiloon, sitähän saattaa ehkä saada joskus jotain valmiiksikin kun poiskeräämisen ja uudelleensijoittelun voi korvata vain kannen liu'uttelulla. Lipasto löytyi Huuto.netistä viime kesänä jolloin alkoi myös kunnianhimoinen maalausurakka. Vimmatun hiomisen ja vielä vimmatumman maalaamisen jälkeen lopputulos on tämä. Sopii tällaiseen perssuomalaisesti ankean väriseen vuokrakämppään kuin tiainen tikkatauluun mutta ehkä sisustus joskus vielä pääsee lipaston asettamiin tavoitteisiin. Ehkä.

Sisäpuolen on Herra TNGT jo ehtinyt vallata pikku-ukoilla. :D Sisäpuolesta tuli hieman turhan tuksuisan värinen, olisin halunnut vadelmanpunaisen pariksi huomattavasti vaaleamman pinkin, mutta Tikkurilan typerät värinsekoituskoneet ovat rajoittuneita eivätkä tarjoile sellaista mahdollisuutta kuin vaaleat sävyt pikkupurkeissa. No, menee tämä toki näinkin. Vetimet löytyivät Indiskasta, en ole kyllä vieläkään ihan satavarma vastaavatko ne kunnolla Suurta Visiotani, mutta näillä mennään. Visioon kuuluu myös tyyliin sopiva tuoli jolla voi istuskella ja askartaa, sen hommaaminen onkin sitten varmaan ikuisuusprojekti numero kaksi koska en halua mitään moterni-sotka-kökkö -akselin työtuolia vaan jotain ihan muuta. Ehkä uusrokokoota. :D

Toinen viimeaikainen askarteluni on hiuspanta. Tälle ei ollut varsinaisesti mitään erityistä tarvetta, kunhan sain idean ja toteutin. Kullanvärinen tekonahkainen sohvatyynynpäällinen kohtasi taannoisesta kenkäprojektista tutut niitit joita oli vielä kivasti jäljellä. Lisäkuvia tullee viikonloppuna, ajattelin ympätä tämän huomiseen Myötätuulirock-asukokonaisuuteeni.

Sitä odotellessa saatte tyytyä huomattavasti eläimellisempään esittelytapaan. Kuten ilmeestä voi nähdä, Isiksen mielestä oli ehkä sittenkin ihan paska idea tulla häiritsemään kuvien ottoa. Aina ei voi voittaa.

Ink

2011-06-12T05:51:00.000-07:00

Jos kehosi on temppelisi, niin mikset koristelisi sitä? Kuvioitu nahka on ollut kiinnostuksen kohteeni jo ties kuinka pitkään, tatuoinneissa on jotain äärimmäisen huikaisevaa, lumoavaa ja taitaapa se kapinaelementtikin hieman viehättää vaikkei kuvia voikaan enää kutsua miksikään kovin kekseliääksi tavaksi kohauttaa kanssaihmisiä. Tatuoinneissa huonoin puoli on, että minulla ei ole vielä sellaisia. Miten sitä voikin ihminen jahkailla vuosikaupalla kuvan ottamista? No, onpahan ainakin tullut valmiiksi suunnitelma, minkä todellakin haluan nahkaani kirjailla.

Kaikki pölhöt from owltattoos.blogspot.com

Koska pöllö on toteemieläimeni, ensimmäinen kuvani tulee olemaan kovasti pöllöisä. Varsinaista luonnostani en viitsi tähän laittaa (jokuhan voi vaikka pölliä sen!! ;) ) joten asia selittyy muutaman inspiraatiokuvan kautta. Haluan jotain värikästä, tyttömäistä ja ällösöpöä, lopulliseen kuvaan paritetaan myös ehkä hieman japsielementtejä ja koko tulee olemaan kohtalaisen iso. En henkilökohtaisesti pidä pienistä tilpehööritatuoinneista, juuri niistä sinne tänne roiskituista yleensä perusmustalla tehdyistä tuhruista jotka runsaassa määrin alkavat näyttää siltä että kantajalla olisi ollut tussi ja turhan paljon aikaa (kiinamerkit, ripalit, valitettavan monesti myös tähtitatuoinnit...). Mielestäni parhaat kuvat ovat aina suuria ja selkeitä tai sitten kokonaisuuksia kuten vaikkapa sleevet. Taitaa olla myös sanomattakin selvää, että työn jäljen tulee olla todella hyvää, ja vaikka se tarkoittaakin runsasta rahanmenoa niin väliäkö hällä.

Ensimmäisen idean selkeydyttyä on päässä pyörinyt lukuisia pohdintoja seuraavia kuvia varten. Vaikkei taiteilijalle asti olekaan vielä päästy, niin aina on hauskaa katsoa tulevaisuuteen. Kristallipallosta näkyy ainakin seuraavia...

Jalkapöydän tatuoinnit ovat jotain niin ihanaa. Kiva asuste korkokenkien kera! :D Kuvaidea tosin karttelee keksijää, monesti jalkapöydälle nakutetaan jotain kukkaishommeleita, tekstiä tai tähtiä ja näistä ei kyllä yksikään kiinnosta sen kummemmin. No, ehkä aatos selkiytyy kun tarpeeksi pohtii.

Kuva kirjasta Matzon Traditional&Oriental, löytynyt sivulta gentlemanstattooflash.com

En ole kovin paljon traditional-kuvien ystävä mutta neitimäiset pääkallot, sugarskullit ja perinteisessä hengessä tehdyt kukkaset kiinnostavat. Harmi vain, että nämä ovat juuri nyt sitä qminta håttia ja muutamassa vuodessa todella, todella moni on varmasti ehtinyt hakkauttaa moisia itseensä... no, aina ei voi olla eriNlainen. ;) Jälkimmäinen kuva on aivan ihana, voisin ottaa sen vaikka sellaisenaan (no siis ei tuon värisenä :D ) vaikka jostain mallikirjan tapaisesta onkin.

Art Nouveau on taidesuuntauksien puolelta ehdottomasti pitkäaikaisin ihastukseni ja sitä haluaisin myös iholle. Kuvista poiketen en kuitenkaan ottaisi mitään Mucha-rekonstruktiota, vaan idean pitäisi olla omalaatuisempi. Järkevän näköiset nouveaukuvat vaativat myöskin tatuoijan, joka ymmärtää kyseisen tyylisuunnan päälle, se on kuitenkin piirroksellisesti aika vaikeaa tavaraa eikä varmasti luonnistu artistilta jonka kiinnostuksen kohteet ovat jossain ronskimmassa tyylissä. Tämä on varmaan se syy, miksi jo ihan googlen kuvahaun avaamalla näkee monia ei-niin-kovin-hyvin onnistuneita art nouveau/muchakuvia.

... and violence on her lips...

2011-06-08T09:58:00.000-07:00

Siirtokuvatatskat - nähty. Siirtokuvakynsilakka - joo, esitelty joka blogissa. Siirtokuvasilmämeikki - no hei oikeesti... Vaan mitä seuraavaksi?

No siirtokuvahuulipuna, tietenkin! Jenkkilässä on välähtänyt siirtokuvien saralla taas kerran, tällä kertaa Violent Lips -nimisen merkin voimalla. Kyseinen pulju tarjoaa hoopoja huulikuvia muun muassa leopardin, sateenkaaren ja kuvassa näkyvän verkon kuoseissa. Koska kaikkea pitää kokeilla paitsi niitä moniin sanontoihin valikoituneita asioita, niin oli pakko tällaistakin villitystä sitten kokeilla.

Pikavauhtia kotiovelle lennähtäneestä paketista paljastuu siis kolmet huulikuvat plus ohjekortti.Ohjeet kannattaa kuitenkin luntata pikemminkin tutorialvideoilta joita löytää Youtubesta, valmistajan virallinen tutoriali on oikein hyvä vaikka siinä esiintyvä naishenkilö onkin hitusen rasittava. Kupletin juoni menee lyhykäisyydessään niin, että tuosta mittaillaan ja saksitaan omille huulille sopiva palanen, jonka jälkeen muovisuojus otetaan pois, tarrataan lipare huulille ja töpsötellään kuva irti pahvista märällä pumpulilla. Käytännössä puuha vaatii harjaantuneen askartelijan taitoja, varsinkin jos huulet ovat muhkeiden jenkkipornopusuttimien sijaan tällaiset suomalaiset kurvikääpiöt.

No mihinkäs tarkoitukseen nämä sitten sopivat? Karu totuus on, että tällaisten pitäminen naamassa ei ole kovin mukavaa ja varsinkin nauruun repeäminen repäisee sitten kyllä kuvaakin. Ruokailu on kohtalaisen poissuljettua, sillä kuvan pitäisi lähteä huulilta rasvaisella/öljyisellä putsarilla, enkä myöskään usko näiden kestävän alkoholin siemailua. Näin näyttävät huulet vaativat myös muulta meikiltä ihan hemmetisti, unohda siis tyylinipojen joko-silmät-tai-huulet -ohje ja vetäise kunnolla goottimaskia naamaan, muuten kaikki huomio kiinnittyy siihen että mitä ihmettä huulilla on. Karu tuomioni onkin: Violent Lipsit sopivat kuvausmeikiksi ja skeneposetuspönötykseen klubeilla, sillä ördäyksen ja oikeastaan normaalin elämisenkin saa unohtaa jos haluaa huulten pysyvän siisteinä. Näillä saa kuitenkin aikaan illan näyttävimmät huulet, ja tuloillaan olevat glitterversiot ovat varmasti normaaliin glittersotkentaan nähden ihan hyvä keksintö. Kaiken kaikkiaan:

OMGWTFLOL :D

Ps: ignore the face... :P Halusin pistää vähän jotain kokonaama-osviittaa siitä miten nämä eivät tosiaan sovi normisilmämeikin kanssa. Kuitenkin, tässä kun on koko päivän hikoillut eikä jaksanut laittaa nassua uusix-six-six kuvaa varten niin tuoltahan sitä näyttää. Tuksu-glamour oujee.

Hell in a handbag

2011-06-06T06:50:00.000-07:00

Harvempi varmaan vastustaa väittämää, että käsilaukut ovat naisen parhaita ystäviä. Veskassa raahataan mukana kaikkea tärkeimmistä välttämättömyyksistä puolikkaaseen elämään saakka, sen pitää kestää kaikki mahdolliset ruuhkat ja rellestykset, ja päälle päätteeksi vielä näyttää hyvältä. Olen ollut jo jonkin aikaa ilman kokomustaa käsilaukkua jollainen pitää yleensä tietenkin olla arkikäytössä että se sopii kaiken kanssa, siksipä kaupoille kävi tie...

Retkeilyni varrella osuin sattumalta paikalliseen pieneen laukkuputiikkiin, jossa minulle aukesi kokonainen kauniiden laukkujen taivas niiden ainaisten "ihan kiva joo" -huokausten sijaan. Ei voi olla, Tuppukylästä löytyi vihdoin jotain hienoa! Hieno kulkee myös nimellä Bagsac. Tämä hollantilainen merkki valmistaa omien sanojensa mukaan tyrmäävän naisellisia ja hohdokkaan särmikkäitä laukkuja. Lennokas kuvaus osuukin monen kapsäkin kanssa varsin hyvin yhteen ja vaikka materiaali onkin muovia, niin hinnat ovat kuitenkin ihan maltillisia (60-80 €, netistä voi löytyä halvemmallakin) kun ottaa huomioon että detaljeissa ei kuitenkaan ole säästelty.Vertailun vuoksi mainittakoon, että monet tylsänankeat sileät perusperuslaukutkin maksavat helposti sen neljä-viisikymppiä, ja sitten jos taas haluaa jotain Guess/Kathy van Zeeland/George, Gina & Lucy -akselin kamaa niin saa helposti laittaa likoon parikin satalappusta.

Laukun erikoisominaisuutena on, että kantohihnan saa vaihdettua pidempään, jolloin tuollaisesta olalla ja kädessä keikkuvasta mallista saa tuunattua kätsästi sellaisen olkalaukkumallisen, kyljen korkeudella kanniskeltavan. Mukana tuli ekstrana myös pieni rahapussi, ja veskan sisällä on pieni hihna johon lompakon saa hirtettyä kiinni. Nih, mitäs siitä sanotte mokomat romanitaskuvarkaat!! Kiss my goth äss, suckers. Öhm, no joo, on niitä muunkinmaalaisia varaksia ja plaaplaa mutta valitettavasti turvallisuusnäkökohdat pitää nykyisin ottaa veskavalinnoissa huomioon ikävän hyvin...

Lopuksi pitää todeta, että kissaakin kiinnostaa. Kissaa kiinnostaa hyvin helposti. Kissaa saattaa kiinnostaa jopa niin paljon, että ei kyllä tarvitse haaveilla koirasta kun joutuu noille kahdelle karvaiselle pitämään niin maan perkuleesti seuraa ettei mitään rajaa. :D Kuvissa vilahtelee myös ihana ikuisuusprojektini, siitä lisää juttua sitten kun koko homma on saatu vihdoin valmiiksi.

Top Nine Great Talkies

2011-05-30T10:35:00.000-07:00

Jep, leffojen top ysi eikä top kymppi, koska muuten en olisi voinut hassunhauskasti käyttää blogini nimikirjaimia otsikossa. Talkies samasta syystä, ja eihän näistä kyllä yksikään ole mykkäelokuva. Hih. Määrälle toinen ihan kelpo syy on myös se, etten keksinyt kymmenettä ihan tuostanoinvaan, mikä on mielestäni kriteeri parhaita leffoja miettiessä. Tämän aihepiirin postauksia on ollut blogosfäärissä liikkeellä ja ajattelin että lankeanpa minäkin. Leffat eivät ole paremmuusjärjestyksessä koska olen kovin huono tekemään sellaisia, ja tämä postaus on myös spoilerivapaa. Pituutta tälle tulee sitten senkin edestä, eli muistakaa venytellä scrollaussormea.

Some Like it Hot eli suomalaisittain Piukat Paikat on vuonna 1959 ilmestynyt komedia, jossa aikansa helmet Marilyn Monroe, Tony Curtis ja Jack Lemmon pistävät ehdotonta parastaan hamosiin ja korkkareihin sonnustautuneena. Elokuva on yksi Monroen ikonisimpia ja mielestäni parhaita, sen aikana ei pahemmin ehdi hihittelyltä hengähtää ja tarina rullaa eteenpäin kuin voideltu superpallo alamäessä. Erityismaininnan saa elokuvan viimeinen repliikki, joka on oivaltavassa absurdiudessaan hämmästyttävän montypythonmainen... parisen vuosikymmentä ennen koko Monty Pythonia!

Kakkossijalla helemojaan hulumuttaa Tuulen Viemää, tuo vuonna 1939 maailmanvalloituksensa aloittanut romanttinen pukudraamaklassikko jolta varmaan kukaan tynnyrin ulkopuolelle kurkannut ei ole voinut välttyä. Tässä leffassa vetoaa vain, ainoastaan ja ennen kaikkea puvustus, juoni nyt on mitä on mutta jaksaahan sitäkin draamalaamailua katsella oikealla asenteella. Vivien Leigh on mielestäni aikansa kauneimpia naisia ja vetää leffassa nappiroolin USA:n sisällissodan ajan pissiksenä.

Tämän leffan spesiaaliplussapisteet kahmii Hattie McDaniels, joka napakan Mammyn roolissa kauhoi myös Oscar-pystin ensimmäisenä mustana naisena! Eipä ihan mikään huono suoritus tuohon aikaan.

Velvet Goldmine, tuo fanficleffojen kimmeltelevä kuningatar. Tässä glitteröidyn glamrockajan kuvauksessa ~~David Bowie~~ Brian Slade valloittaa maailmaa ~~Ziggy Stardustina~~ Maxwell Demonina ja saaliiksi joutuu myös ~~Iggy Pop~~ Curt Wild. Tässä kulttiklassikossa et näe sliipattua Ewan McGregoria hönkimässä siirappisia rakkauslauluja, vaan siirappi kaadetaan niskaan ja hierotaan glitteriä päälle ja hönkiäkin voi kivemmin toisen miehen korvaan. Velvet Goldminen erikoismaininta menee Oscar Wildelle, joka laskeutuu keskuuteemme avaruudesta kuin mikäkin queerväen Teräsmies.

Neljäntenä korkosaappaissaan sipsuttaa ihanan synkeän tyylikäs Sin City. Tähän väkivallalla kuorrutettuun pätkään on saatu ahdettua järjetön liuta aivan mahtavia näyttelijöitä ja oikeastaan vain Jessica Alba on vähän kökkö ja minkäs sille voi jos on näyttelijänä vain niin hemmetin yksiulotteinen. Henkisesti siis. Tämä on juuri niitä leffoja, joita ei voi koskaan katsoa liikaa koska eihän tähän nyt kykene kyllästymään mitenkään. Miehet on pahoja, naiset tuhmia ja liipasinsormea syyhyttää taukoamatta. Tässä leffassa erityistä on värien käyttö, varsinkin sen kuvottavan keltaisen sedän keltainen. Hyh

Ja sitten jotain ihan muuta. Tai no, ei ehkä niinkään, sillä Legends of the Guardians on aivan yhtä lailla silmäkarkkia kuin Sin Citykin, tosin sillä erotuksella että SC on pääkallosalmiakkia ja LotG taas jättisäkki jellybeanseja. Koska toteemieläimeni on pöllö, on minulla tähän elokuvaan aivan erityinen suhde, ja vaikka kaikki kriitikot ja vähän muutkin haukkuivat leffan pystyyn niin voin kyllä vilpittömästi suositella sitä jokaiselle jolla on kykyä nähdä maailma leikkisämmin silmin edes hetken aikaa. Välillä saa olla "lapsellinen". Spesiaalimaininta menee hienolle, tai ainakin viime vuonna hienolle, kolmedeetekniikalle, joskin kyseisen asian havainnointi on hieman vaikeaa ilman leffateatteria. Unohtakaa avaruuspocahontas, pöllöt potkii pyrstölle kuusinolla!

Visuaalista ihanaa saa myös Kiinan suunnalta. Kun superhienoihin kungfukoreografioihin yhdistetään eeppinen tarina ja eeppiset kuteet, saadaan tulokseksi wuxiaa, ja Hero on kyllä genren leffoista hienoimpia. Imo. Kiinalaispätkissä on aina jotain jännää symboliikkaa joka ei länkkärille ehkä avaudu, mutta katsoohan tätä nyt ihan vaan miekkailutarinana ja hulmuavien hihojen takia. Tässä leffassa erityistä on henkeäsalpaavan kaunis ja tunteikas miekkailukohtaus järven yllä. Kaikkea ne sedät naisen vuoksi tekevätkin.

No eipä siihen tekemiseen kyllä aina miestä tarvita, kyllä akatkin osaavat kääriä hihansa ja ryhtyä tositoimiin. Tunnustan olevani yksi niistä, jotka hehkuttavat Quentin Tarantinon neroutta lähes varauksetta, ja lempileffani herralta on Jackie Brown. Tämä pätkä tuppaa aina jäämään vähän altavastaajan asemaan Tarantinon tuotannosta puhuttaessa, mutta perinteinen huijariveijaritarina on aina vetoava ja kun homman höystää sillä että keski-ikäinen työtön naisihminen puhaltaa dollarit kaikkien nenän edestä niin eihän tätä voi kuin ihastella. No, täytyy kyllä sanoa että Tarantinon leffoja on aivan järjettömän vaikea änkeä paremmuusjärjestykseen, jokaisessa on jotain mahtavaa. Tässä leffassa mahtavinta on Pam Grier. Håt.

Ei oo elämää ilman Brucea, eikä varsinkaan ilman Die Hardeja. Die Hardit ovat juuri niin perusperustoimintaa kuin olla ja voi, on pahiksia ja räjähdyksiä ja ammuntaa ja sattuu. En ole aivan varma, miksi rankkaan juuri nämä leffat muita kaltaisiaan paremmaksi, ehkä se vaan on siinä että John McClane on niin äijä ja Brucen karisma antaa hahmolle tarttumapintaa. Näiden pätkien huono puoli on, että Bruce Willis on juuttunut ihmisten mielissä pelkäksi toimintafiguuriksi vaikka hepulla on plakkarissaan melkoinen läjä kaikenlaisia esiintymisiä.
Yippie-kay-yeay, motherfucker on myös ihan erikoismahtava lausahdus.

Lopuksi on hyvä rauhoittua pörröisen naapurin pariin. Tämä leffahan on vanha kuin mikä, ja itselläni oli kaiken lisäksi melkoinen kynnys tämän katsomiseen koska järjetön japski-ihkutus kyllä nyt vaan voi pilata asioita ja luoda ennakkoluuloja. Teinit, hmph. Onneksi hyvät ystävät kirvestelivät kynnystä hieman matalammalle, jolloin sain tutustua tähän suloiseen elokuvaan joka on kuin nautinnollinen kupposellinen lämmintä vihreää teetä. Päivän viimeiset ekstrapropsit menevät noiden tyttösten isälle, joka ei ollut vanhetessaankaan kyynistynyt niin paljon, että olisi menettänyt uskonsa Totoron ja muiden metsäisten kaverien olemassaoloon. Siitä voi ehkä oppia jotain. Tai ainakin kannattaisi.

Bloggeri on haitarista...

2011-05-28T14:46:00.000-07:00

Siis ei v oikeasti, tällä ohjelmalla on lähestulkoon joka päivä uusi ja ihmeellinen ongelma. Silloin vähän aika sitten koko p oli poissa pelistä jonkun mysteerihomman ansiosta. Alkuviikosta en päässyt kirjautumaan sisään enkä myöskään kommentoimaan kenenkään muun blogiin. Sivupalkista katoilee asioita. Tätä kirjoittaessani lukijat-kohta on tyhjentynyt kokonaan. En edes uskalla ajatella, mitä tapahtuu seuraavaksi. Ohjeita ei ole nimeksikään, ja niiden sisältö on täyttä kuraa ja suunnattu lähinnä niihin tilanteisiin jolloin ongelmia ei ole.

Jep, päämäärätön ranttaus, sori. En ole vaihtamassa blogipohjaa kun tässäkin on ollut tällaiselle teknologiikkavammaiselle tarpeeksi opeteltavaa.Ystävällisin terveisin Erkki Epätoivo.

Ps: voisiko joku teistä lukijoista kertoa, näkyykö lukijat-kohdassa teillekään mitään...

Quirky/pretty

2011-05-24T09:28:00.000-07:00

Joo, eipä taas mitään sen kummempaa kuin omituisten kosmetiikka-asioiden esittelyä...

Lumene Natural Code -lakan sävy 33 Trouble Maker hyppäsi kaupassa mukaan. Joo, ihan itse, taas kerran, perhana näitä kosmetiikkoja kun ovat niin loikkivaa sorttia. Lakassa ihastutti sen vähintäänkin kummallinen yhdistelmä tummanharmaata pohjasävyä sekä sinistä ja kultaista mikrohilettä. Lopputulos on mahtava ja hyvin eläväinen metallinharmaa jonka kuvaaminen kökkökameralla oli vähintäänkin tuskaista, ja veikkaanpa että paremmallakin elektroniikalla olisi tämän kaverin toistamisen kanssa ongelmia... Lakan laadulle täytyy kyllä antaa medium-kokoinen miinus, sillä tuttuun Natural Code -tapaan tämäkin on seitinohutta luirua ja järkevän sävyn aikaansaamiseksi täytyy lakkaa levittää vähintään kolme kerrosta. En siis suosittele NC-lakkoja kiireisille sillä vaikka koostumus onkin kohtalaisen helposti kuivuvaa niin sutiessa ja kerroksia kuivatellessa menee kyllä melkoinen läjä tovia. Viimeisen kerroksen päälle kannattaa myös lätkiä pikakuivattajaa.

Kakkoskuvassa on peukalonkynteen sutaistu päälle Essien Matte About You -päällyslakkaa, jonka avulla tästä lakasta saa aika hauskasti Manglaze-halpakopion! Lakkojen ihmeelliseen maailmaan uppoutumattomille tiedoksi, että Manglaze on merkki joka valmistaa hassuihin pulloihin pakattuja mattapintaisia lakkoja "miehiseen makuun". Jos nyt siis ylipäätään olettaa, että kynsilakka on miehinen asia, ja miksipä emme olettaisi sillä onhan manikyroiduissa rokki/gootti/punk/hevi/jotainmuutamitä -pojissa nyt vaan jotain niin ihanaa. Monesti ainakin. Manglaze tarkoittaa myös kuulemma jotain tuhmaa, ja tämän tiedon googlettamisen jälkeen ei voi enää välttyä siltä mielikuvalta että sutii kynsilleen... No, nokkelimmat arvanneevat.

Kynsistä voimmekin siirtyä sitten hieman ylemmäs eli silmiin ja asioihin mitä silmiinsä voi pistää. Tai no, siihen lähelle. Paperself on jonkin sortin suunnittelijakollektiivi, jonka tuotoksiin kuuluu hassut paperiset irtoripset:

Nämä sopivat varmasti mainiosti kaikille niille, jotka ovat jo kokeilleet Grimasin ja Cybershopin ripsivalikoimat läpi neljästi ja jotka ohittavat räpsytinhyllyllä ne luonnolliset vaihtoehdot lähinnä köyhänä vitsinä.

Suunnittelija Ting yu Wang on kehitellyt erilaisia teemoja joilla on jokaisella jokin merkitys kiinalaisessa symboliikassa. Nämä ripset eivät siis vain ole hienot, vaan niillä saa myös väännettyä baarissa jutunjuurta niiden kanssa jotka koristeita tulevat kommentoimaan. Näitähän voi jo melkein kutsua funktionaaliseksi asusteeksi, kun kaupanpäällisenä tulee hyviä anekdootteja!

Ripsien myyntipaikat näkee Paperselfin nettisivuilta, listasta tosin uupuu nettikauppa HqHair.com.

Päivän loppukommenttini on myös ripsiaiheinen, ja se koskee ripsenpidennyksiä. En oikein tiedä, mikä siinä on että tähän trendiin hurahtaneiden on kaikkien aivan pakko istuttaa luomilleen ne valikoiman pisimmät karvat. Ne karseat katuharjat EIVÄT näytä luonnollisilta eivätkä kuulkaas myöskään näteiltä enää siinä vaiheessa kun karvoja on tippunut roimasti. Ihan oma lukunsa ovat pidennysholistit asiakaspalvelijat, yritä nyt siinä kaivella lompakosta oikeaa määrää rahaa kun jäät vain tuijottamaan kassan ankeaksi kulahtaneita räpsyjä. Hihityttää. Asiasta autuaan tietämättömille suosittelen Tiina Jylhän plastiikkakirurgiarealitya, siinä näitä megaräpsyjä näkee livenä vähän liikaakin.

Joo, mä oikeasti toivon että jossain viipottaa myös järkevän näköisillä ripsenpidennyksillä varustettuja neitosia. Ehkä ihan kaikilla ei ole järki holahtanut naamanpesuveden mukana. ;)

Näin meillä, entäs teillä

2011-05-19T05:26:00.000-07:00

Tänään tukassa Crazy Colorin Tangerine

Huomenna tukassa toivottavasti jotain ihan muuta. Tyven viehättävä liikennemerkinkeltainen on saatu siis aikaan laittamalla Tangerinea vaalennetun omanvärisen tukan päälle. Muualla tukassa sävy on ihan ok, pohjalla siis sekalainen kokoelma punaisia jotka vaalennuksen jälkeen olivat jonkin sortin vaaleanoranssia. Joo, eipähän taaskaan voi mennä väittämään että olisi mennyt niinkuin Strömsössä.

Onneksi voin aina lohduttautua sillä, että olen niin gootti että pyykkipoikanikin näyttävät ihan Cyberdogin logolta.

Anteeksi nyt vain, Sinituote, mutta mitä hemmettiä? :D Puljun muotoilupuolella taitaa olla töissä joku cyberheppu taijotain. Vielä kun näitä saisi neonväreissä!

Pilkettä jalkakulmassa

2011-05-18T05:43:00.000-07:00

Kerrottakoon, etten juurikaan pidä matalista kengistä. Harmi vain, että se on juuri se kenkätyyppi millä jaksaa hiihdellä tuntikaupalla ympäriinsä, ja tätä ominaisuutta tarvitaan tulevalla Lontoo-Edinburgh -reissulla. Tennareiden metsästykseen siis. Näin Suomen oloissa kriteerini ovat aivan ennenkuulumattomat: kenkien pitäisi sekä olla sopivaa kokoa että näyttää kivalta. Vaikka tuo kokoasiakin on aika ajoin ongelmallinen (oikeasti, en ole vähään aikaan nähnyt niin paljon koon 36-37 kenkiä kuin tänään kauppojen tennariosastoilla...) niin ulkonäköasia on kuitenkin "yllättäen" se suurin kompastuskivi. Kaikki paikat ovat täynnä ja pullollaan niin perusmallisia peruskenkiä että jos peruksemmaksi voisi vielä mennä niin silloin ne varmaan disintegroituisivat oman mahdottomuutensa painosta. Huokaus. Rumille kengille pitäisi antaa edes etäinen mahdollisuus olla nättejä, mikä tarkoittaa sitä että niihin voisi lisätä jotain yksityiskohtia, kuvioita, kilkettä, mitäperkelettätahansa! No, pelastus löytyi sitten Sokokselta...

Eihän näissäkään ole keksitty pyörää uudelleen mutta onpahan ainakin paljetteja. Nyt jaksaa taapertaa nähtävyyksien äärelle.

Koska Sokoksella oli joku "S-etukortilla -15% ostoksista" -juttu, päädyin hamstraamaan jo ennestään niin kauhean vaatimattomaan huulimeikkikokoelmaani Max Factorin Lipfinity Lasting Lip Tintin, eli tuttavallisemmin ihan tintti vaan. Olen huulitussien suuri ystävä, koska arvostan megapitkää pysyvyyttä ja tarkkaa levitysjälkeä. No joo, ja naamaan on hauska piirtää. Enivei, mukaan lähti sävy 6 Royal Plum, millä saa aikaan hillittömät lumikkihuulet.

Vähän niinkuin tähän tapaan. Kuten kuvasta näkyy, tinttien kanssa kannattaa käyttää väritöntä huultenrajausta jos sattuu omistamaan paljon huulten rajojen yli meneviä juonteita. Itse jouduin valitettavasti ottamaan wanhojen accojen konstit käyttöön jo vuosia sitten, koska huuleni kuivuvat varsinkin talvisin niin perusteellisesti että rypistymiseltä ei välty edes huulirasvalla läträten. Sen verran pitää kyllä miinusta sanoa tästä tintistä, että se ei imeydy huuliin kunnolla vaan siitä jää lievästi tahmea kerros mikä kyllä syö tällaisessa tuotteessa sitä kestävyysideaa ihan tehokkaasti. Omistamaani Lancomen tinttiin (limited edition, harmi vaan...) verrattuna tämä tuntuu hieman huonommin kestävältä, eli intohimoisten kielareiden harrastajille ei kyllä vieläkään tarjota sataprosenttisesti imuttelunkestävää ratkaisua.

Kuvissa vilahtelee myös tämänhetkinen kynsilakkaratkaisuni, alla Goshin metallinhohtoinen turkoosi ja päällä Isadoran vaaleanpunainen graffitilakka. Yhdistelmä on oudolla tavalla hauska, ja hauskalla tavalla outo. En osaa päättää, joten pällistelen kynsivarustustani vähän väliä. Ehkä ensi kerralla sitten joku vähän vähemmän häiritsevä yhdistelmä.

Hajattelun jalo taito

2011-05-10T05:19:00.000-07:00

1: Hapsu on uusi musta?

Lip Servicen promokuva from Redemptionklothing.com


Hei beibe, pukeutuisixsä hapsurotsiin?

Joo, toivon mukaan ei. Älkää haksahtako Jyrkihq69:n tai Lip Servicen metrilipareellisiin viettelyihin, näyttäisitte vaan tyhmältä. :P Hapsut pysykööt lestissään eli naamiaiskauppojen inkkariasuissa ja pubiruusujen vetimissä.

Myöhempi lisäys: hapsua näkyy myös Lady Gagan uutukaisella Judas-videolla. Sinisenä. :O

2: Naamanaamio viinaharaville?

Tätä kauneusnaamaria ovat suositelleet aiemmin ainakin Ostolakossa sekä Mustaa Kajalia, ja nyt sitä suosittelen myös minä. Tietenkin tässä on sellaisia mahtavia ominaisuuksia kuin halpa hinta, puhdistuskyky (jep, hyvästi niille rasittaville mikronäpyille), kirkastaminen ja napakoittaminen, mutta ennen kaikkea ja jopa sen kukkuraksi on aivan pakko mainita naamion kirkkaasti paras ominaisuus. Se tuoksuu Baileysilta! Rohkeimmat kokeilkoot tätä loiventavana ahkeran bileillan jälkeen, mutta vain ulkoisesti kiitos.

3: Ehkä tällä kertaa Lip Service ei keksi pyörää uudelleen


Kuva kalastettu jälleen redemptionklothingilta, kuten myös seuraava.

Mistä ihmeestä nyt tuulee? Kaiken sen itsensä toistamisen, Leg Avenuen kalsareiden kopsaamisen ja halvannäköisten materiaalien (ja mallien...) seasta nousee kesän Autopsy-kokoelma kuin mikäkin feelikslintu. Kokoelman vaatteet näyttävät käyttökelpoisilta (huomatkaa fiksun mittainen hame!!!) ja ne on varustettu kivoilla yksityiskohdilla ja jännällä printillä. Tällaista lisää, jooko, niiden tuhnuisten steampunkrättien ja miljoonatta kertaa väsättyjen gangstaprankstojen sijaan.

Spray a skull

2011-05-04T00:08:00.000-07:00

Vero Modasta kävin tekemässä aivan muita tarvehankintoja, mutta kun tämä söpöläinen pilkisteli hyllyssä niin oli aivan pakko ottaa matkaan...

Hihi, pääkalleja topissa. Hassuja möllöttäjiä, jotka näyttävät varmasti hupaisilta kun topin kerrostaa mustan teepparin kanssa. Etuosaan pitäisi tosin tuunata hieman viiltoactionia, sillä se on ihan vaan valkoista trikoota ja valkoisesta topista tulee nyt vaan vähän turhan paljon Uuno-mielleyhtymiä. Innokkaille shoppailijoille sellainen kokotiedotus, että tämäkin on väljähköä mallia. Päälläni on koko M, mikä on sellainen ehkä just ihonmyötäisen ja väljän rajalla.

Käyttökokemuksen tuoma korjaus: kokoluokitus on ihan vimmatun isoa! Koska matsku on löperötrikoota, venyy toppi pienessäkin käytössä noin yhden koon verran isommaksi ja sellaiseksi myös jää. Ehkä tämä pitäisi pestä yhdeksässäkympissä...

Päivän wtf-osastolta löytyy hienosti Schwarzkopfin Got2Be Rockin' it -tukkalakka. Edellinen Pantenen lakka kului onneksi loppuun, joten ostin tämän putelin, koska se näytti kivalta ja koska tykkään paljon saman sarjan 2Sexy-lakasta. Hämmästys oli kuitenkin huippuluokkaa kun suihkin tätä lettini tueksi: tuote perhana tuoksuu aivan täysin prikulleen samalta kuin Schwarzkopfin kallismerkin Osiksen Freeze-lakka, ja tekee se ihan samaa jälkeäkin...!!! Vaikka kaikki valmistajat kieltävät aina kuorossa sen, ettei samoja tuotteita purkiteta missään nimessä eri tötsiin ja koska tuotekehittely ja raaka-aineet ja plaaplaa, niin on tämä kuitenkin nyt hemmetti sen verran lähellä että vedän salaliittofoliopiponi syvälle päähän enkä todellakaan osta Freezeä enää yhtään pulloa niin kauan kuin tätä myydään öpaut kolmasosalla siitä hinnasta mitä Freezestä tahdotaan kiskoa.

Kynsistä löytyy tällä hetkellä Lumene Natural Coden lakkasävy 18 Sweet Rebel. Hihi, vihreää. Mätsää hyvin ulkona puskeviin puiden lehtiin. :)

Vappen och ammunition

2011-05-02T01:16:00.000-07:00

Kaikki Kent-nimisen bändin tietävät saavat sanoa tässä vaiheessa lakonisesti heh heh. ;)

Blogosfääri on täynnänsä vappupostauksia just nyt, eikä TNGT aio olla ernu tässä asiassa. Meikäläisen vappulook näytti seuraavalta (joskin tukkaperkele ehti tapansa mukaan lässähtää 5min laiton jälkeen...)

Sieltä ne Marliesit pilkistää. :) Muuten varustus oli aika perushuttua, ikiwanha Jane Normanin trikoopaita, vähän vielä vanhempi mutta edelleen hyväkuntoinen Aderlassin härpätinhame ja tietenkin hieman killuttimia.Killuttimista puheenollen, meikäläisen diy-puoli ilmoitteli jälleen itsestään ja rakensi

tuollaisen nahkaremmirannekorun. Alun perin ihastuin Lindexillä myytäviin kapeisiin nahkarannekkeisiin, mutta koska ne pirulaiset olivatkin kälyistä ja kankeaa tekonahkaa, oli sitten pakko tehdä itse paremmin. Vanhat rikkinäiset ratsastussaappaat taipuivatkin varsin sopuisasti koristetarkoitukseen, joskin nahan ohentaminen kotoa normaalisti löytyvällä välineistöllä (lue: linkkarilla) olikin melkoista nyrhimistä ja nyhertämistä. Näitä pitäisi askarrella vielä pari lisää niin sit olis kivaa ja paljon. Harmikseni Hobby Pointista ostamassani solkipussissa oli yksi maanantaikappale, mikä ei kyllä niillä hinnoilla paljoa lämmitä. Pyh.

Lopuksi vielä karu todiste siitä, mitä tapahtuu kun pääsen kuvankäsittelyohjelman ääreen. "Hei, mitä tästä tapahtuu? Oho, näyttää hassulta. Mistäs niitä värejä taas muutettiin?"

Toivottavasti teillä kaikilla oli varsin hupaisa vappu. :)

Marlies make me a Helmut Newton girl

2011-04-28T05:13:00.000-07:00

No nyt oli kyllä oikea Ebay-löytö. Bongasin britti-ebaysta nämä ihanat Marlies Dekkersit, pistin huutoa vetämään ja toivoin että summa pysyisi sopuisana. No, sehän pysyi ja voitin huudon, jei. Nyt minulla on siis plakkarissa ihkaensimmäiset Marliesini. On tätä odotettukin, perhana. Ekan kerran bongasin merkin joskus vuosia, vuosia sitten Stockmannilta. Marlies Dekkers on kuitenkin aina ollut melkoisen hintavaa kamaa, joten eipä näitä ihan arkipäiväisesti shoppailla. Paitsi silloin kun joku luopuu käyttämättömistä mallikappaleista pilkkahintaan. Joskus suunnittelin myös feikkies dekkersien tuunaamista tavallisista rintaliiveistä, mutta jotenkin ei vaan riitä pokka näin ikonisten vaatekappaleiden jäljittelyyn.

Malli on vuoden 2009 kokoelmasta Helmut, jonka inspiraationlähteenä on saksalais-australialainen muoti- ja fetissikuvaaja Helmut Newton. Marliesin omassa promomateriaalissa kuvaillaan kokoemaa näin:

...the collection works around a subtle play on Newton's bondage girls - black

elastic straps held in place by leather details pierced by silver oval eyelets.

Maailman kaikista alusvaatemerkeistä Marlies Dekkers taitaakin olla ainut, joka kykenee ottamaan mallia Helmut-sedän tuhmista tyttökuvista.

Suosittelen sekä Marlies Dekkerin alusvaatteisiin että Helmut Newtonin uraan tutustumista kaikille synkeän estetiikan ystäville. Molemmissa riittää ammennettavaa ja inspiraatiota, ja kalliiden rintaliivien (hintaliivien? :D) ostamisen voi aina perustella sillä, että investoi itseensä!

(kuvat googlen kuvahausta sekalaisista linkeistä, omia kuvia liiveistä in action tullee ehkä vapun jälkeen jos muistan sellaisia räpsiä)

Iik kääk tunnustus!

2011-04-18T05:14:00.000-07:00

No johan pomppasi! Illusion-blogin takaa löytyvä kaunotar Embize viskasi minua tällaisella:

You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!

Jee, ja suurkiitos! :) :) :) :)

Kaikki kakara-ajan kuvat sijaitsevat edelleen paperiversioina jossain päin lapsuudenkotiani, joten joutunette tyytymään hieman tuoreempiin versioihin, mutta kyllähän näistäkin voi viihdettä repiä vaikka kuinka. :D

Minä 14-vuotiaana. Kuva on vanhasta passista ja siksi nuo kiemurat. Jo silloin mulla oli tumma tukka (ei ihan musta kuitenkaan, tuolla hetkellä väri taisi olla tumma punaruskea), ihan vimmatun ohuet kulmakarvat ja olin tosi rancca tottakai. :D Ihan hyvä teinigootin esiaste. En kyllä ehkä kaipaa kamalasti noita kulmakarvoja; vaikka mielestäni ohuet kulmat ovat nätimmät niin kohtuus se on valttia silläkin rintamalla.

Myös pikimusta tukka on löytynyt minulta pariin otteeseen. Ihan ensimmäistä kertaa karvasto oli tummanruskean sijaan musta joskus lukion kolmannella, tässä kuvassa bläkki on toisella kierroksella, vuosi oli 2007 ja tapahtumapaikkana Wien. Kävimme luokan kanssa konferenssiretkellä, ja luentojen ohella ehdittiin harrastaa myös aimo annos törkyhuonoa huumoria. Tai siis hyvää huumoria, sillä eihän ole tietenkään olemassa mitään niin parasta kuin paska läppä. Eihän?

Mustien ja tummanruskeiden kausien välissä on aina ollut punainen kausi, jolloin letti on ollut sävytetty mitä moninaisemmilla punaisilla pinkihtävästä kettukupariin. Yhdessä vaiheessa halusin myös olla blondi, mutta se nyt ei ihan oikeasti onnistu kovin hyvin kotikonsteilla. Tuo jännittävä liikennemerkinkeltainen ei taittunut säyseämmäksi sitten niin millään (vihertäväksi se olisi kyllä myös ruvennut)eikä poistunut myöskään lisäblondauksella. En ole luopunut vieläkään blondahtavista haaveista, mutta tällä kertaa seikkailut saa suosiolla hoitaa alan ammattilainen eli kampaaja.

Jotta tämä postaus ei ihan menisi hiusten historiaksi, laitetaan loppuun hieman muutakin harrastusta. Aloitin ratsastusharrastuksen kymmenvuotiaana, ja sillä tiellä olen vieläkin vaikka tässä on nyt alkuvuosi mennytkin tauon merkeissä. Tuntiratsastajalinjalla mennään ja lajeina ne perinteiset koulu ja este. Kouluun mulla ei riitä pinna eikä esteisiin rohkeus, mutta yritys on silti ollut aina hyvä kymmenen ja esteillähän se on vain ok että tulos on pyöreä nolla! ;) Kuvassa kisakaverina on yksi suurimmista hepparakkauksistani, HC Woodpecker eli Nakke. Mennee ehkä kliseen puolelle jos sanoo, että Nakke on täyttä kultaa suurella sydämellä mutta niin se vain on, mikään este ei ole tuntunut liian suurelta korkealla keikkuessa ja on ne parhaat oivalluksetkin opittu tuon kaverin kyydissä. Kiitos, Nakke. <3

Koska tämän tunnustuksen ideana on pistää vahinko kiertämään, valitsin uhreiksi Enimmäkseen Pandaisan Heetterin, Materian Valtakunnassa seikkailevan Vrindaeran sekä Evil Fate Eternityn ihanaisen Insanityn. Toivottavasti mainitut eivät ole saaneet aivan liikaa näitä palkintoja jo entuudestaan. :D Kivoja blogeja on kyllä ihan liikaa ja tositositosi monet ansaitsisivat kyllä tunnustusta. Me ollaan kaikki voittajia ja lässyn.

No ollaan perhana!

Wear ever whatever

2011-04-13T05:09:00.000-07:00

Täytynee välillä päivitellä tätä tyylipuoltakin, varsinkin koska Enimmäkseen Pandaisan ihana Heetteri tituleerasi minua tyyliguruksi. :D (senkin höpsö...) Kääpiöbudjetilla mennään edelleen, joten ihan mitään superhienoa ei ole tullut ostettua mutta ihan kivoja halpoja löytöjä sitten senkin edestä.

Viime viikon Hulluilta Päiviltä lähti mukaan ihan hyvässä alessa olleet Vagabondin ballerinat. Kuten tuolta viime kesän postauksista voi plärätä, omistan jo entuudestaan saman merkin matalat monot, ja koska ne olivat hyvät niin pitää hamstrata kun halvalla saa. Tai no, maksoin nämäkin lahjakortilla (joita mahtava tätini antaa minulle joululahjaksi :) :) ) joten ostos kävi todella halvaksi. Hulluilla Päivillä oli kyllä taas täysin lepakonkakkasekopäinen meininki, varsinkin siinä laarilla missä näitä kenkiä myytiin kävi melkoinen kuhina ja töniminen ja mulkoilu. :D Totesin myös, etten enää ikinä mene aterinosaston halki kun ihmiset rynnivät siellä alennussakset ja -veitset tanassa kuin mikäkin muinainen sotajoukko. On kyllä suoranainen ihme, ettei siellä käynyt kellekään huonosti!!

Kävin myös katsastamassa pikapikaa Kaivarin Kanuuna -nimisen kirpputorin Merikadulla. Tämä maailman nolosti oudoimmalla/oudosti noloimmalla nimellä paiskattu kirpputori osoittautui ennakko-oletusteni mukaiseksi: koska paikka sijaitsee hienostoalueella, pyydetään tavallisesta kirpparikrääsästä typerryttäviä hienostohintoja. Samoissa tiloissa oli myös Garbo Vintage -puljun myymälän jatko-osa, hienoja tavaroita kyllä mutta pöydät olivat täyteen ahdettuja ja kaaoksen vallassa ja hinnoittelu niin pielessä että nauratti. Kuka oikeasti ostaisi virttyneet, moneen kertaan paikatut hansikkaat viidellätoista eurolla tai pinon alimmaisena myttääntyneen hatun neljälläkympillä? Siis ihan vain siksi että ne on niinq vintageeee. Garbo Vintage: Garbo häpeäisi teitä...

Tuli paikassa sitten kuitenkin tehtyä myös kohtuuhintaisia ostoksia. Aiemmassa kuvassa on Vero Modan näpsäkkä bolero joka on selästä ja olkapäiltä koristeltu läpikuultavilla applikaatioilla, tuossa yllä puolestaan esiintyy Mangon seitinohut neuletakki jossa on hienot kimmeltävät napit. Tai no, oikea sana olisi ehkä iridescent mutta en kyllä tiedä miten se käännetään. Helmiäishohtoinen? Enivei. Näistä ja varsinkin neuletakista tullee ehkä tulevaisuudessa parempaa kuvaa. Yhteensä nämä ihan uudenveroiset yläosat maksoivat 9€, joten voinen kutsua saalistani hyvillä mielin löydöksi vaikka ketjukauppakamaa onkin.

Ohikulkumatkalla vierailin vielä henkkamaukalla, jonka luomupuuvillavalikoimasta löytyi yllättäen vähän muutakin kuin luonnonvaaleankukertavanpaskertavia hipsterrättejä. Otetaan yksi ihan kunnollisen laatuinen perusteeppari ja lisätään siihen aimo annos sieviä harsorusetteja. Kuorrutetaan menestysresepti vielä kohtuullisella hinnalla (9,90) ja tuloksena on kaunis ja hieman sähäkkä arkivaate. Kuva on hieman keskinkertainen koska kamera sai taas tarkkaavaisuushäiriökohtauksen, mutta eiköhän siitä käy ilmi mitä tarkoitan. Parhautta. Näitä pitää käydä hamsteroimassa lisää! Ostajille vaan sellainen varoitus, että kokoluokitus on reilua joten ihan xs-kokoiset saattavat jäädä nuolemaan näppejään.

Tällaista tällä kertaa, seuraavaksi sitten jotain ihan muuta. Perinteisesti.

Uusia hajuja oman tilalle

2011-04-02T07:14:00.000-07:00

Käväisin tuossa viikolla Helsingissä ja pyörähdin myös Stockmannilla, lompakossa kun oli useampia lahjakortteja joista jokaisessa pyöri kummia jämäsummia. MACilla ei ollut tällä haavaa mitään hauskaa, se Wonderwoman-kokoelma kun näytti aika karsealta eivätkä Lady Gagan Viva Glam -tuotteetkaan olleet kovin houkuttelevia. Siispä menin kuolailemaan ihania MOR Cosmeticsin tuotteita. MOR on näköjään australialainen firma, ja puljun valikoima tuli Stockalle myyntiin viime vuoden remonttihommeleiden mainingeissa. Pakkausten ulkonäkö on ihana mutta hinnat ovat ehkä kevyesti siellä suolaisen puolella, eivät nyt mitään superökyä mutta kyllä sitä kummasti aina tyytyy johonkin kahden euron käsisaippuaan 20 erkkiä maksavan vastaavan tuotteen sijaan. No mutta, kun oli kerrankin varaa mällätä "ilmaiseksi" niin mukaan poimiutui...

... Snow Gardenia -tuoteperheen parfyymiöljy. Tuoksu on mehevän kukkaisa, supernaisellinen ja aavistuksen vanhanaikainen. Kuvitelkaa lämmintä kesäiltaa vanhassa puutarhassa päivänä, jolloin kaikki kukat ovat heränneet tuoksumaan ja hyönteiset pörräävät lempeästi. Tässä putelissa on tuota kaikkea. Valmistaja kuitenkin tarjoaa hivenen proosallisemman näkemyksen sisällöstä, gardenian lisäksi tuoksussa on katajaa, väinönputkea, ylan ylangia, vaniljaa ja santelipuuta. Tämä tuoksu ei ole niille, joiden mielestä hajuveden pitää olla kevyt! Suosittelen muuten näin yleisesti parfyymiöljyjä kuivaihoisille, sillä tuoksu säilyy iholla pidempään kuin tavallisten parfyymien kanssa. Niin, ja Helsingin seudulla palloileville suosittelen MORin ostamista Stockalta, että sarja pidetään valikoimissa! :D Sarjan joitain tuotteita saa myös suomea puhuvista nettikaupoista, valitettavasti MORin itsensä kauppa tarjoaa vain järjettömiä postikuluvaihtoehtoja joten se on köyhiltä vähän niinkuin poissuljettu vaihtoehto.

Kiva tuoksuosaston myyjätär antoi kaupan kylkiäisenä myös kokeilukappaleen Maison Martin Marcielan Untitled -tuoksusta, mistä iso plussa tuoksuosaston myyjättärelle!! Käyttöohjeeksi annettiin kehotus kokeilla tuoksua suoraan iholle sillä se ei olisi parhaimmillaan lapusta testattuna, tuoksua luonnehdittiin myös mielenkiintoiseksi. Mielenkiintoinen onkin kyllä juuri se sana, millä tätä voi ylipäätään kuvailla. Aluksi tuoksu muistuttaa lähinnä Maria-shown stylistiä italialaisella nahkasohvalla ruosteinen kirves kädessä. Todella omituinen, omaperäinen ja haastava tuoksu siis, ei missään nimessä mitenkään perinteinen eikä varsinkaan kukkainen. Kukkaistuoksujen vastustajan haju tämä ei kuitenkaan ole, sillä vähän ajan kuluttua ilmoille tupsahtaa äärettömän pehmeä ja jopa makea kukkaiselementti. Loppuaika nautitaankin sitten hivenen puisen tikkuisen kirpakasta tuoksusta joka yhdistyy appelsiinin aromiin. Selitys tälle sekamelskalle löytyy ainesluettelosta, tuoksuun on laitettu hartseja, appelsiinia ja jasmiinia sekä myös myskiä ja seetriä. En kyllä voi muuta sanoa, kuin että jos perinteinen kukkaistyttömeininki ei tuoksurintamalla kiinnosta niin kokeilkaa tätä! Oikeastaan, tämä on tuoksu jota kaikkien pitäisi testata, on meinaan niin kumma hajuvesi ettei mitään rajaa, ja tuoksun eri ulottuvuuksia on käytetty kivasti hyväksi.

Loppukaneettina pitää antaa pieni lolwtf Stockmannin työntekijätätöselle. Samalla reissulla katselin myös aurinkolaseja ja jopa - hui kauhistus sentään - sovitin niitä päähäni. Tämä sangen epäilyttävä toiminta veti puoleensa tarkkasilmäisen vanhemman myyjärouvan, joka vaani haukkana ilmiselviä myymälävarkausaikeitani. Tälle oli toki aihetta, olinhan pukeutunut hämäräperäisesti baskeriin, aiemman postauksen niittipopoihin sekä Stockmannilta ostamaani villakangastakkiin. Kyllähän nyt tällaista karseaa resupunkkaria pitää pitää silmällä, ties vaikka olisin varastanut kaikki arskakkulat!! Joo, onneksi valtaosa paikan myyjistä on varustettu aivoilla ja maalaisjärjellä, juuri niillä ominaisuuksilla minkä ansiosta myös nuorta ihmistä palvellaan puljussa ihan yhtä hyvin kuin turkismummojakin.

Ihan vain vertauksena, mainitsemani tuoksuosaston työntekijä tuli heti kassalle rahastamaan vaikka oli uppoutunut sananvaihtoon muiden myyjien kanssa ja olisi näin voinut jättää minut täysin huomiotta. Meitä on moneen junaan.

It's a DIY thing

2011-03-26T14:12:00.000-07:00

Otetaan yksi pari saappaita.

Tässä tapauksessa Pleaserin Electra-1028:t. Tuo säärisuojusasia on periaatteessa ihan hauska, mutta meikäläisen päällä jo niin nähty (toinen pari samanlaisia saappaita kulutuksessa...) ja muutenkin nuo ovat ihan hemmetin hankalat käytettävät. Pohkeen ympäri menevät remmit joutuu kiristämään hieman epäesteettisen tiukalle, kaikki varmaan tietävät kinkkurullaefektin, ja siitä huolimatta remelit valuvat kävellessä ja niitä saa olla koko ajan nyhtämässä yläviistoon.

Otetaan myös eräiden toisten saappaiden kanssa tulleet nilkkakoristehässäkät jotka ovat kaikessa kasarimaisuudessaan todellakin sitä mitä en halua pukea päälleni, huolimatta siitä että nuo joka suuntaan kääntyilevät soljet ovat ihan kätevät ja hauskat.

Sitten saksitaan säärisuojuksesta ylimääräiset pois jotta saadaan ihan tavallisen kengän iltin kokoinen kengän iltti, väännellään nilkkahässäkästä niitit irti, otetaan säärisuojusten remelit, väsätään, puuhataan, taitellaan ja ommellaan. Lopputuloksena on muutaman tunnin urakalle.... *tähän niitä fanfaareja*

...kevyesti jännittävämmät remminilkkurit! Kerrankin joku projekti oli helppo, mutkaton ja valmistui yhdellä istumalla. Niittejä jäi kyllä vielä toisen nilkkaremmillisen verran eli 30kpl, lisään ne ehkä myöhemmin vielä mukaan mutta tällä haavaa olen varsin tyytyväinen. Vähän olisi myös hotsittanut lähteä askartelemaan itse kenkäosaakin vähän matalemmaksi, mutta siinä olisi tullut ongelmaksi reunojen viimeistely, sellaisenaan saksittuna tuo kaksikerroksinen keinonahka ei ole kovin kivaa katsottavaa. Myös vetoketjun kohdalla olisi tullut jonkinasteisia ongelmia.

Suosittelen kaikille kenkien uusimista, siinä ei edes tarvi olla kovin näppärä näpeistään ja hyvän suunnitelman kanssa puuha on helppoa.

Laihistus päivitys

2011-03-20T04:21:00.000-07:00

Välikuulumisia projekti pienenemisestä: uutiset ovat synkkiä kuin japanitiedotus konsanaan. Minullahan on siis tavoitteena hoikistua 20 kg, kohta on kolme kuukautta kulunut ja plakkarissa on vaivaiset kuutisen kiloa... Tuokaan lukema ei ole ihan tarkka, sillä paino saattaa heitellä melkein pari kiloa vähän riippuen siitä, olenko syönyt paljon hiilihydraatteja vai en. Sitä silloin vuoden alussa kuvitteli, että kymmenen kiloa lähtisi tällaisesta fläsämäärästä kolmessa kuussa ihan heittämällä. No, eipä kyllä lähde...

En oikeastaan tiedä, mikä voisi olla syynä siihen ettei kroppa kapene vaikka liikkuu päivittäin/lähes päivittäin ja syö terveellisesti. Lähipiiri kyllä kehuu solakoitunutta ulkomuotoa, mutta se ei kyllä näy vaa'alla eikä myöskään peilissä. Loppujen lopuksi sitä kyllästyy nakertamaan porkkanaa (kuvaannollisesti, sillä en todellakaan kyllästy porkkanoihin, varsinkaan raakana. saas nähdä millainen jerseyshorerusketus meikäläiselle lävähtää kesällä :D) ja sortuu kaiken maailman herkkuihin joita täältä kotoa kuitenkin löytyy. Herkuista iskee turvotusta -> lisäpainoa -> syö lisää herkkuja koska v-tuttaa.

Kaikesta tästä huolimatta koetan olla sortumatta kaikenlaisiin ihmepikadieetteihin ja laihdutusvalmisteisiin. Jälkimmäiset ovat onneksi niin hintavia että tiukan linjan pitäminen on varsin helppoa. :D Silti sitä aina lukee kaiholla ja katkeruudella kun ihmiset ovat saaneet raamejaan pienemmiksi milloin milläkin atkinssilla ja jutalla ja ananaskaalimehusoppakuurirykäisyllä. On vaikea yrittää muistaa, miten huonosti tuollaiset vaihtoehdoiltaan minimiin karsitut kikkakolmoset minulle sopivat, kun kaikki hehkuttavat tuloksiaan. Minulle tulokset kuitenkin olisivat tasan vain se, että ahdan Fazerin Sinisen ykkösellä naamariin. Sininen pitäisi kyllä kieltää jollain lakipykälällä, se on kumma miten suklaa on samalla sekä hyvää että kuitenkin niin mautonta että sitä voi syödä kuin leipää. ;)

Kuva: Figleaves.com

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Olen kaikesta huolimatta niin varma onnistumisestani, että ostin elämäni ensimmäiset bikinit!! Löysin Figleavesilta tuollaiset ihanat punaiset retrobiksut jotka penninvenytyksestä huolimatta ostin motivoimaan kilokamppailuani, nämä olivat myös selkeästi halvemmat kuin vaikkapa What Katie Didin tai Pin Up Girlin uima-asut. En tule koskaan olemaan missään brassinarubiksukunnossa, joten tuollainen peittävämpi malli sopii meikäläiselle kuin nenä päähän. Jotain koristetta voisi ehkä tuunata mukaan, vaikka ovathan nuo varsin hauskat jo sellaisenaan.

Joko saa mennä uimarannalle?

Black Swan: ajatuksia, kommentteja ja pohdintaa.

2011-03-17T06:53:00.000-07:00

SPOILERIVAROITUS!!!!!!!!!!!!!

Arviointini tulee sisältämään juonipaljastuksia, joten jos et ole vielä nähnyt elokuvaa ja haluat kokea sen ilman ennakkotietoja, älä lue tätä postausta enää pidemmälle. En ota vastaan minkäänlaisia valituksia tai nyyhkintää siitä, että olen muka pilannut jonkun leffanautinnon.Vikan kuvan alta löytyvän kappaleen sekä suositukset voi lukea turvallisesti, muuta ei.

The only person standing in your way is you.

Lyhyesti sanottuna, Black Swan on tarina ballerinasta joka saa yhden balettimaailman himoituimmista ja vaikeimmista rooleista: joutsenkuningattaren kaksoisroolin Pjotr Tšaikovskin Joutsenlampi -baletissa, ja elokuva seuraa ballerinan valmistautumista rooliinsa. Eipä sen kummempaa, periaatteessa juoni on oikeastaan tuossa. Ohjaaja Darren Aronofsky (The Wrestler, Requiem for a Dream) vie katsojan kuitenkin näiden raamien sisällä todella synkälle, vauhdikkaalle, eroottiselle ja painajaismaiselle matkalle.

Alussa tapaamme nuoren ballerinan, Nina Sayersin (Natalie Portman), joka asuu ballerinan uran jättäneen äitinsä kanssa ja viettää perfektionistisen kotihiirulaisen elämää kunnianhimoisesti taitojaan hioen. Päivät hän viettää tanssistudiolla, missä koreografi Thomas Leroy (Vincent Cassel) valitsee hänet muiden tyttöjen ohella koe-esiintymään joutsenkuningatarta varten, samalla syrjäyttäen tanssiryhmän jo vanhaksi käyneen tähden. Leroy pitää Ninan tanssityylistä mitä valkoisen joutsenkuningattaren osaan tulee, mutta teilaa tytön panoksen mustana kuningattarena täysin. Jo tässä vaiheessa Nina ottaa asian todella rankasti, hän ei hyväksy itselleen minkäänlaista epäonnistumista koska haluaa olla täydellinen. Seuraavana päivänä hän kuitenkin saa roolin suudeltuaan - ja purtuaan - ylimielistä johtajaa.

Tästä alkaa Ninan matka kohti mustan joutsenen etsintää ja perfektionistisen mielen raja-aitojen kaatamista. Ohjaaja rakentelee pikkuhiljalleen säröjä Ninan pidättyväiseen mieleen: ensin on vain pieni ikävä kutiseva ihottuma joka häiritsee täydellisyyttä, mutta loppujen lopuksi tanssijatar kietoutuu omien hallusinaatioidensa maailmaan löytäessään itsestään sen puolen mitä tarvitsee tanssiakseen Odilen roolin. Ninan muutos kuvataan ahdistavasti ja osin raa'astikin, ja katsoja imetään visuaalisin tehokeinoin tähän orastavaan hulluuteen. Loppujen lopuksi Nina tanssii roolinsa täydellisesti, mutta äärimmäisen kovaan hintaan.

Elokuva on pakattu täyteen symboliikkaa ja visuaalisia tehokeinoja joiden avulla Ninan sielunelämää ja muutosta kuvataan. Mielestäni on melkoisen suuresti makuasia, pitääkö näitä jippoja onnistuneina vai tarkoituksenhakuisina, molempia arviointeja näkee. Kiistaton tosiasia kuitenkin on, että elokuvaan on saatu useita eri tasoja mikä ei ole nyky-Hollywoodille kovinkaan tyypillistä, ja loppujen lopuksi koko elokuvakin voidaan nähdä jonkin sorttisena vertauskuvana itse baletille. Keskustelupalstat, leffasivut ja blogit ovat täynnään kiistelyä siitä, mitä mielisairautta Nina poti (vai potiko mitään) ja oliko muka mahdollista tanssia lasinsiru vatsassa (vai oliko lasia sitten kuitenkaan ollenkaan). Minä en lähde ihan näin syvällisille linjoille pilkkuerotiikan kanssa, sillä elokuvassa oltiin hieman samoilla linjoilla kuin Velvet Goldminessa: katsoja ei voi loppujen lopuksi tietää varmuudella, mikä kaikki tapahtui todellisuudessa ja mitkä asiat vain Ninan sievän pään sisällä. Tässä elokuvassa on päättelemättömiä langanpätkiä ihan yhtä paljon kuin moottorisahan uhriksi joutuneessa villapaidassa, joten kinastelu elokuvasta on täysin turhaa koska yksikään meistä ei voi olla oikeammassa kuin toinen.

Tehokeinoista inhosin yli kaiken käsivarakameran liikakäyttöä ja sen tuomaa oikeaa fyysistä huonoa oloa kuvaruudun keikkuessa kävelykohtauksissa. Vaikka tyylilajina on psykologinen trilleri, niin jännitystä ja syvällisyyttä voi luoda kyllä muutenkin kuin töröttämällä koko ajan puolen millin päässä ihohuokosista. Sen sijaan fyysisemmät visuaaliset konstit kuten Ninan ihon muuttuminen joutsenen ihoksi sekä siipien kasvattaminen tanssiessa olivat mielestäni onnistuneita kaikessa fantasiamaisuudessaan.

Parhaisiin puoliin lukeutuu myös sivuosan Lilyä näytellyt Mila Kunis, joka on todella kasvanut 70's Shown ajoista ja osasi vetää uskottavasti roolinsa tuhmana tyttönä. Lilyä oikeastaan kävi jopa hieman sääliksi, sillä hän ei ehkä sitten kuitenkaan ollut se pääroolia himoava biatch jona Nina hänet näki vaan loppujen lopuksi ihan reilu heppu kilpailuhenkisten balettieukkojen maailmassa. Lilyssä ainoa miinus oli selän musta siipitatska... well hello Captain Obvious!!

Loppujen lopuksi en osaa sanoa vain yhden katselukerran perusteella, pidinkö elokuvasta ja jos pidin niin kuinka paljon. Toisaalta kaikki toimi mutta toisaalta oliko siinä sitten kuitenkin liikaa itsestäänselvyyksiä ja tarkoituksenhakuisuutta. Sama fiilis tulee Alonofskyn muistakin elokuvista, joskin varsinkin Unelmien Sielunmessu kallistuu enemmän typerän shokkimässäilyn puolelle ja vaikkapa The Wrestler taas sinne järkevän raadollisen realismin suuntaan. Elokuva täytyy katsastaa toisen kerran myös siksi, että kävin henkilökohtaista tuskaintaivalta raivokkaan vessahädän kanssa, joten viimeiset kolme varttia ei mennyt ihan niin kovasti elokuvaan keskittyen. :D

Suosittelen, että käykää katsomassa ja päätelkää itse, (paitsi jos elokuvamakunne sisältää yleisesti pelkkiä romcomeja sekä säätöhässäkkäbileleffoja) tämän elokuvan kanssa ei nimittäin ole yhtä oikeaa vastausta.

Me want now

2011-03-15T10:25:00.000-07:00

On jälleen aika hinkupostauksen. Listaan siis nettikauppojen ihmeellisistä sfääreistä löytämäni ihanuudet, jotka on pakko tai ainakin melkein pakko saada, tai ainakin niiden ostamisesta voi haaveilla ankarasti.

Kuva: Tara Starlet

Numero yksi on paikkansa ansainnut! Tämä kuolattavan ihana mekkoupeus on brittiläisen Tara Starletin Floral prom Dress. Tara Starletin mainitsin jo edellisessä hinkupostauksessani, valitettavasti en vain saanut sitä hametta ostettua koska silloin kun olisi ollut rahaa niin hametta ei tarjottu siinä koko-materiaaliyhdistelmässä jossa olisin sen halunnut. Bongasin tämän alunperin 20th Century Foxyn sivuilta, missä mekko on stailattu ihanasti pöyheän alushameen kanssa. Molemmat ovat pakko-ostoksia, varsinkin alushame mikä on pehmoista sifonkia eikä raastavankarkeaa tylliä.

Kuva: Dollchops Clothing

Kakkosena kipittää (huomattavasti lyhyemmin askelin ;) ) tämä kapoinen kynähame. Olen melkoinen kynähamefriikki ja se näkyy vaatekaapissani, mutta aina on tilaa yhdelle joka on käyttänyt mielikuvitusta. Kuvan hame on Dollchops Clothingin Batushi skirt, Suomessa merkkiä myy Suzy Vanderbylia -nettikauppa. Tässä hameessa voi eläytyä dramaattisen film noir -tähtösen asemaan sekä tietenkin näyttää tyrmäävältä. Hamosen pariksi tosin tarvittaisiin hyvin istuva jakku ja ehkäpä myös verkkosukat, onneksi edes jälkimmäisiä on helppo löytää.

Kuva: Hair From Hell

Kolmantena on tukkaa, tai tässä tapauksessa pitäisi ehkä sanoa TUKKAA JA IHA HEMMETISTI. Kuvassa koreilevat Hair From Hellin kolmikerroksiset Warlocksit, nähtävillä on siis locksien mediumversio, kiitoksia neiti Vanderbylialle tietojen korjaamisesta! Vajaa neljäkymmentä euroa maksava lyhyt versio ulottuu kuulemma tuon tummanvihreän alueen tienoille, eli varsin muhkeat ovat pätkemmätkin! Nämäkin on bongattu Suzy Vanderbylian synkeistä syövereistä. Koska oma tukanvärini ei ole tällä hetkellä mallia shokki, taidan ostaa (sitjoskus-nimisenä ajankohtana) näiden kaveriksi Cybershopin irto-otsiksen jolla voi naamioida loputkin omasta karvastostaan kätevästi piiloon. Näiden ainoa huono puoli on, että värivaihtoehtoja on lukuisia ja niitä voi yhdistellä vapaasti -> käsittämätön valinnanvaikeus vaanii. Tai no, takkuun menemisestä en kyllä tiedä että sekin saattaa olla huono puoli.

Kuva: Fashionology

Valikoiman viimeisenä siipiään räpyttää Fashionology, tuo hölmöjen hipstereiden ihkudaalempparikaupaksi noussut hollantilainen putiikki joka tarjoaa moni-ilmeisiä ja eleettömän käyttökelpoisia hopeakoruja ihan järkevillä hinnoilla. Kuvan kolibrinkallon mallinen kaulakoru maksaa 20 euroa, mikä ei ole laisinkaan paha hinta, ja myös postikuluissa on muistettu ettei ihan kaikella kannata tahkota massia. Paikkaan kannattanee tehdä kimppatilauksia, sillä jo 50 euron kohdalla postit on poistettu vallan kokonaan. Tällä puljulla olisi suosiosta päätellen hyvät mahdollisuudet nostaa hintansa hävyttömiin designlukemiin mutta maltti on ostajan onneksi säilynyt.

Näiden lisäksi pitäisi tylsän arki-ihmisen ostaa kaikenlaista pientä ja suurta kestokauppakassista biojäteroskiksen kautta tiskikaapin hyllyyn saakka... Välillä on kuitenkin mukava solahtaa ikkunashoppailun maailmaan täältä loskan keskeltä.

Kesä tulee ja se on kivaa!